Pohjoissaari koluttu

Moro! Viimeks taisin jäädä Rotoruaan. Koska nyt on kirittävä puolentoista viikon asiat niin koitan muistella vaan tärkeimmät kohdat. En taida muistaa edes paikkojen nimiä enää... Jokatapauksessa, Rotoruasta lähdettiin kiertämään Pohjoissaaren itäpuolta. Meillä oli kuskina tosi outo vanha ukko, joka puhu ja puhu mutta sit ei kuitenkaan tiennyt mistään mitään, riiteli pomonsa kanssa meidän kuullen ja toivoi ääneen, että sais potkut... Mulle ei jäänyt mitään valtavan erikoista mieleen siitä kolmen yön reissusta, hienoja paikkoja, mutta parhaiten muistuu mieleen meidän majapaikat, jotka oli toinen toistaan ihanempia ja kotoisampia. Ne oli jossain keskellä mettää ja oli riippumattoja, vanhoja puutaloja ja nuotioita.

Kelpaa mulle!

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Gisborne. Se on maailman ensimmäinen kaupunki, jossa näkee auringonnousun. Pitihän se nyt nähdä, joten aamulla herätys oli viiden maissa. Harmi vaan, että oli vähän pilvistä, niin ei se auringonnousu mikään hirveen sykähdyttävä näky ollut. Auringon noustua en mennyt takasin nukkumaan (!!) vaan odottelin, että kello lyö kahdeksan ja lähdin surffaamaan. Tää oli mun ensimmäinen kerta ilman opettajaa ja lautakin oli tällä kertaa kova ja vähän pienempi niin päin persettähän se "surffi" meni. Olin kolme tuntia siellä vedessä ja se kyllä tuntui käsissä... Heh, kerran yritin nousta seisomaan ja melkein onnistuinkin, mutta sitten horjahdin ja jotenkin päädyin istumaan sen laudan päälle. En tiedä näyttikö se muista yhtä hauskalta kun musta tuntui, mutta ainakin mä hirnuin itekseni muutaman hetken :D Onneks on olemassa taito nauraa itselleen...

Gisbornen auringonnousu

Matka jatkui johonkin toiseen paikkaan, jossa en tehnyt mitään, paitsi nukuin ehkä parhaat päikkärit aikoihin. Illalla istuttiin ulkona ja pelattiin Monopolia, se on edelleen typerä peli ja mä luovutinkin parin tunnin jälkeen ja lähdin nukkumaan. Seuraavana päivänä pysähdyttiin Uuden-Seelannin itäisimmässä kolkassa, kiivettiin aamupuhteiksi yhden mäen päälle, räpsittiin kuvia ja tultiin alas. Viimeinen "hostelli" oli meren rannalla. Siellä makasin rannalla ja nukahdin, yks tyttö herätti mut just kun olin näkemässä jotain hyvää unta ja sano, että kantsis lähtee takasin kun alkoi oleen nousuveden aika. Meidän kulkureitti sinne rannalle nimittäin oli nousuveden aikaan veden alla. 

Itäisin nurkka

Sieltä tultiin takasin Rotoruaan ja otettiin vielä samana päivänä bussi Taupoon. Taupossa vietin kaks yötä ja vietin Nooran Omaa Aikaa. Niin, Taupo on siis kaupunki Lake Taupon rannalla. Taupo-järvi on Uuden-Seelannin suurin järvi ja se syntyi joskus vuooooosia sitten valtavan tulivuorenpurkauksen seurauksena. Aika meni muuten meni kivasti, mutta toisena yönä havahtuin ihme lotinaan ja tuntu kun varpaat olis vähän kastunut. Kävi sitten ilmi, että yks känniääliö alkoi voimaan pahoin ja oksensi yläsängystä (mä olin siis alasängyssä) suoraan mun auki oleviin reppuihin. Kiva. Ei muuta ku pesemään mutupussin sisältöä ja puhelinta ja oikeestaan kaikkia muitakin tavaroita. Hyvä muuten tietää, että kun näytän tarpeeksi vihaiselta, niin kukaan ei uskalla puhua mulle :D Olin siis vessassa niitten tavaroitteni kanssa ja porukkaa tuli sinne baarista, eikä kukaan uskaltanu kysyä että mitä oikeen puuhaan. Mun sängyssä oli myös oksua niin ei tehny mieli nukkua siinä, onneks yks poika toisesta huoneesta anto sänkynsä mulle kun se nukkui jossain muualla. Niin ja sain siltä ykä-pojalta $60 :D 

