En oo päässy kirjotteleen koska oon ollu bongailemassa eläimiä. Sitäpaitsi tuolla keskellä merta ei näköjään oikein saa kunnon nettiyhteyttä...
Tossa joskus viime viikolla, sen jälkeen kun olin polttanu selkäni rannalla Montañitassa, lensin ihmettelemään Galapagossaaria. Kun maata alkoi näkymään, en meinannu pysyä penkissäni kun olin niin innoissani. Vitsit, Galapagossaaret!! Siellä näky kilppareita, merileijonia, kaloja ja vaikka mitä lintuja joiden nimiä en tiiä. Niin ja laavaa ja paljon vettä. Mä en oikein vieläkään tajua, että olin siellä, vaatii näköjään vähän sulattelua...
Laavatunneli! Otin taksikuskin yhdeks aamupäiväks ja se vei mut saaren keskiosiin ihmettelemään. Ekaks ne työnsi mut luolaan kun luulin meneväni kattomaan jättiläiskilppareita. Luolaseikkailu Uudesta Seelannista tuli kirkuen mieleen kun jouduin sinne pimeeseen luolaan yksin. Mut se olikin aika hieno paikka. En osaa selittää miten ne on syntyny mutta niin vaan siellä maan alla oli kilometrin mittainen tunneli joka oli laavan tekemä.
Tässä kuva paikasta, joka taas on romahtanut tunneli.
Yks päivä kävin snorklailemassa (ei pelottanut melkein yhtään!!) merileijonien ja kilpparien kanssa. Se oli ihan hauskaa mutta ei yhtä kivaa kun silloin delfiinien kanssa. Mulla on matkassa hieno vedenkestävä kamera jolla oli hauska kuvailla pinnan alla. Kiitos vaan lainasta herra Vainolle ja hänen vaimolleen ;)
Kolmantena päivänä vaihdoin saarta semmosella pikaveneellä. Kerrankin tein hyvän valinnan kun päätin lentää pois eri saarelta kun mihin tulin. En olis nimittäin kestäny enää toista merimatkaa takaisin siinä paatissa. Tiiättekö sen tunteen kun menee mäkee lujaa alas ja ottaa mahanpohjasta silleen jännästi? Toi reissu oli semmonen että mahasta otti puolen minuutin välein kahden tunnin ajan. Se hullu kuski ajo täysillä aallon yli ja toisella puolella me sit pudottiin sinne aallon pohjalle. Monta kertaa. Niillä on varmaan kilpailu, kuka saa eniten matkustajia oksentamaan. Mä olin onneks ottanu meripahoinvointilääkkeen ennen laivaan nousua...
Saarilta lensin takasin mantereelle ja siellä vielä yks pomppu Quitoon. Päätin jossain vaiheessa viime viikolla etten jaksa enää istua kymmentä tuntia bussissa, siks ostin vielä yhden lennon. Quitossa odotti taas Hayley ja mun kaverini Paavi. Se oli tullu ja laittanu koko kaupungin ihan sekasin. Lentokenttä oli suljettuna, samoin jotkut tiet, miljoona ihmistä oli tullu kattomaan sitä tyyppiä. Ja nettikin pätki, me syytettiin siitäkin paavia. Onneks tiesulut ei vaikuttanu juurikaan mun menemisiin vaikka vähän jännitti että mitenkäs se lentokentälle meno. Mut ei ollu onneks mitään ongelmaa. Just ennen kun olin lähdössä lentokentälle, me vähän niinkun tunnettiin paavin läsnäolo sydämissämme. Ei vaan, tiiettiin että se oli lähellä koska tiet oli suljettu ja poliisiautoo ajo ohi kokoajan ja taivaalla meijän yläpuolella pörräs pari helikopteria. Harmi vaan ettei sit kuitenkaan nähty sitä.
Mun viimesenä kokonaisena Ecuador-päivänä päätettiin körötellä bussilla Mindoon, pikkuseen kylään cloud forestissa. Mä en oikein vieläkään tiiä mikä ero on cloud forestilla ja rain forestilla. Tuollakin nimittäin sato vettä. Siellä oli myös paljon hienoja perhosia ja kolibreja! Ne perhoset oli semmosessa talossa mutta kolibrit oli ihan vapaina. Sen talon omistaja kertoi, että ne kaikki linnut on vapaana mutta ne tulee aina syömään sen luo ja lentää takasin metsään. Ne kolibrit oli tosi söpöjä! Niistä oli vaan aika vaikeeta saada kuvaa; näin monta lintua ja kun olin painanu kameran laukasinta niin ne kaikki oli jo häipyny :D
Matkalla muuten ajettiin Mitad del Mundon ohi. Se on paikka jossa joku tyyppi on mitannu että siinä menee tarkalleen päiväntasaaja, tosin se oli kai laskenu muutaman kymmentä metriä pieleen, koska se ei sit kai kuitenkaan oo tasan siinä missä se monumentti ja kaikki turistikojut on :P
Nyt oon takasin Perussa ja mun matka kotiin alkaa huomenna! Oon ollu Limassa nyt neljä kertaa enkä tähän päivään mennessä ollu käyny vielä tuolla "Keskustorilla". Korjasin tilanteen tänään ja kävin yhdessä katedraalissakin. Siellä olikin opastettu kierros ja ne kierrätti mua yhdessä hienossa vanhassa kirjastossa (jossa oli vielä vanhempia kirjoja) ja katakombeissa sen kirkon alla! Sinne on kuulemma haudattu 25 000 ihmistä :O Nyt löhöön hostellilla ja toivon että kohta pääsis nukkumaan. Mulla on ollu huikee reissu kaikkia sairasteluja lukuunottamatta mut on tää kyllä ollu tosi rankkakin. Pitää levätä varmaan sit ku meen takasi töihin, viimenen lomaviikkokin on nimittäin aikalailla täynnä ohjelmaa.
Moikka!
Noora
