Sunnuntai :)

Tättärää! Kova yritys palkitaan :) Miljoona kilometriä metsäpoluilla kävelyä tässä muutaman kuukauden ajan ja vihdoin bongasin ensimmäisen koalan villinä luonnossa!! Olin jo alkanu epäilemään, että nää koalat on kanssa joku yleinen vitsi, jota voi kertoo turisteille ja ne oikeesti asuu vaan eläintarhassa. Mun viemät kaurakeksit oli myös tässä porukassa valtava menestys. Ei siis koalien joukossa vaan niitten ihmisten...

Tänne näin mentiin. Tolla alueella asustaa joku nelisen tuhatta koalaa ja me nähtiin yks...

 Siellä se köllii. Minähän en tätä nallee sit tietenkään bongannu... :D

Kivaa alkavaa viikkoa!

Juhannus.

Tää mun Aussiviha ei ota laantuakseen. Kävin tiistaina siellä lähärikoulun "haastattelussa", joka oli käytännössä semmonen, että yks tyyppi kerto mikä se kurssi on ja kerto miten sit yleensä työharjottelupaikka palkkaa sen kurssin jälkeen. Olin siinä jo melkein lähdössä pois kun kysyin, että millasia ihmisiä sitä kurssia yleensä käy, niin vastaus oli, että kaikenlaisia Aussilan permanent residentejä ikähaarukalla 20-60v. Jaa niin mikä permanent resident? Se siitä sitten, hallitus on taas päättänyt, että W&H-viisumilla ei sitä kurssia saa käydä. Se tyyppi soitti pari päivää sen haastattelun jälkeen perään ja sano, että saan mennä sinne kurssille jos mulla on Student Visa. Voisin sitä kai hakee, mutta en jaksa selvittää, miten. Ei kiinnosta ja pitäkööt tunkkinsa. 

Alotin mä sentään ne työt. Mulla oli keskiviikkona semmonen orientaatiopäivä, jossa mulle selvis, että se manual handling, jonka luulin osaavani, onkin ihan pikkusen erilainen täällä kun Suomessa. Täällä ei kuulemma töissä saa nostaa 5 kiloo (en oo ihan varma, oliko tää vitsi...) enempää, kaatunutta mummoo ei saa nostaa yksin lattialta, eikä edes kaksin vaan aina haetaan nosturi. Jos taas joku köpöttelevä paappa lähtee kaatumaan, niin siihen ei saa tarttua kiinni vaan annetaan pudota silleen, että vähän koitetaan pehmentää laskua :D Ihan kiva, että työntekijän selästä huolehditaan... Terkkuja vaan sinne firmaan, jossa työkseni kävin yksin nostelemassa kaatuneita turvapuhelinvanhuksia!

Nojoo, mulla on vielä orientaatio kesken, mulle ei oo pidetty vielä mm. luentoa, jossa kerrotaan miten ja miksi kädet pestään. Ootan innolla! Mulla on miljoona lappua, joissa olevat asiat pitää käydä jonkun toisen työntekijän kanssa läpi. Käsidesipussin vaihtaminenkin käytiin läpi, vaikka se homma ei mulle edes kuulu. Oon nyt kaks vuoroo ollu sitten ihan töissä ja jo sen ensimmäisen tunnin aikana tajusin, että ei oo sitten yhtään mun juttuni. Ihan oikeesti. Nostan hattua niille, jotka jaksaa hoitaa dementikkoja vuodesta toiseen.

Bussikuskit on sentään ollut positiivisia ylläreitä. Iltavuorosta kun lähtee kotiin, niin pääsisin suoraan kotiin yhdellä bussilla, se siis menee siitä ihan kämpän läheltä. Mutta koska se on express bussi niin sen ei oo tarkotus pysähtyä siinä vaan porhaltaa ohitse. Molempina iltoina kun oon menny kotiin niin oon kysyny, että olisko mitenkään mahdollista, että ne tiputtais mut kyydistä siinä matkan varrella ettei tarttis paria kilsaa kävellä takasin päin. Molemmilla kerroilla ne on sanonu, että periaatteessa ei kyllä sais, että ne saattaa joutua ongelmiin, mutta on sitten kuitenkin pysähtyny. Lupasin niille, etten kerro kenellekään, mutta ei teitä kai lasketa..? :P

Eilen oli kurkku kipeenä ja viime yönä heräsin siihen kun yskin, eli tässä on jotain flunssaa pukkaamassa kanssa. Täällä kämpässä on kyllä niin kylmä ettei ihme, että vilustuu. Jos haluaa lämmitellä niin pitää mennä ulos... Olin yhtenä päivänä kaverin luona ja jäin sinne yöks niin voi miten lämmin siellä oli nukkua! Siellä oli ilmastointi (joka puhalsi siis lämmintä ilmaa) ja maailman paksuin peitto. Mutta koska mulla on aussivihan lisäks myös miesviha päällä niin pitää varmaan tästä eteenkin päin värjötellä ihan täällä kotona.

