Surffii ja koalaa

Jiihaa!

Yks ilta hostellilla kyseltiin halukkaita lähtemään surffaamaan. Mä olin :P Illalla ensin käytiin läpi miten laudalle kiivetään ja miten sillä noustaan seisomaan. Ope sano että se seisomaan nousu on helpompaa vedessä ja nyt mä tiiän että sehän puhu ihan sontaa! Kuivalla maalla sujui hienosti ja kuinkas sitten kävikään... 

Kello soitti aamulla 4:45 ja eikun pirteänä sovittelemaan märkäpukuja. Sopivat haalarit löyty kaikille (meitä oli 10) ja sitten vaan auton kyytiin ja kohti biitsiä. Perille päästyä lähdettiin kahlaamaan veteen ja sitten aaltoja nappaamaan :D Molskin siellä aalloissa puoltoista tuntia, josta suurimman osan yritin väistellä isoimpia aaltoja ja syljin vettä suusta. Nojoo, mä oon varmaan hidas oppimaan mutta sen puolentoista tunnin aikana onnistuin pääsemään kunnolla jaloilleni tasan kerran. Tosin myöhemmin rupesin miettimään, että muistankohan nyt väärin, että pääsinkö edes kerran, mutta illalla opet kyllä sano että pysyithän sä pystyssä ja hyvin meni. Mä luulen, että ne vaan yritti olla mulle kivoja ja vähän kehua vaikka se aalloissa räpiköiminen oli varmaan ihan järkyttävän näköistä :D 

Kerran hyppäsin vähän liian ison aallon kyytiin ja se vei multa laudan alta. Ja koska nilkassa oli kiinni karkuremmin niin meikäläinen meni perässä :D Vähän aikaa mulikoin siellä veden alla ja kun pääsin pinnalle niin kaikki kysy että ootko kunnossa. Tais olla aika hurjan näköistä :D Hengissä kuitenkin selvisin eikä tullut kun yks naarmu ja noin viis uutta mustelmaa :D

Hirveen hauskaa oli ja meinaan kyllä mennä uudestaan jossain vaiheessa. Auringonnousua en ehtinyt ihmettelemään ja taivas oli muutenkin vähän pilvessä mutta olihan se aika hienoa silti. Niin joo ja delfiinejä taas bongailtiin rannalta kun oltiin luovutettu lautojen kanssa. Kuvamateriaalia mulla ei tästä tapahtumasta oo mutta voitte varmaan sielunne silmin nähdä miten mun eka surffi meni :D 

Sitten päivän toiseen kohokohtaan, koalasairaalaan! Tutustuin pariin brittityttöön ja yhteen saksalaispoikaan ja päätettiin lähteä morjestamaan koalia. Täällä on semmonen sairaala mihin kaikki loukkaantuneet tai muuten vaan kipeet koalat tuodaan hoitoon, jotkut on vaan lyhyen aikaa kun ne päästetään takaisin luontoon, mutta jotkut ei enää pärjää ilman apua niin ne on sitten sairaalan pysyviä asukkeja. Kun meni paikalle kello 15 niin pääsi kattomaan syöttämistä ja sai ilmaisen opastetun kierroksen. 

Siellä niitä sitten oli ja hirrrveen suloisia. Pelkäsin etukäteen, että kuinkahan kestän kattella niitä silmät kuivina mutta ihan hyvinhän se onnistui. Siellä ne koalat oli antibioottikuureilla ja ruokittavana. Kaikille on annettu nimet, muistaakseni se oli kaksosainen, ensimmäinen osa tulee siitä, mistä se on löydetty ja toinen osa tulee löytäjän nimen mukaan. Siellä oli myös kindergarten, jossa oli tällä hetkellä kaks orpoa poikasta. Pikkukoalaa muuten jostain syystä sanotaan joeyksi...

Tää on ehkä mun lempikuva ikinä! Pienen koalavauvan peppu :D

Tämä herra kärsii pahasta skolioosista eikä hengittäminenkään oikein aina suju sen takia. Tää on sairaalan vakiasukas eikä sitä enää päästetä omille teilleen.

Siinä pikkukoala näyttää miten puissa kiipeillään :)

Noi oli kyllä ihan hirvittävän hellyyttäviä ja mietittiin jo miten semmosen sais omaksi. Laittais vaan hihnan kaulaan niin ihan hyvin vois mennä koirasta :)

Ainiin, sielä kerrottiin kuvien kanssa joitain koalien selviytymistarinoita. Yhdessä kerrottiin koalaneidistä joka oli palanut pahasti ja oli ihan ihme, että se selvisi siitä. No, selvispä kuitenkin, mutta sille tehtiin pari vuotta myöhemmin joku ihan rutiinileikkaus, jonka jälkeen sitten yllättäen kuoli :( Mulle tuli ihan mieleen se jakso Frendeistä, kun Rossille sanotaan, että sen apina kuoli. "Marcel kuoli. Se sairastui ja parani ensiks vähän. Mutta sitten se kuoli."

Palailen jossain vaiheessa kertomaan mun kauhunhetkistä kajakissa :D

Noora