Jouluja :P

Oho, joulu kai meni jo. Meillä se kului vähän erilaisissa merkeissä. Aattona vuokrattiin polkupyörät ja lähdettiin pienelle lenkille. Lenkin jälkeen oli melko hiki, reittiin nimittäin kuului muutama ylä- ja alamäki ja noilla yksvaihteisilla pyörillä se olikin melkonen kokemus. Reitti kulki merenrantaa pitkin, uimarannalta toiselle ja maisemat oli edelleenkin hienot. Alan tosin vähän jo kyllästyyn noihin "meri ja rantakallio"-maisemiin, niitähän on joka puolella! Bongattiin lisäksi niitä iguaaneja taas, eikä ne edes syönyt mua :) Pyöräreitti vei yhdelle majakalle ja sitten takaisin hostellille ja suoraan uima-altaaseen. Siellä altaan reunalla pötkötellessä tais se loppuaatto mennä. Eipäs, kun syötiinhän me yhdessä kebabbia ja sitten mentiin yhteen baariin kuunteleen hyvää musiikkia ja sitten petiin. 

Angry Birdsit edustaa myös täällä :)

 Tuolla häämöttää määränpää, loppumatka käveltiin.

 Majakka saavutettu!

Tää oli mun joululounas

Täällä vietetään joulua vasta joulupäivänä niin mekin juhlistettiin sitä pelaamalla ensin Monopolia kolmisen tuntia ja sitten toiset pari tuntia altaassa lentopalloa. Illalla oli jouluateria (ilmainen!!), johon kuului salaattia ja jos jonkinlaista pihviä. Loppuilta kuluikin sitten juomapelien kera.

Seuraava päivä meni ihan vaan hengaten. Ainiin, pelattiinhan me Trivial Pursuitia semmoset kuus tuntia. Mä oon kyllä tyytyväinen tähän "jouluun", eipähän tarvinnu ressata mistään eikä oo joulusuklaaähkyä ;) 

Mulla matka jatkui eilen Brisbaneen. En olis millään halunnut lähteä, kun toi hostelli oli ehkä maailman paras ja siellä oli niiiin kiva olla ja kivoja tyyppejä (tapasin mm. yhden arkeologin! Sillä oli mielettömiä juttuja kerrottavanaan). En myöskään hirveän innokkaasti odottanut 9 tunnin bussimatkaa, joka tietöiden takia tais venähtää lähemmäs 11 tuntia. Yöllä kuitenkin pääsin perille ja nyt pitää ruveta varmaan tutustumaan kaupunkiin, mähän en tiedä tästä paikasta yhtään mitään :D Samalla muuten kun siirryin NSW:sta Queenslandiin niin pompsahdettiin ajassa tunti taaksepäin. Nää ei täällä siirry kesäaikaan niin siksi eri aika vaikka aikavyöhyke onkin sama.

Näin kiva paikka piti jättää taakse...

...niin kuin myöskin lemmikkitipu.

Noora

kajakkikauhua!

Lupasin kertoa teille mun kajakkireissusta ja päätin omistaa sille kokonaisen postauksen, niin kauhistuttava kokemus se oli :D

Täällä näkee yleensä paljon delfiinejä ja kajakointi joessa ja meressä on suosittu turistiaktiviteetti. Päätettiin sitten kavereiden kanssa lähteä kajakoimaan ja aamukympiltä  oltiin paatin kyydissä. Muuten hyvä, mutta mä en oo muistaakseni koskaan ennen melonut ja mun melontaparin kanssa erheydyttiin ihan väärään suuntaan heti alkuunsa. Muut lähti tonne ja me tänne ja ohjaaja huuteli että eikun toiseen suuntaan. Mä en tiedä mikä siinä oli niin hauskaa mutta mä repesin ihan totaalisesti ja niinkus tiedätte niin kun nauraa liian lujaa niin ei pysty tekemään mitään muuta. Vähän aikaa seilattiin omilla teillämme kunnes saatiin muu ryhmä kiinni. 