Ainiin, me oltiin perjantaina siellä seinäkiipeilemässä! Sehän oli ihan hauskaa, ainakin siltä kantilta, että vihdoin tajusin, että mun pitää mennä johonkin hermojenhallintakurssille. Siis eihän nyt seinäkiipeilyseinälle voi suuttua?? Niin kuitenkin kävi ja kun oli sormista nahka lähteny ja polvet mustelmilla niin mä luovutin. Mentiin vielä syömään sen jälkeen, niin en meinannu jaksaa pitää kaljatuoppia kädessä kun olin niin henkeni kaupalla puristanu niitä palikoita siellä seinällä. Tästä viksuimmat jo varmaan tajus, mikä mun kiipeilyssä meni pieleen. Se kiipeily kuulemma suoritetaan jaloilla eikä käsillä... Meikäläinen kun yrittää kiskoo itteensä lähes pelkillä käsillä ylöspäin niin meneehän siinä hermot :D

Sunnuntaina käytiin taas puskakävelyllä ja meen huomenna kanssa. Nyt tänne tulee kämppiksen kavereita kylään ja sitten grillaillaan. Mä leivoin valkosuklaakauraneliöitä, kunhan olin ekaks saanu opastuksen, mikä ero on baking sodalla ja baking powderilla... Olis voinu tulla hassun makusia keksejä :D Tässä talossa ollaan melko epäileväisiä joka kerta kun mä leivon tai kokkaan jotain ja varsinkin jos meinaan tarjota niitä vieraille :D Keksit onnistu kuitenkin tosi hyvin! Hartsakin oli yllättynyt :P

Ainiin, munhan piti toivottaa oikein hyvää juhannusta! Vaikka sehän on kohta jo ohi...

 Se olen minä!! Helpointa reittiä pitkin kiivenneenä tietenkin...

Elkää sylkekö!

Buu

Jokos siitä on reilu viikko kun viimeks kirjottelin..? Mutta kun ei oo ollu asiaa. Tai no, ilmottauduin mä sille kurssille ja haastattelu sinne on ens tiistaina. Ni, ei sinnekään niin vaan mennä. Niin ja sain mä töitäkin. En tosin muistanu kysyä edes palkkaa... Mut siis ne on keikkahommia, mut kuitenkin kuulemma ihan täyttä viikkoa, suomenkieliseen vanhaikotiin. Ne tarttee niille demeteille suomenkielisiä hoitajia kun raukoilla yks kerrallaan unohtuu opitut kielet, ajattelin puhua niille jotain siansaksaa ja väittää, että siltä se suomi nykyään kuulostaa ja kerron myös, että oon Suomen prinsessa. Meen sinne tekeen nyt lähihoitajan hommia ja haastattelu meni tyyliin näin: "Oot siis RN joka hakee AiN hommia. Miks? Oi voi, oot meille kyllä ihan liian ylipätevä (no nii-i, saatana). Koska voit alottaa? No okei, tuu huomenna." Kaks minuuttia sen jälkeen ku olin lähteny niin se soitti, että ei huomenna käykään, tuu viikon päästä. Ja taaaas odotellaan. Olisin ollu ihan valmis pesemään niitä suomalaisia ahtereita jo tällä viikolla. (Siellä muuten näytti olevan sauna...)

