Mummulle

Muistan, kun neljävuotiaana kiipesin mummolassa puuhun, enkä meinannut päästä sieltä alas. Muistan, kun mummun talossa pääsi juoksemaan ympyrää, ensin eteisestä olkkariin, olkkarista makuuhuoneeseen, josta keittiöön ja keittiöstä taas eteiseen. Olohuoneen kurvissa lennettiin aina kyljelleen, kun lattia oli ahkerasta kulutuksesta liukas. Siinä juostessa ohimennen sekotettiin mummon nypläystyöt ja vedeltiin kutomakoneella pari uutta kerrosta tekeillä olevaan neuleeseen (siinä koneessa ei onneks tainnut kovin usein olla lankoja kiinni). Keittiön kohdalla napattiin mikrokuvusta (miks aina siinä mikrokuvussa??) maailman parhaita poppareita kourallinen ja sitten jatkettiin taas eteiseen. Yökylässä ollessa aina tapeltiin, kuka saa pikkutyynyn. 

Muistan, kun löydettiin siskon kanssa eteisestä kaakaojauhepurkki, jossa oli jotain kukan siemeniä. Varmaan ensimmäistä kertaa saatiin kukkia kasvamaan, kun työnnettiin niitä siemeniä mummun kukkapenkkiin. Ja mummu ihmetteli, että miten siellä sen kukkapenkissä kasvaa tollasia kukkia kun se ei niitä oo sinne istuttanut. Mahtaakohan se vieläkään tietää... 

Mummu teki maailman parasta kanakastiketta, jonka salaista ainesosaa en vieläkään tiedä. Tyhjillä lankarullilla oli jostain syystä hirveen kiva leikkiä. Saunaan mennessä oli ihana haistella kellarin tuoksua. Mulle tulee vieläkin mummula mieleen kun meen johonkin pyöräkellariin. Kun mummu sai kulkupelikseen Eslan, piti meidän lastenkin päästä kokeilemaan. Serkkupoika kokeili niin rohkeesti, että pääsi terveyskeskukseen paikattavaksi. 

Sitten tuli muutto veteraanitaloon. Siellä oli uima-allas, jossa sai riekkua tuntikaupalla, kun naapurin mummotkin antoi saunavuoronsa meille. Aina sunnuntaisin kylään mennessä odotti kulhot täynnä Marianneja, Omareja, Eukalyptuskarkkeja, Ranskanpastilleja... Meillä oli myös omat pellekuvioiset nimikkomukit, josta juotiin kaakaota. Mummulta lähtiessä ei muuten koskaan kolottanut karkkihammasta.

Koulun taksvärkkipäivät kulutettiin mummun mattoja hakatessa ja lattioita pestessä. Illalla katseltiin mummun vanhoja valokuvia ("Toi on kuollut. Toi on kuollut. Tuokin on kuollut...") ja telkkarista Jari Sillanpäätä tai E.T.-elokuvaa ("Liittyykö se elokuva jotenkin ET-lehteen?").

Vuodet kului ja mummu alkoi vähän höpsähtämään. Pikkuhiljaa vointi heikkeni; omat jalat ei enää kantanut ja puheestakin alkoi olla vaikea saada selvää. Jos niissä puheissa yleensäkään mitään järkeä oli. Mummu makasi lopulta pitkään terveyskeskuksen vuodeosastolla ja oli sydäntäsärkevää seurata, kuinka oma rakas mummu alkoi ajautua pois. Eihän se ole enää kunnon elämää (varsinkaan meidän mummun!), jos ei kunnolla tunnista vierailijoita eikä omin voimin jaksa kääntää kylkeä, kun ennen on ollut niin reipas ja täysjärkinen ihminen.

Tänään mummu nukkui pois, 96-vuotiaana. Vaikka järki sanoo, että oli hyvä kun mummu pääsi vihdoin täältä pois, niin itkusta ei meinaa tulla loppua. Olihan se mun oma rakas mummu. Se tyyppi, jolle ei (melkein) koskaan tarvinnut suuttua ja joka ei (melkein) koskaan suuttunut mulle. Se, jonka neulomat tumput mulla on Australissa saakka mukana. Se, jolta olen perinyt tiettyjä luonteenpiirteitäni. Se, jota oon aina ihaillut Lotta Svärd-järjestössä toimimisensa takia.

Oon miettinyt paljon täällä ollessani, että mitä jos se mummu lähtee nyt, kun ite oon toisella puolella maailmaa. Ja niinhän siinä sitten kävi. Olin tänään töissä, kun viimeksi ajattelin mummua. Olin syöttämässä yhtä asukasta, kun mietin, että kun meen takasin kotiin, niin osaan ainakin syöttää mummua kunnolla. Oonhan mä harjoitellut täällä niin paljon. Samalla mietin, että meidän mummullekin pitäis saada panhuilu-musiikkia kuunneltavaksi, kun se oli niin kivan kuulosta. Ja että sen maitoa pitää paksuntaa kunnolla, että mummun lempijuomaa saa sitten edes lusikoida suuhun, jos juominen ei enää onnistu. Mua harmittaa ihan hirveästi, että oon nyt niin kaukana. Mutta lohduttavaa on se, että mun ajatukset oli mummulassa samoihin aikoihin, kun mummu nukahti viimeisen kerran.