Reissu alkoi jokea pitkin ja se olikin ihan leppoisaa. Sitten kun aloin bongailemaan kaiken maailman elukoita, niin alko oleen vähän kuumat paikat. Joku pää näkyi veden pinnalla, mä luulin sitä käärmeeksi mutta se oli kuulemma iguaani. Välillä piti kumartua taaksepäin kunnolla että pääsi joen ylle kellistyneiden puiden ja niitten oksien ali. Yhden oksan alta mennessä otin kiinni siitä ja samalla joku liikahti. HYI mikä hämähäkki! No okei, ehkä se oli vaan joku kämmenen kokoinen mutta niin läheltä katsottuna se näytti ainakin mun pään kokoiselta. Sitten kun panikoin siitä hämystä niin luulin, että tartuin käärmeeseen, mutta se olikin puun oksa. Siinä vaiheessa meinasin kipata meidän kajakin :D 

Sitten tuli lepakot. Niitä oli kymmeniä tai satoja ja kun piti vähän mekkalaa niin ne lähti lentoon puiden latvojen korkeudella. Ne oli ihan ok, koska oli niin kaukana musta. Mutta sitten tuli iguaanit. Hyi saasta miten voi olla ruma elukka, enkä edes osannut odottaa näkeväni niitä luonnossa! Pituutta niillä oli joku 30cm, eikä ne varsinaisesti liikkunut siellä maassa mihinkään, kunhan vaan näytti rumalta. Yks iguaani tosin tippui yhden tytön selkään :D Tässä vaiheessä mä itse olin jo niin paniikissa, että kun yks pieni lehti putos mun syliin niin meinasin saada (tai siis sain...) kohtauksen :D Ja muilla oli hauskaa...

Mä olin melkoisen kauhuissani näistä kohtaamisista, koska olin odottanut näkeväni vaan söpöjä delfiinejä ihan läheltä. Jannu, joka oli mun kanssa melomassa sanoi jossain vaiheessa, että oon vähän pelokkaan näkönen :D Uskalsi tosin tänään ehdottaa, että mentäis huomena semmosen paikkaan missä on paljon iguaaneja, vähän niinkun siedätyshoitoa :D Saatan kyllä jopa suostua siihen...

No, mutta kajakkiretki jatkuu. Päästiin onnellisesti pois sieltä metsän siimeksestä merelle ja eikun melomaan. Kädet oli jo jonkin verran väsyneet siitä melomisesta ja edellispäivän surffista ja sitten piti lähteä vielä aallokkoon etenemään. Se meni ihan hyvin, kunnes piti rantautua semmoselle hiekkarannalle. Meidän ohjaaja meni kaukana edessä eikä antanu kenellekään mitään ohjeita miten sinne rantaan pääsee ehjin nahoin. Saatiin hyvä esimerkki "ei näin" kun yks kajakki kaatui rannan aallokossa. Siinä oli vielä kyydissä semmonen pikkutyttö, joka löi päänsä johonkin ja sai hienon kuhmun otsaansa. No mutta meille huudeltiin, että kiertäkää vähän kauempaa ja mehän kierrettiin. Sitten nokka kohti rantaa ja toivottiin, että aalto vie perille saakka. Vaan ei vienyt. Mä siinä etummaisena istuessani huomasin, että nyt kippaa huolestuttavan paljon eteen- ja alaspäin (eli siis sinne pinnan alle) ja kun sen tajusin niin oltiinkin jo meressä :D Onneks oltiin aika matalalla niin päästiin kahlaten rantaan. Rannassa syötiin vesimelonia ja banaania ja sitten lähdettiin takasin. Ihmeen hyvin päästiin niissä aalloissa vielä takaisin mereen ja oli enää melontamatka takaisin. 