En oo ihan satavarma, että onks toi suomikoti hyvä vai huono idea, koska nyt se iski: koti-ikävä kävi päälle ku maantiejyrä. Suomessa kaikki toimii niin paljon paremmin ja siellä on valoisaa! Mulla on ikävä perhettä ja ystäviä, makkaraa, ruisleipää, karjalanpiirakoita, Turkinpippureita, Fazerin sinivalkosta suklaata, lonkeroo, salmaria (ja punasta kalaa :P), muurinpohjalättyjä, saunaa, kesäöitä, sisältä lämpimiä taloja, Laukontoria ja mustaa makkaraa ja työntekoa. Täällä pojatkin on ihan yhtä tyhmiä kun jokaisessa maailman muussakin kolkassa ja joka ikiseen asiaan tarvitaan sertifikaatti tai joku todistajanlausunto. Tiiän, että oon noitten työhommien takia turhautunu ja siks kaikki täällä nyt ärsyttää. Kuinka helppoo se oliskaan lentää kotiin, jossa olis kaikki kaverit ja tutut ja katto pään päällä ja vanhaan työpaikkaankin pääsis. Mutta, sen verran oon itseäni oppinut tuntemaan, että jos nyt lähtisin kotiin ja jumahtaisin takasin samoihin rutiineihin, niin katuisin sitä loppuelämäni. Jouluna viimestään olisin jo kattelemassa lentoja johonkin muualle. Ja oon tänne tulosta haaveillu jo vuosikausia niin sori, kyllä mä sitten kuitenkin jään vielä tänne. Sitäpaitsi kotiin lähtö olis ihan liian helppo vaihtoehto :D

Ehkä toi kämppiskin on huomannu, että oon pikkasen tylsistyny tällä hetkellä ja pyysi tänään mukaan seinäkiipeilemään. Mennään sen, ja sen poikakaverin ja jonkun sen kaverin kanssa. Tää poikakaverin kaveri saa kuulemma olla mun pari ja sitä mainostettiin mulle näin: "P on harrastanu kauan seinäkiipeilyä mutta se on siinä ihan paska. Sille on hyvä laittaa pariks joku ensikertalainen". :D Sitäpaitsi, mähän en oo ensikertalainen, mulle ainakin tulee kirkuen mieleen mun luolaseikkailu Uudessa-Seelannissa. Toivottavasti tällä kertaa en meinaa oksentaa jännityksestä...

Ainiin, päivän piristyskuva. Kävi toi suomalaisen ruuan himo niin kovaks, että piti lähtee kauppaan metsästämään karjalanpiirakka-aineksia (oon muuten tasan kerran elämässäni tehny karjalanpiirakoita ennen tätä ja sekin oli yläasteella). Meinas muutenkin huonon päivän jälkeen lentää hyllyt nurin kun en millään meinannu löytää riisipuuroriisiä. No, sitä sitten löyty jostain terveysruokaosastolta gluteenittomana ja kuivatuilla hedelmänpalasilla höystettynä. Mun hermoja kokeiltiin siis vielä kotona kun aloin nyppimään niitä paloja pois sieltä puuron joukosta (ei valmiin siis...). Niin ja ruisjauhoissa on 18% ruista. Tässä lopputulos! Rumia ku mitkä mutta maistu niin hyvältä että söin noi kaikki jo... Huomenna meinaan kokeilla uutta satsia vähän kärsivällisemmin.

Tossa vielä kuva meidän viime viikonlopun metsäreissulta. Ihan on kotoisan näkönen maisema. Tuokin paikka muka piti olla koalien asuttama mutta yhtään en nähny!!

Ainiin, tässä mun tämänhetkiset terveiset Australialle! Oon muuten ihan rakastunu tohon jutskaan, joka killuu mun kielestä ;) Kävin tänään vaihtamassa lyhyemmän tapin ja nyt mun kieltä koristaa timantti!!

Nyt lähen sinne köysistäroikkumispaikkaan. Ainiin, kiitos ihanat kaikille kommenteista ja vinkeistä (vihdoinkin :P) Kiva, että mulla on taustajoukkoja siellä murisemassa AHPRAlle :)

Noora

Päin persettähän se meni

Ei tullu Noorasta rekisteröityä sairaanhoitajaa... AHPRA ystävällisesti lähetti mulle viestiä, että jotkut päättäjät oli kokouksessa tulleet siihen tulokseen, että en ole tarpeeksi pätevä sairaanhoitajaksi Ausseihin. Eikun olisinpas, jos käyn bridging coursen, joka kestää noin 10 viikkoa ja maksaa kymppitonnin. Juu, kymmenen tuhatta Australian dollaria. Sitäpaitsi sitä kurssia ei edes järjestetä Queenslandissa ja kun laitoin kyselyä siitä kurssista, niin ainoa vastaus mun lukuisiin kysymyksiin oli, että luultavasti vuonna 2013 ei oo tilaa kansainvälisille hoitajille siellä kurssilla. Selevä.

