Päin persettähän se meni

Ei tullu Noorasta rekisteröityä sairaanhoitajaa... AHPRA ystävällisesti lähetti mulle viestiä, että jotkut päättäjät oli kokouksessa tulleet siihen tulokseen, että en ole tarpeeksi pätevä sairaanhoitajaksi Ausseihin. Eikun olisinpas, jos käyn bridging coursen, joka kestää noin 10 viikkoa ja maksaa kymppitonnin. Juu, kymmenen tuhatta Australian dollaria. Sitäpaitsi sitä kurssia ei edes järjestetä Queenslandissa ja kun laitoin kyselyä siitä kurssista, niin ainoa vastaus mun lukuisiin kysymyksiin oli, että luultavasti vuonna 2013 ei oo tilaa kansainvälisille hoitajille siellä kurssilla. Selevä.

Kävin AHPRAn toimistolla, joka on ehkä maailman turhin paikka. Kun siellä käy, ei saa vastauksia mihinkään kysymykseen vaan herää lisää kysymyksiä mm. mistä niille työntekijöille siellä oikein maksetaan. Tyttö tiskin takana ei tiedä, mikä koulu niitä kursseja järjestää, käski vaan ottaa yhteyttä siihen yliopistoon... Kun kysyin, miksei mulle oltu mainittu tästä kurssista aikasemmin mitään, vaikka niillä näyttää olevan nyt semmonen linja, että kaikki sinne joutuu, niin vastaus oli, että ei sitä voi etukäteen tietää kun kaikki hakemukset käsitellään yksilöllisesti. Viimeks ku siitä kurssista kysyin, niin mulle vastattiin, että ei nää mitään syytä miks mä sinne joutuisin. Alko vähän savu nouseen korvista kun sen likan kanssa jankkasin, mutta oon hyvin ylpeä itestäni, kun en mitenkään kovasti räjähtänyt. Hymy huulilla sanoin tytölle, että sinähän se et näytä tietävän yhtään mitään, johon siihenkään se ei osannut vastata :D

Otin selvää myös paikallisesta yliopistosta ja mitä semmonen kustantais, jos opiskelisinkin täällä hoitsuksi, kun varmaan jotain hyväkslukuja kuitenkin saisin. Aussiopiskelijoille lukuvuosi maksaa noin $5000, ulkomaalaisille, tittitidii, $25000! Ja mikä parasta, se niitten koulu kestää 3 vuotta. Jumalauta kolme vuotta ja ne väittää, että mun suomalainen, neljä vuotta kestänyt koulutus ei oo riittävä. Vähän ihmettelen myös, että mitä niille siellä koulussa oikeen opetetaan, kun töitä etsiessäni oon törmännyt vaatimukseen Manual Handling Certificatesta. Se on kuulkaas sertifikaatti, että oot käyny koulutuksen siitä, miten ihmisiä/laatikoita/perunasäkkejä nostellaan ergonomisesti. Hintaa kurssilla muistaakseni $60 ja sekin nettikurssi. Jos ei olis nettikurssi niin mä voisin mennä sen koulun eteen pitään näitä kursseja ihmisille vaikka parista kympistä. Meille kun nää hommat opetettiin ensimmäisenä opiskeluvuonna... Ihan kun oltais Ameriikassa vaikka en tiiä ollaanko edes siellä näin typeriä.

Mä oon nyt ihan eksyksissä, että mitä sitä oikein nyt tekis. Oon ihan todella todella pettynyt tähän käänteeseen, koska en ihan oikeesti uskonu, että näin kävis. Jos olisin tienny, että tää päättyy näin, niin en olis alunperinkään hakenu sitä rekisteröintiä ja keskittyny ihan muihin hommiin. Nyt on menny aikaa, rahaa ja hermoja hukkaan ja ihan turhaan! Kotiin en haluais vielä lähtee, enkä myöskään lähtee Brisbanesta kun viihdyn täällä, oon saanu kavereita ja yks isoimpia syitä on se, että mun tavarat ei enää mahdu reppuun niin maan kiertäminen olis aika raskasta :D

Mulla olis vielä yks vaihtoehto. Semmonen, että kävisin yhden 7 viikon kurssin, josta valmistuis lähihoitajaks. Töitä ainakin olis ja mikä parasta, ne ei oo millään tavalla kytköksissä AHPRAan. Sekin kyllä maksaa $1500, mutta sen sais maksettua takas aika nopeesti, koska lähihoitajan palkka on täällä parempi kun sairaanhoitajan Suomessa. Se kurssi alkais 1.7. ja valmis olisin sitten elokuun lopulla. Viisumi menee umpeen joulukuun alussa, eli mulla olis kolme kuukautta aikaa tehdä töitä ja aikaa selvittää, kuinka helposti AiN sais viisumin työnantajan kustantamana. Siltä varalta siis, että haluan jäädä tänne vähän pidemmäks aikaa. Mitä mieltä ootte? Hakemuksia on lähteny nyt myös kahviloihin summuihin, koska jostain sitä rahaa on taiottava pian. Au Pair olis kans yks vaihtoehto, kun kuitenkin tykkään lapsista, mutta se perheen luona asuminen ei ihan hirveesti kiinnosta. 

Tämmöstä tällä kertaa, paluu kylmään arkeen todellakin. Sitäpaitsi oon kai tulossa kipeeksi ja viikonloppuna piti mennä telttaileen. Taidan sen jättää kyllä välistä muutenkin, ellen löydä töitä ennen sitä. En kuitenkaan pystyis nauttiin siellä mettässä olemisesta kun kokoajan on mielessä että pitäis tsekata sähköposti. Sitäpaitsi varmaan jäätyisin pystyyn siellä.

Ihmiset, mie tarviin nyt neuvoja! Mitä sä tekisit??

Noora