Selvisin hengissä tästäkin koettelemuksesta, tosin vieläkin naurattaa koko se hössötys :D Mutta oli jotenkin orpo olo istua kajakissa keskellä jokea kun hirvittävät monsterit hyökkää!

Niin joo, eikä näkyny delfiinejä.

Noora

Surffii ja koalaa

Jiihaa!

Yks ilta hostellilla kyseltiin halukkaita lähtemään surffaamaan. Mä olin :P Illalla ensin käytiin läpi miten laudalle kiivetään ja miten sillä noustaan seisomaan. Ope sano että se seisomaan nousu on helpompaa vedessä ja nyt mä tiiän että sehän puhu ihan sontaa! Kuivalla maalla sujui hienosti ja kuinkas sitten kävikään... 

Kello soitti aamulla 4:45 ja eikun pirteänä sovittelemaan märkäpukuja. Sopivat haalarit löyty kaikille (meitä oli 10) ja sitten vaan auton kyytiin ja kohti biitsiä. Perille päästyä lähdettiin kahlaamaan veteen ja sitten aaltoja nappaamaan :D Molskin siellä aalloissa puoltoista tuntia, josta suurimman osan yritin väistellä isoimpia aaltoja ja syljin vettä suusta. Nojoo, mä oon varmaan hidas oppimaan mutta sen puolentoista tunnin aikana onnistuin pääsemään kunnolla jaloilleni tasan kerran. Tosin myöhemmin rupesin miettimään, että muistankohan nyt väärin, että pääsinkö edes kerran, mutta illalla opet kyllä sano että pysyithän sä pystyssä ja hyvin meni. Mä luulen, että ne vaan yritti olla mulle kivoja ja vähän kehua vaikka se aalloissa räpiköiminen oli varmaan ihan järkyttävän näköistä :D 

Kerran hyppäsin vähän liian ison aallon kyytiin ja se vei multa laudan alta. Ja koska nilkassa oli kiinni karkuremmin niin meikäläinen meni perässä :D Vähän aikaa mulikoin siellä veden alla ja kun pääsin pinnalle niin kaikki kysy että ootko kunnossa. Tais olla aika hurjan näköistä :D Hengissä kuitenkin selvisin eikä tullut kun yks naarmu ja noin viis uutta mustelmaa :D

Hirveen hauskaa oli ja meinaan kyllä mennä uudestaan jossain vaiheessa. Auringonnousua en ehtinyt ihmettelemään ja taivas oli muutenkin vähän pilvessä mutta olihan se aika hienoa silti. Niin joo ja delfiinejä taas bongailtiin rannalta kun oltiin luovutettu lautojen kanssa. Kuvamateriaalia mulla ei tästä tapahtumasta oo mutta voitte varmaan sielunne silmin nähdä miten mun eka surffi meni :D 

Sitten päivän toiseen kohokohtaan, koalasairaalaan! Tutustuin pariin brittityttöön ja yhteen saksalaispoikaan ja päätettiin lähteä morjestamaan koalia. Täällä on semmonen sairaala mihin kaikki loukkaantuneet tai muuten vaan kipeet koalat tuodaan hoitoon, jotkut on vaan lyhyen aikaa kun ne päästetään takaisin luontoon, mutta jotkut ei enää pärjää ilman apua niin ne on sitten sairaalan pysyviä asukkeja. Kun meni paikalle kello 15 niin pääsi kattomaan syöttämistä ja sai ilmaisen opastetun kierroksen. 

Siellä niitä sitten oli ja hirrrveen suloisia. Pelkäsin etukäteen, että kuinkahan kestän kattella niitä silmät kuivina mutta ihan hyvinhän se onnistui. Siellä ne koalat oli antibioottikuureilla ja ruokittavana. Kaikille on annettu nimet, muistaakseni se oli kaksosainen, ensimmäinen osa tulee siitä, mistä se on löydetty ja toinen osa tulee löytäjän nimen mukaan. Siellä oli myös kindergarten, jossa oli tällä hetkellä kaks orpoa poikasta. Pikkukoalaa muuten jostain syystä sanotaan joeyksi...