Kävin AHPRAn toimistolla, joka on ehkä maailman turhin paikka. Kun siellä käy, ei saa vastauksia mihinkään kysymykseen vaan herää lisää kysymyksiä mm. mistä niille työntekijöille siellä oikein maksetaan. Tyttö tiskin takana ei tiedä, mikä koulu niitä kursseja järjestää, käski vaan ottaa yhteyttä siihen yliopistoon... Kun kysyin, miksei mulle oltu mainittu tästä kurssista aikasemmin mitään, vaikka niillä näyttää olevan nyt semmonen linja, että kaikki sinne joutuu, niin vastaus oli, että ei sitä voi etukäteen tietää kun kaikki hakemukset käsitellään yksilöllisesti. Viimeks ku siitä kurssista kysyin, niin mulle vastattiin, että ei nää mitään syytä miks mä sinne joutuisin. Alko vähän savu nouseen korvista kun sen likan kanssa jankkasin, mutta oon hyvin ylpeä itestäni, kun en mitenkään kovasti räjähtänyt. Hymy huulilla sanoin tytölle, että sinähän se et näytä tietävän yhtään mitään, johon siihenkään se ei osannut vastata :D

Otin selvää myös paikallisesta yliopistosta ja mitä semmonen kustantais, jos opiskelisinkin täällä hoitsuksi, kun varmaan jotain hyväkslukuja kuitenkin saisin. Aussiopiskelijoille lukuvuosi maksaa noin $5000, ulkomaalaisille, tittitidii, $25000! Ja mikä parasta, se niitten koulu kestää 3 vuotta. Jumalauta kolme vuotta ja ne väittää, että mun suomalainen, neljä vuotta kestänyt koulutus ei oo riittävä. Vähän ihmettelen myös, että mitä niille siellä koulussa oikeen opetetaan, kun töitä etsiessäni oon törmännyt vaatimukseen Manual Handling Certificatesta. Se on kuulkaas sertifikaatti, että oot käyny koulutuksen siitä, miten ihmisiä/laatikoita/perunasäkkejä nostellaan ergonomisesti. Hintaa kurssilla muistaakseni $60 ja sekin nettikurssi. Jos ei olis nettikurssi niin mä voisin mennä sen koulun eteen pitään näitä kursseja ihmisille vaikka parista kympistä. Meille kun nää hommat opetettiin ensimmäisenä opiskeluvuonna... Ihan kun oltais Ameriikassa vaikka en tiiä ollaanko edes siellä näin typeriä.

Mä oon nyt ihan eksyksissä, että mitä sitä oikein nyt tekis. Oon ihan todella todella pettynyt tähän käänteeseen, koska en ihan oikeesti uskonu, että näin kävis. Jos olisin tienny, että tää päättyy näin, niin en olis alunperinkään hakenu sitä rekisteröintiä ja keskittyny ihan muihin hommiin. Nyt on menny aikaa, rahaa ja hermoja hukkaan ja ihan turhaan! Kotiin en haluais vielä lähtee, enkä myöskään lähtee Brisbanesta kun viihdyn täällä, oon saanu kavereita ja yks isoimpia syitä on se, että mun tavarat ei enää mahdu reppuun niin maan kiertäminen olis aika raskasta :D

Mulla olis vielä yks vaihtoehto. Semmonen, että kävisin yhden 7 viikon kurssin, josta valmistuis lähihoitajaks. Töitä ainakin olis ja mikä parasta, ne ei oo millään tavalla kytköksissä AHPRAan. Sekin kyllä maksaa $1500, mutta sen sais maksettua takas aika nopeesti, koska lähihoitajan palkka on täällä parempi kun sairaanhoitajan Suomessa. Se kurssi alkais 1.7. ja valmis olisin sitten elokuun lopulla. Viisumi menee umpeen joulukuun alussa, eli mulla olis kolme kuukautta aikaa tehdä töitä ja aikaa selvittää, kuinka helposti AiN sais viisumin työnantajan kustantamana. Siltä varalta siis, että haluan jäädä tänne vähän pidemmäks aikaa. Mitä mieltä ootte? Hakemuksia on lähteny nyt myös kahviloihin summuihin, koska jostain sitä rahaa on taiottava pian. Au Pair olis kans yks vaihtoehto, kun kuitenkin tykkään lapsista, mutta se perheen luona asuminen ei ihan hirveesti kiinnosta. 