Nuku rauhassa, mummu.    

<3:lla Noora

Perjantaiterkut

Mun kirjottelupäivä onkin näköjään siirtynyt sunnuntaista perjantaihin... Mitä kuuluu? Mulle kuuluu hyvin normaalia, koti-ikäväkin on häipynyt jo jonkin aikaa sitten kun päivät täyttyy tekemisestä. Tällä viikolla oon ollu töissä ja viikonloppukin kuluu sorvin ääressä. 

Hyi, arvatkaa mitä! Olin eilen ihan innoissani, kun näin pari torakkaa (toooosi pieniä kyllä...) ja yhen pikkuliskon seinässä, eikä ne aiheuttanu mussa mitään paniikkia. Oon selkeesti alkanu tottumaan näihin öttiäisiin. Eilen kuitenkin, kun olin töissä ja olin menossa ulkoo sisälle, niin kuulin yhdestä puskasta jotain rapinaa. Ekaks mietin, että voi perse, onko joku asukki lähteny taas tutkimusmatkalle ja mä joudun hakemaan sen pois sieltä. Oli kuitenkin pimeetä enkä mä nähny mitään. Menin sit sisälle kattomaan, onko kaikki tyypit siellä. Ja olihan ne. Sitten kerroin työkaverille, että ulkona rapisee joku, varmaan opossumi. Niin sepä vastas, että joo toivottavasti se on opossumi eikä käärme... Hyi saasta. Niitä käärmeitä on kuulemma ennenkin tullu sisälle ja käpertyny johonkin sänkyyn tai tuolin selkänojalle. KÄÄÄÄÄÄK! Mentiin ulos kurkkimaan ja yhtäkkiä semmonen valtava lepakko lensi meijän yli. Rapistelija siis (toivottavasti) löyty eikä ainakaan vielä oo pythoneita näkyny.

Sit arvatkaa mitä! Mä vähän kokkailin tänään. Viikonloppuna Clevelandissa löydettiin semmonen hedelmä-/vihanneskauppa ja siellä myytiin avokadoja sikahalvalla. Ostin sitten kilon ja ajattelin kokeilla avokadopastaa. Tänään sitä sitten tein ja voi kiesus sentään, etten oo koskaan syöny yhtä hyvää ruokaa! Tai no, oon mä ehkä koskaan, mutta toi oli kyllä ihan järkyttävän hyvää :D Tää pasta tais olla joku tosi suosittu Suomessa vuos pari sitten, mutta oon aina ihan myöhässä kaikkien "muoti"juttujen kanssa, niin ei nää mun ruokahommatkaan näköjään tee poikkeusta. Tiiänpä nyt ainakin, mitä kokkaan jos jollekin pitää laittaa ruokaa :P

Ihan just kohta oon lähdössä kaupunkiin syömään sushia. Tätäkään en oo syöny muuta kun yhden kaverin tekemänä mutta kun toinen kaveri kehui yhden sushipaikan maasta taivaaseen niin sitä pitää mennä nyt koittamaan. Meijän olis tarkotus käydä myös vähän shoppailemassa illan bileitä varten. Mennään kotibileisiin, jossa teemana on bad taste. Mä inhoon kaikkia teemapileitä kun en koskaan jaksa tai viitti panostaa siihen asuun. Naamiaisia oon inhonnu siitä saakka kun lakkasin mahtumasta mun röllipukuun eli noin 10-vuotiaasta. Tai kai siihen juuttisäkkiin mahtuis vieläkin, olis vaan vähän lyhyempi malli kun ennen ja tosiaan, olihan se mulla päällä penkkareissakin :D Meijän teema oli niin typerä, että olin mieluummin rölli kun joku porvari... Tän viikon perusteella mietin myös, että olisin voinu ottaa mukaani asusteeks jonkun miehen, mutta se olis luultavasti tehny oharit :D Kertois ainakin mun huonosta miesmausta.

Jaiks, viikko niin saan vieraita ja mulla alkaa loma! Kävin varaamassa myös hieronta-ajan ens viikolle kun viime yönä näin unta, että nitkautin selkäni benjihypyn aikana :D

Kivaa viikonloppua!

 Joku aika sitten kerroin, että on ihan kevätfiilis ja niihin aikoihin bongasin nää kukat. Onks nää narsisseja? Vaikkei oliskaan, niin mulle ne toi kevätfiiliksen :)

Vihdoin kokeilin myös tätä! En oo viittiny ostaa koko purkkia Vegemitea eikä täällä kotonakaan kukaan sitä syö mut sitten bongasin tommosen pikkupaketin töissä ja nappasin mukaani. Makuelämys oli mielenkiintoinen :)

Noora

Hmm, minkähän takia tässä blogissa lukee, että olisin julkaissu tän torstaina eikä perjantaina..? Sanokaa ny, että on perjantai vai oonko näin pihalla kaikesta!!?