Tää on ehkä mun lempikuva ikinä! Pienen koalavauvan peppu :D

Tämä herra kärsii pahasta skolioosista eikä hengittäminenkään oikein aina suju sen takia. Tää on sairaalan vakiasukas eikä sitä enää päästetä omille teilleen.

Siinä pikkukoala näyttää miten puissa kiipeillään :)

Noi oli kyllä ihan hirvittävän hellyyttäviä ja mietittiin jo miten semmosen sais omaksi. Laittais vaan hihnan kaulaan niin ihan hyvin vois mennä koirasta :)

Ainiin, sielä kerrottiin kuvien kanssa joitain koalien selviytymistarinoita. Yhdessä kerrottiin koalaneidistä joka oli palanut pahasti ja oli ihan ihme, että se selvisi siitä. No, selvispä kuitenkin, mutta sille tehtiin pari vuotta myöhemmin joku ihan rutiinileikkaus, jonka jälkeen sitten yllättäen kuoli :( Mulle tuli ihan mieleen se jakso Frendeistä, kun Rossille sanotaan, että sen apina kuoli. "Marcel kuoli. Se sairastui ja parani ensiks vähän. Mutta sitten se kuoli."

Palailen jossain vaiheessa kertomaan mun kauhunhetkistä kajakissa :D

Noora

Ja matka jatkui...

...Newcastleen! Kuten aikasemmin kerroin, niin en oikeen viihtynyt Sydneyssä ja kelit oli aika huonot (Bondilla maatessa alko satamaan vettä!) niin päätin jatkaa matkaa. Meinasin ensin, että suoraan Brisbaneen, mutta 17 tunnin bussimatka ei oikein houkutellut. Päätinpä sitten pysähtyä Newcastleen, joka on noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Sydneystä pohjoiseen. Perille kun pääsin niin ihana lämmin (kuuma) ilma ja hirveen kiva hostellin henkilökunta Pacific Streetillä tervehti meikäläistä. Menin huoneeseen, tutustuin yhteen saksalaistyttöön ja eikun biitsille! Kyllä oli hienoo :) 

Yöllä ei sitten ollutkaan enää niin hienoo kun heräsin pahaan oloon ja siitä alkoikin sitten koko yön kestänyt ravaaminen vessan ja punkan (yläsänky vielä!!) välillä. Jossain vaiheessa istuin vessan lattialla ja hoin, että perkeleperkeleperkele. Tarkoituksena oli viettää Newcastlessa vain kaks yötä mutta raahauduin respaan varaamaan punkan vielä yhdeksi yöksi. Siellä ne myös ystävällisesti neuvoi reitin lähimpään apteekkiin ja eikun elektrolyyttiostoksille :P Oksentelu + muut vatsavaivat (:P) + lievä lämpöily + 35 asteen helle + se, että unohdin juoda ja jos join niin pelkkää vettä = melkoisen heikko happi. Tropit naamaan ja lepoa niin kyllä se elämä siitä alkoi voittaa ja illalla jaksoin jo lähteä vähän rannalle kävelylle. 

Seuraavana päivänä käytiin saman saksalaistytön kanssa kävelemässä yhdellä majakalla. Majakka ei ollut hieno mutta maisemat kyllä! Yritettiin bongata delfiinejä mutta eipä näkynyt sillä kertaa.

Kävelyretken jälkeen painuttiin taas rannalle ja kävin kokeilemassa vähän uimistakin, aikasemmin en ollutkaan mereen uskaltautunut kun oli muutenkin niin kylmä.

