Balipostaus 1

Moi!

Mulla on ollu ihan huikeet kolme päivää! Alotan ihan alusta... 

Lento oli Denpasarissa perillä lauantaina iltaysin aikaan, maahan pääsin helposti ja viisuminkin sai ostettua luukulta minuutissa. Tällä viisumilla saa olla muistaakseni 30 päivää maassa. Sitten hain repun hihnalta ja heti apinaa koijattiin. Semmonen uniformumies tuli ja otti mun repun ja pyysi sivummalle. No mä luulin, että ne on jotain tullin ihmisiä, jotka tekee ylläritarkastuksia reppuihin. No mä seurasin kiltisti perässä, mutta kun laukut oli läpivalaistu ja ne ukot edelleen vaan tarttu niihin (myös mun pienempään reppuun jossa oli kaikki rahat ja passit ja muut...) ja kun ne alko kinuamaan rahaa niin vasta hoksasin mikä oli homman juju. No suututin ne sitten sanomalla että en mä mitään rahaa anna. Sitten menin ulos ja kimppuun hyökkäs noin sata taksikuskia. Hostellille oli päästävä niin suostuin jonkun kuskin kyytiin. Hinta oli kymppikertanen siihen nähden mitä oon kuullu taksin maksavan. Matkalla taksille näin semmosen tytön jolla oli kans taksikuskeja ympärillä ja mä ajattelin, että mehän voitas jakaa taksi ja kustannukset niin menin kysyyn onko se menossa Kutalle ja haluaako jakaa taksin. Sehän suostu ilomielin ja pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin, että lähetään metsästään taksia vähän kauempaa niin hinnatkin putois. Yksin en olis sitä halunnu/uskaltanu tehdä siihen aikaan illasta mutta ku sain kaverin niin se menikin ihan kivasti ja päästiin hostellille ihan sopuhintaan. Me majoituttiin eri hostelleissa, mut matkalla hoksattiin että meillä on samansorttiset matkasuunnitelmat niin päätettiin lähtee yhdessä kiertään paikkoja ja nyt ollaan suunnilleen parhaat kamut :D

Mun hostelli oli Grannys house-niminen paikka. Ihan mielettömän kiva majatalo, jossa oli ihan huippuihmisiä! Sunnuntaina aamulla tutustuin yhteen englantilaiseen ja yhteen kalifornialaispoikaan. Olin myöskin ekaa kertaa koskaan (!!) skootterin kyytissä, ilman kypärää tietenkin, kun semmonen Bernie-niminen sumatralaistyyppi käytti mua pankkiautomaaatilla. Kysy samalla lähenkö niitten kanssa surffaan. Rannalle lupasin lähtee mutta vaan lekottelemaan. NIin me tungettiin pari surffilautaa ja kolme ihmistä taksiin ja pari tuli mopolla perässä ja köröteltiin rannalle. Siellä rannalla oli sen Bernien kamuja, niillä oli siellä surffilautoja vuokrattavana ja kasa tuoleja, jossa sitten lekoteltiin koko päivä. Illalla vielä suunniteltiin sen tytön (kutsun sitä tästä lähtien Kassuksi) kanssa seuraavan päivän reissua. Tutustuin vielä yhteen aussipoikaan ja se sano lähtevänsä meidän kanssa kiertelemään.

Kassu oli jostain saanu "vuokrattua" meille kuskin koko päiväks kuljettamaan meitä ympäri Balia. Ajateltiin, että se olis kaikkein kätevintä maksaa kuskista, joka saatais käyttöön koko päiväksi, joka sitten vie meitä paikasta toiseen. Mukana oli siis mä, Kassu, aussi ja yks tosi chuul sveitsiläspoika, joka me nimettiin Aliksi. Eka pysähdyspaikka oli yhdessä temppelissä (Royal Temple). Siellä jo ihasteltiin niitä rakennelmia; niin hienoja kaiverruksia ja pieniä yksityiskohtia, että niitten rakentelun on täytyny kestää kaaauan. Sieltä jatkettiin järven rannalla olevalle temppelille (Temple on the Lake), joka oli vielä huikeempi! En oo koskaan nähny mitään sellasta niin monttu auki kierrettiin sitä paikkaa. Kuvat selittää teillekin, miksi ihastuin niihin. 