Tauposta bussiretki Whakahoro nimiseen paikkaan. Se oli semmonen maatila keskellä vuoria. Siellä tehtiin pikku kävelylenkki vesiputoukselle ja illalla hengattiin nuotiolla. Aamulla lähdettiin Tongariro National Parkiin. Melkein kaikki lähti suorittamaan Tongariro Crossingia, joka on semmonen noin kuuden tunnin lenkki tulivuorten välissä. Mulla ei ole vaelluskenkiä, ja vaikka olisin voinut vuokrata kengät, niin tunnen itseni ja jalkani ja 6 tuntia jonkun toisen kengissä olis hiertänyt mun jaloista nahan irti. Mun päivä kuluikin nukkuessa, lukiessa ja porealtaassa lilluessa. 

Keskellä ei-mitään oli posti!

Sitten pääsin vihdoin takasin Wellingtoniin! Matka kesti tuskastuttavan kauan, kun piti mm. pysähtyä heittämään saapasta. En edes tienny, että sitä harrastetaan muuallakin kun Suomessa. Miesten ja naisten maailmanennätykset saappaanheitossa on muuten suomalaisilla, nyt sen tietää koko bussilastillinen Stray-matkaajiakin :) Kun päästiin perille Wellingtoniin, niin mä singahdin Te Papa-museoon, jossa kerrotaan jänniä asioita Uudesta-Seelannista. Siellä oli ihan kattava näyttely Maoreista ja maan muista asukeista, mutta se pieni geologi sisälläni heräsi ja jämähdin kerrokseen, jossa oli mm. maanjäristyssimulaattori ja hirveesti infoa tulivuorista, maanjäristyksistä, tsunameista ym. Tiesittekö muuten, että Wellingtonissa järisee maa päivittäin useita kertoja? Ne järistykset vaan on niin pieniä, että paikalliset ei niitä edes huomaa. Enkä muuten huomannut mäkään...

Mainitsin aikaisemmin Tongariro Crossingin. Mt Tongariro purkautui kuulemma 7-8 viikkoa sitten ja kun ajettiin sen ohi, niin vieläkin tuprutteli vähän savua. Se vaellusreittikin oli vielä pari viikkoa sitten suljettuna.

Museovierailun jälkeen piti kiiruhtaa ostamaan huppari, koska mä olin varustautunu repullisella kesävaatteita ja kun suuntana oli Eteläsaari niin oli odotettavissa kylmempiä kelejä vaikka vielä kesä onkin. Löysin hupparin, joka on muuten ollu kovassa käytössä ostohetkestä lähtien. Sitten syömään ja paikkoja tutkimaan. Illalla meinasin vielä, että menisin parille johonkin pubiin kun oli lauantai-ilta ja kaikki. Mutta ei huvittanutkaan niin menin leffaan. Mikähän muhun oikein on menny?? Harmi vaan, mulla ei taaskaan ollut kuin yks ilta Wellingtonissa. Se on ihan mielettömän kiva kaupunki (ainakin näin parin päivän tutustumisen jälkeen) ja nousee lempikaupunkien listalla aika lähelle kärkeä. Sitten olikin aika jättää Pohjoissaari jälkeen ja siirtyä paatilla Cook Straitin poikki takaisin etelään.

Noora