Tämmöstä tällä kertaa, paluu kylmään arkeen todellakin. Sitäpaitsi oon kai tulossa kipeeksi ja viikonloppuna piti mennä telttaileen. Taidan sen jättää kyllä välistä muutenkin, ellen löydä töitä ennen sitä. En kuitenkaan pystyis nauttiin siellä mettässä olemisesta kun kokoajan on mielessä että pitäis tsekata sähköposti. Sitäpaitsi varmaan jäätyisin pystyyn siellä.

Ihmiset, mie tarviin nyt neuvoja! Mitä sä tekisit??

Noora

Balipostaus 3

Hyi, mulla on kylmä! Tulin eilen takas Brisbaneen, mutta mulla on vielä viimenen osa Balin reissusta kertomatta niin ehkä se vähän lämmittää, ainakin mieltä :)

Gileiltä mentiin Sanur-nimiseen kaupunkiin. Se on melko lähellä Kutaa, mutta sen niemimaan itärannikolla. Sanur vaikutti olevan erityisesti eläkeläisten suosiossa! Siellä oli kuitenkin kivaa ja halpaa. Yhtenä päivänä päätettiin, että halutaan hierojalle. Löydettiinkin yks paikka mikä vaikutti lupaavalta. Mä otin kokovartalohieronnan (aika perus, mutta rentouttava), kasvohoidon, pedikyyrin ja HIUSTENLEIKKUUN. 

Älkää herranen aika ihmiset koskaan leikatko hiuksianne missään muualla kun omassa kotikampaamossa, jos omat kutrit on tärkeet. Mun otsis yletti jo alaripsiin saakka niin ajattelin, että ei kai se kovin iso homma olis niitä napsasta vähän lyhyemmäks. Sillä hetkellä kun se "kampaaja" alko kampaamaan niitä hiuksia, niin tajusin, että sillä ei oo hajuakaan mitä se tekee. Mäkin olisin osannu leikata paremmin. Lopputuloksena ylilyhyt, vino ja epätasainen otsis. Kyllä mä käsitän, että samaa kieltä ei oikein löytyny (paitsi että kaikki tietää sanan no), mutta kai sen ny luulis tietävän mitä tekee ja vaikka ei tietäiskään niin onhan silläkin silmät päässä! Kuka tahansa näkee, että se lopputulos on ihan karmee. En viittiny sanoo lopputuloksesta mitään, ettei se olis enää tullu lähellekään mun hiuksia saksien kanssa "korjailemaan" niitä. Ainiin, muistan, että näin kun se otti ton otsan sivulla olevan vähän pidemmän hiustupsun ja ennen ku ehdin sanoo mitään niin se napsas sen poikki. Ja sano sitten sori, kun sanoin ettei sitä kuulunu leikata. Illalla olin niin vihanen etten saanu nukuttua. Oon nyt taas pinnien kanssa jumissa tän tukan kanssa mutta onneks tää kasvaa nopeesti!! Ei enää koskaan halpoja hiustenleikkuita.

Auringonnousu Sanurissa

Keskiviikkona Kassulla oli lento takasin Englantiin. Meinas tulla vähän hikiset paikat, kun se oli katsonut lennon ajankohdan väärin ja oltiin vielä Sanurissa syömässä lounasta kun se hoksas, että sen pitäis olla jo kentällä. Ei muuta ku kamat kantoon ja lähdettiin metsästään taksia. Saatiin sovittua hinta kuskin kanssa (missä mittari..?) ensiks lentokentälle ja sit vielä Kutalle, johon mä jäin. Kassu ehti lennolle ja mäkin pääsin Kutalle takas. Kehtas kuski vielä kesken matkan yrittää nostaa hintaa siitä sovitusta. Ei näin, pojat, ei näin. 

Mä menin takas Granny's hostelliin kun se oli niin kiva paikka, eikä se pettänyt taaskaan. Mun tarkotuksena nää pari viimestä päivää oli harjotella surffausta, mut en sit loppujen lopuks surffannu ku kerran. Mutta sainpahan napattua ensimmäiset vihreet aaltoni! Jee :) Oli sillä kyllä hintansakin. Enemmän ku pari kertaa aallot oli mua kovempia ja ne viskeli mua sinne tänne, veden alla siis... Pään jokainen aukko oli melkolailla täynnä vettä sen surffin jälkeen :D Ainiin, meinasin ajaa päin yhtä ukkoa sillä laudallani ja vieläkin naurattaa sen ilme, kun se tajus, että toi likkahan tulee päin. Vähän aikaa se steppaili eestaas kun ei tienny väistäiskö oikeelle vai vasemmalle. Olis vaan sukeltanu... Ei sais nauraa toiselle, varsinkin kun se oli mun vika, mutta se oli niin hassun näköstä :D Jäätiin kattomaan vielä auringonlasku ja sitten saatiin mopolla kyyti takasin hostellille. Siinä vaiheessa ku istuin skootterin kyytissä ilman kypärää liikenteen ollessa ihan hullua, niin mietin, että tyhmä Noora, olisit ottanu vaan taksin niin ei tarvis pelätä henkensä puolesta...