Temppeliltä matka jatkui yhdelle vesiputoukselle, se oli ihan hieno, mutta niitä oon nähnyt  jo niin monta, ettei siinä mitään erikoista ollut. Sitten vuorossa oli meidän viimeinen pysäkki, Ubud-niminen kaupunki, johon me myös jäätiin yöksi ja Ali jatko kuskin kanssa takasin Kutalle. Meidän reitti kulki joittenkin vuorien kautta, ja aikamoista pujottelua se olikin. Yhdessä kohtaa nähtiin paaaljon apinoita tien varressa. Sinnehän piti pysähtyä ottamaan valokuvia, varsinkin kun taustalla näkyi upea maisema. 

Matkalla Ubudiin meidän kuski ajatti meitä joitain pikkuteitä pitkin läpi pienten kylien. Nähtiin mm. kukkotappelu! Se on vanha perinne, joka on vieläkin hengissä täällä. Se veri, joka niissä tappeluissa roiskuu, roiskutellaan muistaakseni niihin temppeleihin, mikä sitten suojelee ihmisiä pahoilta hengiltä. Tai jotain. Matkalla kuitenkin nähtiin sitä ihka oikeeta Balia, jota ei turistipaikoissa näy. Oltiin pitkän aikaa ainoot länkkärit ja ihmisten katseet olikin sen mukaiset. Nähtiin, kun äidit pesi pyykkiä ja lapsiaan purossa ja paljain jaloin jalkapalloa pelaavia pikkupoikia. Ainiin, pysähdyttiinhän me yhdellä torilla maistamassa ja ostamassa hedelmiä, joitten nimiä en edelleenkään muista, samoin join ensimmäistä kertaa kookosmaitoa suoraan kookospähkinästä. 

The gang :D

Illalla oltiin perillä Ubudissa, joka on hyvin turistipitoinen kaupunki, mutta yks tärkeimpiä paikkoja Balilla, jos haluaa kulttuuriin tutustua. Me majoituttiin tämmösessä homestay-paikassa, jonka henkilökuntana on ihan huikeen ystävällisiä ihmisiä ja aamupalakin tuotiin meidän parvekkeelle. Aamupalaan kuului green pancake (en edelleenkään tiedä miks se oli vihree), tuoreita hedelmiä ja balilaista kahvia.

Koska apinat on jostain syystä kaikkien mielestä hirveen suloisia, niin meidän askeleet suuntas Monkey Forestiin, joka on siis metsä, jossa asustaa satoja apinoita. Sinne on siis pääsymaksu ja siellä käy paljon turisteja, mutta kysyin siltä henkilökunnalta niin on ne apinat kuitenkin kuulemma ihan villejä ja saa lähtee sieltä jos haluaa, mutta kuka nyt lähtis, kun turistit kantaa niille banaaneja :D Aussijäbällä oli muutama banaani, jotka se meinas antaa niille apinoille. Ne vaan olikin melko aggressiivisia, varsinkin ne vanhimmat apinat, että yks niistä kävi kiinni! Yks hyppäs niskaan, mutta hyppäs takasin maahan kun sai banskun, mutta yks toinen kävi oikein kiinni ja jätkä sai vertavuotavan haavan apinan kynsistä ja yritti se apina purrakin. Kerran siellä metsässä kaikui huuto kun jossain surkeessa kauhuleffassa, kun yks apina hyppäs roikkumaan yhen naisen pitkistä hiuksista :D Kerran yks tyttö sano mulle, että hei sun takanas on apina ihan tosi lähellä ja se kattelee sun laukkua hyvin kiinnostuneen oloisesti. Ryökäle oli hiipiny ihan hyökkäysetäisyydelle mutta onneks se tyttö varotti mua :D