Kolmannen yön jälkeen jatkoin taas matkaa. Matka tuntui vieläkin vähän liian pitkältä Brisbaneen saakka niin päätin jäädä Port Macquarie-nimiseen kaupunkiin. Mun piti tulla tänne bussilla ja maksaa $70 matkasta. Kävipä sitten niin kivasti, että hostellissa oli yks mies joka tarjos kyydin tänne, koska oli menossa samaan paikkaan. Tyyppi on aussi ja reissailee ympäri maata itekseen. No, sain kyydin eikä tyyppi edes halunnu bensarahaa! Mä oon ihan ihastunu tähän paikkaan, hirveen kiva satama ja uimarantoja joka paikassa. Hostellilla on kivoja tyyppejä ja uima-allas! Tää sama tyyppi, jolta sain kyydin tänne, kysyi vielä, että haluunko käydä kaupassa ja samalla käytiin vielä syömässä fish&chipsejä rannassa. Siellä istuessa bongasin ekat delfiinit! Ja niitä oli vaikka kuinka monta! Olis ollut hirveen romanttista, mutta tällä jannulla on ikää kuuskeetyheksän vuotta :D Joten no hätä, en löytänyt tulevaa aviomiestäni. 

Oon ihan innoissani tästä paikasta, aion käydä koalasairaalassa ja kajakoimassa (sitä kun melotaan, mikskä sitä sanotaan??), että bongaisin lisää delfiinejä, ne oli niin kivoja. Tarkoituksena on olla täällä joulun yli, että aikaa kyllä on :)

Nyt suihkun kautta nukkumaan!

Ainiin. Oon ihan raidallinen :D Näkee kyllä mitä vaatteita oon pitäny ja minkälainen laukku on keikkunut olalla.

Ainiin ainiin. Matkalla näin niitä kylttejä missä varoitetaan kenguista ja koaloista.

Ainiin ainiin ainiin. Motarilla näin myös kuorma-auton, jonka lavalla oli lehmiä. Mun ja yhden lehmän katseet kohtas ja se oli hirveen surullisen näkönen :( Itseäni piristääkseni ajattelin, että se on tulossa luokkaretkeltä ja oli siks surullinen kun pitää mennä kotiin. Sitten menin mäkkiin syömään hampurilaisen :P (paitsi etten oikeesti).

Noora

Synttärilahja!

Hurraa, täytin vuosia lauantaina ja päätin ostaa itselleni lahjaksi liput Gotyen keikalle. Lahja itselleni siksi, että liput tais olla jotain $80 kieppeillä ja se on mun mielestä aika paljon keikasta, jos ei aivan valtava fani ole... Nomutta, onneks menin, koska keikka oli aika huikea. Se pidettiin perjantaina Sydney Entertainment Centressä, joka on Darling Harbourissa. Halli oli melkosen täynnä mutta ei kuitenkaan loppuunmyyty. Biisit oli hyviä mutta yleisö ei... Okei, se musiikki ei nyt varsinaista kreisibailausta varten ole, mutta kun ne ihmiset ei nyökytellyt edes päätään musiikin tahdissa! Outoa... Parin biisin aikana jopa meikäläinen pysyi paikallaan kun se vaan oli niin kertakaikkisen hienoa kuunneltavaa että sitä vaan istui ja kuunteli :)

Täsois vähän todistusmateriaalia.

Noora

Blue Mountains

Ohhoh, onpahan jäänyt kirjottelematta, mutta se ei oikeestaan oo mun vika kun parissa viime hostellissa netti on ollu vähän kallis niin en oo jaksanut pikavauhtia ruveta kirjottelemaan... Mutta yritänpähän nyt muistella missä oon tän viikon aikana seikkaillut. 