Auringonlasku Kutalla

Hmm, nyt menin vähän sekasin päivistä... No, jokatapauksessa, mun pari viimestä päivää meni rannalla, shoppaillessa ja viihteellä. Jonain aamuna viideltä heräsin kun joku oksensi siellä meijän dormissa. Nykyään aina kun kuulen sen äänen ja tiiän että se oksentava tyyppi ei oo vessassa, mulle tulee pakottava tarve tarkastaa omien kamojen sijainti suhteessa oksentajaan. Tällä kertaa mun pyyhe otti vähän osumaa, koska poitsu oksensi ikkunasta ulos, siis juurikin siitä, jonka karmissa mun pyyhe oli kuivumassa. Ei onneks hirveen paha onnettomuus tää.

Perjantaina oli mun vimonen ilta Balilla ja sen kunniaks beach partyt ;) Voi jee, että mulla oli hauskaa! Pileet rannalla vaan on kivoja. Tällä kertaa en ottanu mitään voimailuskaboja kenenkään kanssa mutta yks kisa kylläkin järkättiin. Brittijäbän kanssa sovittiin, että se yrittää bongata porukasta ausseja ja mä sit käyn kysymässä mikä niitten kotimaa on. Neljän arvauksen kuudesta piti olla oikeita. Britin mielestä kaikki pojat, jolla on lippis tai pitkät blondit hiukset, on ausseja ja loppujen lopuks mä kävin keskustelemassa ehkä yhden aussin kanssa. Muut oli mm. Kanadasta, Tsekistä ja Espanjasta :D Tää peli oli silleen kiva, että mä voitin kaljan :) Kolmen jälkeen bileet loppu ja mun piti päästä Mäkkiin, jossa ilmeisesti oltiinkin joku puoltoista tuntia. Ainakin siitä päätellen, että oltiin takas kämpillä viiden jälestä. Siitä olikin sitten hyvä nukkua muutama tunti ja suunnata lentokentälle.

Oonko joskus sanonu, että vihaan hyvästejä? Oonkin lakannu sanomasta heippa ja sanon sen sijaan see ya later niin ei tunnu niin pahalta... Tiiättekö sen tunteen, kun muutaman tunnin aikana tajuaa, että tulee ihan tosi hyvin juttuun jonkun kanssa ja vois tulla vaikka kuinka hyvät kaverit ja sitten joutuukin jo sanoon moikat? Mutta onneks on muistot ja Facebook... Ihmiset on kattonu vähän ihmeissään, kun jossain kadulla tai metrossa oon yksin ollessa miettiny jotain, mitä tapahtu perjantaina ja oon ruvennu hihittään itekseni ihan hulluna. Ette esimerkiks tiiä kuinka paljon mua nauratti, kun mulle kerrottiin hostellilla Iron Manista (tyyppi, joka sai nimen Iron Man kun sillä oli silitysrauta mukana. Se on kuulemma joku statusjuttu Singaporessa...) ja Singaporessa hostellille päästyä näin yhden sängyn vieressä, minkäs muunkaan kuin silitysraudan :D

Härskisti laitoin nettiin kuvan pojista, lupaa kysymättä. Mutta kun tää tiivistää niin hyvin meidän perjantai-illan :D

Niin, lensin Balilta Singaporeen, vietin siellä yhden yön (ja näin kun joku sylki maahan! Mun usko Singaporeen ja sen outoihin sääntöihin hävisi...), tein muutamia ostoksia ja sitten lensin takas Brissyyn. Täällä oli noin 15 astetta lämmintä kun tulin kentältä ulos... Onneks kaveri oli hakemassa mua niin ei tarvinnu junassa körötellä ja sai vaihdettua kuulumiset heti. Kotona oli vastassa vaan tyttökämppis, Hartsa oli lähteny Filippiineille käymään kun sen isä oli kuollut :( Mulla on nyt karmee kasa pyykkiä pestävänä ja paljon muutakin tekemistä.

Bali kuittaa :)