Matka jatkui metsästä markkinoille, jossa ostin pari sarongia (piti ostaa yks, mutta mä lumouduin niin sen myyjäeukon puheen pehmeydestä, että ostinkin kaks...) ja semmoset aladdin-pussihousut. Ne vasta onkin ihanat! :D Illemmalla saatiin tän majapaikan työntekijäpojan kaveri kuskaamaan meitä riisipelloille. Mulla loppu kamerasta akku ennen ku päästiin sinne, mutta laitan kuvia sieltä joskus myöhemmin ku saan niitä Kassulta. Ne oli kanssa ihan tosi hienot! Meijän kuski oli tosi hyvä, kun se toimi meille oppaana samalla ja kerto miten sitä riisiä siellä viljellään. Balilla riisi jää paikallisten käyttöön, eikä sitä kuljeteta muualle maailmaan. Kuski kysyi vielä halutaanko käydä katsomassa kahviplantaaseja ja oltiin että oh yes :P Siellä kasvoi paaaljon muutakin kun kahvia; oli aloe veraa, papaijoita, ginsengiä, lemon grassia (en tiiä mitä nää on suomeks enkä jaksa guuglata) ja vaikka mitä muita kasveja ja hedelmiä. Kuski kierrätti meitä siellä ympäriinsä ja kerto niistä kaikista miten niitä kasvatetaan ja miten ne käytetään. Kohokohta oli kuitenkin, kun meille tarjoiltiin kahvi- ja teemaistiaisia. En oo muuten ikinä koskaan juonut kahvia niin hienoissa maisemissa! Ei sitä paikkaa voi oikein kuvailla, siellä pitäis käydä itse ;) Lopuksi vielä saatiin ostaa kahvia mukaan, mä ostin ginseng- ja coconutkahvia kotiinvietäväksi. Tää kahviplantaasikierros oli vähän ekstraa, kun kuskin kaveri omisti sen paikan. Paluumatkalla meitä taas ajelutettiin läpi pienempien kylien, joissa kovasti järjesteltiin illan seremoniaa. Näillä oli eilen joku juhla, jonka nimeä en muista. Kuitenkin siis uskonnollinen sellainen ja kovasti ne oli laittanut koristeita katujen varsille ja valmistanut uhrilahjoja. Meidän kuski oli ihan huippu, koska se kertoi niin paljon kaikkia juttuja balilaisesta kulttuurista. 

Illalla mentiin vielä katsomaan paikallista tanssiesitystä, joka oli melko mielenkiintoinen. Asusteet oli tosi kauniita ja tanssit oli suunniteltu sormien ja silmämunien liikkeitä myöten. Aika vaikuttava kokemus. Tänään aamulla käytiin torilla ostamassa hedelmiä matkaevääksi, koska ihan kohta lähdetään Gileille! 

Mä oon ihan ihmeissäni tästä paikasta! Tää on mun ensimmäinen kerta Aasiassa, jos Honkkarin pysähdystä ei lasketa, niin kaikki on niin uutta mulle. Kaikki aina sanoo, että ihmiset täällä on tosi ystävällisiä ja niinhän ne näköjään onkin. Oon ihan otettu siitä, miten hyvin nää ihmiset meitä on kohdellut täällä ja tosi avuliaana soittelee kavereillensa että sais meille kuskin hyvään hintaan. 

Ennen ku tulin tänne niin jännäsin vähän, että saanko yhtään kavereita ja oonkin saanu tutustua tosi hyviin tyyppeihin ja meillä kolmella matka jatkuu yhdessä nyt ainakin vielä viis päivää. Oon näköjään niin innoissani tosta Kassusta, että olin kuulemma toissa yönä käyny sen kimppuun! :D Muistan hämärästi nähneeni unta, että joku käski mun työntää se pois sängystä (nukuttiin siis samassa sängyssä) mutta olinkin kuulemma repiny sitä itteeni päin vähän samalla tavalla kun ihmiset vetää peittoo itselleen pois toisen päältä. Se oli heränny siihen ja kysy että mitä oikeen teet niin olin kuulemma vastannu, että emmää tiiä :D Tää on taas yks semmonen tapaus, jonka muistaessa oon saanu ihan hallitsemattoman hepulikohtauksen! Menee samaan sarjaan kun Tiitun kanssa Chicagossa availtiin auton takakonttia tai kun juostiin Niagaralla serpentiinit kaulassa myöhään vappuaattona viime vuonna :D

Nyt tuli ihan hurjan pitkä postaus, mutta oli kerrottava nää kaikki kun en osannu päättää mikä oli kohokohta. Jatkan taas joskus, kun on aikaa :)

Noora