Ensteks lähdin kattomaan minkälainen paikka on Blue Mountains. Se on semmonen luonnonpuisto vähän Sydneystä sisämaahan päin. Blue mountainsille pääsee, kun hyppää junaan Centralissa ja pari tuntia myöhemmin pois Katoomba-nimisessä kaupungissa (kylässä?). Siellä taapersin ensin pari kilometriä sinne luonnonpuiston reunalle, koska olin pihi ja halusin säästää bussikuluissa :P Kävin siinä matkalla pankissa tallettamassa vähän rahaa paikalliselle tililleni ja heti kyllä huomas, että olin pois Sydneystä kun pankissa oli niiiiin kertakaikkisen ystävällistä henkilökuntaa. No joo, oli siellä Sydneynkin konttorissa, mutta toi oli jo jotenkin niin yliampuvaa, että mietin jo, että kettuileeko se täti mulle :D Jokatapauksessa, rahat meni sinne minne pitikin. Sitten jatkui matka kohti sitä puistoa, missä vietinkin seuraavat kolme-neljä tuntia taapertaen mäkiä ja rappusia ylös ja alas, enemmän kuitenkin alaspäin. Alhaalta hyppäsin semmosen kärryn kyytiin, joka vei vaijeria pitkin takasin ylös. Ne raput alas oli muuten yllättävän raskaat kulkee ja muutenkin välillä piti keskittyä enemmän siihen polkuun kun itse maisemiin etten olis päätynyt turvalleni.

Tässä niitä kuvia.

On ne vähän olevinaan siniset ne "vuoret". "Vuoret" siksi, että ne ei oikeasti ole vuoria vaan korkealla oleva tasanko. Kuvan alareunassa näkyy Jamison Valley.

              HYI! Pikkasen saatoin pelästyä jokaista rasahdusta, joka kuului puskasta :D

Jos ihan tarkkaan katsoo, niin tuolla ylhäällä näkyy se vaunu, jolla mua vietiin. Muuten kuvassa  vaan on hienoja puskia.

                                                                   Sateenkaari!

Tuossa möllöttää Three Sisters. Yhden tarinan mukaan (niitä on kuulemma useita) joskus kauan sitten oli kolme kaunista siskosta (Meehni, Wimlah ja Gunnedoo), jotka rakastuivat kolmeen veljekseen. Naimisiinmeno kuitenkin oli lailla kielletty. Pojatpa ei hyväksyneet lakia ja päättivät pitää kiinni tytöistä ja suojella heitä (ilmeisesti joltain taistelulta?) muuttamalla ne kiveksi joksikin aikaa. Vanhempi tyyppi, joka kiveksimuuttamisen toteutti, kuitenkin kuoli taistelussa eikä kukaan tähän päivään mennessä ole onnistunut palauttamaan siskoksia ennalleen. 

Tarina jatkuu kohta...

Noora

Bondi to Coogee...

...and back. Tuossa yhtenä päivänä päätin, että nyt lähden rannalle. Keli ei tosin ollut ihan suotuisa, koska yhdessä vaiheessa satoi vettä ja koko ajan tuuli hirveesti. No, en mäkään ihan hölmö ollut enkä siis mennyt sinne rannalle arskaa ottamaan vaan päätin kävellä paljon kehutun kävelyreitin Bondilta Coogee beachille saakka, ja sitten vielä takaisin. Yhteensä tälle rykäisylle tuli matkaa 11 kilometriä eikä muuten ollut mikään ihan kevyt kävelyreitti... Oli ylämäkee ja alamäkee ja rappusia sinne tänne, musta kyllä tuntu että sitä ylämäkeä oli paljon enemmän... Maisemat oli ihan mielettömät. Aallot oli kyllä välillä ihan hurjia ja hirvitti välillä kattoo kun surffarit pulikoi siellä seassa. Mua ei sinne kyllä sais ilman kellukkeita!

Noista surffareista muuten. Menin yks päivä Manly beachille kun tajusin, että olin ollut viikon Australiassa enkä ollut nähnyt yhtään surffaria. Pettymys oli suuri kun pääsin perille (silloinkin muuten satoi!) niin kaikilla siellä vedessä oli typerät haalarit päällä! Lämpimämpiä kelejä odotellessa... Siellä rannalla söin salaattia lounaaksi ja erehdyin yhden palan tiputtamaan maahan niin sain pari kaveria lokeista :D Oli aika jännä tunne kun toistakymmentä lintua tuijottaa metrin päästä herkeämättä kun ite yrittää syödä :D

No, en enempää lörpöttele, kuvia tarjolla siis. Noi kuvathan sitten saa isommaksi klikkaamalla niitä.

  
Hahaa, mä muuten puijasin teitä! En mä tänne Sydneyhin jääkään. Tai siis olin kyllä jäämässä mutta sitten tajusin, että enhän mä oikein tykkää tästä kaupungista. Mun mielestä tää on vaan iso kaupunki, jossa on hieno oopperatalo. Jotenkin on tullut vähän tyly kuva tästä paikasta. Toki kelilläkin on voinut olla vaikutusta, mutta kun kävin esim. siellä Manlyssä, niin tuntui kun olis tullut ihan eri kaupunkiin kun siellä oli jotenkin paljon rennomman oloista. Matka siis jatkuu luultavasti sunnuntaina ja luultavasti johonkin. En oo ihan vielä päättänyt, että mihin, mutta pohjoiseen päin joka tapauksessa. Nyt siis ehtii vielä turisteilemaan muutaman päivän. Tänäänkin kävin vähän pyörimässä tuolla mutta en oikein jaksanut kävellä ja halusin tulla tänne hostellin suojiin pois auringosta (vaikka se kerrankin paistaa). Tässä syy:

Kun unohtaa, että ihmisessä on muitakin kohtia kun kädet, jalat ja naama, jotka voi palaa, niin pitää vähän kärsiä. Tää tuli eilisestä kävelylenkistä, vaikka niinkun sanoin, satoi vettä ja muutenkin oli aika harmaata. Nyt uskon, että varjossakin palaa :D Tilanne on tällä hetkellä vielä kirkuvamman punainen ja kävin tänään apteekissa hakemassa ison törpön ALOE VERAA :D Yritän saada huomiseksi tän vähän paremmaks niin pääsee taas ulkoilemaan kunnolla, Blue Mountainsille nimittäin.

Ainiin, pakko hehkuttaa vielä täälläkin. Sydneyssä on maailman suurin IMAX-teatteri ja Skyfall pyörii siellä nyt. Pari päivää arvoin, raaskinko maksaa $27 (opiskelijahinta!!) siitä, kun en kerran mikään Bond-fani ole, mutta oli kyllä joka rahan arvoinen leffa. Kun ensimmäinen kohtaus läjähti naamalle niin teki mieli peruuttaa sen penkin kanssa muutama metri taaksepäin vaikka olin jo takarivissä :D Pikkuhiljaa siihen isoon valkokankaaseen sitten tottui, hieeeno kokemus :) 

                                                                      Laura?

Noora

It went... This way. No, that way! Follow me!

Maanantaina kävin katsomassa fisuja ja pinguja Sydney Aquariumissa. Tässä kuvia.

Noi tommoset tunnelit on kyllä aika hauskoja, tuolla oli yks semmonen pätkä missä käveltiin lasin päällä. Mut mua jännitti vaan, että koska johonkin kohtaan lasia tulee särö ja sitten hait puskee siitä  läpi ja syö meitin. Eikös semmonen leffakin oo olemassa?

Heehheee, mä en tajua miks aina kaikissa paikoissa otetaan kuvia ihmisistä ja sit niitä laitetaan jos jonkinlaisen taustan kanssa myytäväks. Täällä piti poseerata kolmeen kuvaan ja kun pois lähtiessä näin ne kuvat niin se myyjätyttö varmaan ihmetteli miks rupesin nauramaan niin lujaa. Mä en voi sille mitään, mutta aina kun nään näitä kuvia niin rupeen ihan hillittömästi nauramaan. :D

Noora

Niijjoo, miten noihin kuviin saa kuvatekstit??