Voi jestas. Unohdin vielä yhden jutun. AHPRA on perseestä. Pyysin, että ne palauttaa kaikki mun sinne toimittamat dokumentit. Ne lähetti niistä kolme. En oo myöskään saanu rahojani takasin vaikka ilmotin tilitietoni jo viikko sitten. Nyt joudun taas soittamaan sinne!

Nyt mä meen! :D

Paluu Straddielle

Puuh, pitäis nukkua kun väsyttää, mut käyn taas jotenkin ylikierroksilla, että ei nukkumisesta vielä mitään tuu.. Perjantaina katottiin sitä peliä, jompikumpi joukkueista voitti ja bändi ei jääny mieleen millään tavalla. Lauantaina mentiin "Barneyn" luo kylään. Jätkällä on kyllä aikamoinen lukaali ja vielä opiskelijakämppä! Tai ei se kämppä mitenkään ihmeellinen oo, mutta niillä on sen asunnon kokonen parveke, jossa on auringonottotuolia ja riippumattoo plus ihan mielettömät maisemat! Se talo on mäen päällä (täällä on kauheesti kukkuloita...) ja sieltä ylimmän kerroksen partsilta näkee koko Brisbanen. Näkeehän meijänkin kotikulmilta kaupungin valot, mutta näitten ei tartte mennä ku partsille istumaan niin näkee ihan huikeet maisemat. Siellä parvekkeella hengaillessa nähtiin vielä tähdenlentokin! Ilta meni rattosasti musiikin, goonin ja juomapelien parissa ja mä päätin vielä lähtee pyörähtään paarissa vaikka muut rupes hannaamaan. Pääsin itekin onneks kotiin jo kahden maissa ja neljän aikaan ehdin nukkumaan.

Aamulla kello soitti ysin maissa, tai oikeestaan heräsin sitä aikasemmin jo, kun kavereilta alko tuleen tekstareita, että ollaaks vielä menossa vaikka ulkona sataa. No oltiinhan me ja suuntana oli vihdoin iki-ihana Straddie ja valasmatkat! Matkalla tosiaan sato ihan huolella, mutta meillä oli hyvä mäihä, eikä saatu vettä niskaamme ollenkaan kun oltiin sille saarelle päästy.

Mähän siis kävin tolla saarella jo tammikuussa ja ihastuin kovasti. Nää neljä muuta tyyppiä ei oo siellä käyny niin musta jotenkin tuli sit matkanjohtaja. Olivat vaan matkalaiset välillä tosi ärsyttäviä kun ne ei kuunnellu ollenkaan mitä mä niille sanoin! No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja päästiin paattiin ja saarella bussiin, joka vei Point Lookoutiin. Siellä lähdettiin kävelemään sitä maisemareittiä ja silmä kovana yritettiin bongailla ryhävalaita talvimuuttopuuhissa. 

Valaat jäi välillä vähän unholaan kun unohduttiin räpsimään toisistamme kuvia hienoissa maisemissa. Niistä tulikin melkosen hauskoja! Suurin osa vaan niistä yhteiskuvista (tai siis tarkemmin ajateltuna, ne kaikki yhteiskuvat...) on kaverin kamerassa. Nähtiin me siellä horisontissa valaitakin, kun ne suihkutti sitä vettä ilmaan. Olin kyllä aika pettyny kun ne ei ollu yhtään lähempänä ja mietin, että onks tää taas sitä mun tuuria kun en millään meinaa mitään elukoita nähdä. Kun oltiin kävelty se reitti loppuun ja oltiin just lähössä ostaan jätskiä, niin ne valaat tulikin esittäytyyn!! Eihän niistä mitään kunnon kuvia saanu, vaikka ne yllättävän lähellä olikin, se pyrstö näyttää aika pieneltä siellä veden keskellä :D Pitkän aikaa ne valaat kuitenkin läiskytteli pyrstöjään ja morjesteli meille kylkievillään. Tarpeetonta muuten varmaan sanoa, mutta olin ihan innoissani tästä näystä :)

 Siellä pyrstö...

 ...ja siellä kylkievä. Ei näistä kuvista uskois, että ryhävalailla on painoo 25-48 tonnia ja kylkievillä pituutta noin 6 metriä.

Kun valaat jatko matkaansa niin me mentiin ostaan jätskiä. Olin olevinani tosi kokeilunhaluinen ja valkkasin verigreipin makusen jätskipallon. Virhe! Se olikin ihan karseen makusta ja loput jätskistä lensi roskiin, voitteko kuvitella?! Tietyissä asioissa pitäis vaan pysyä tutussa ja turvallisessa, niinkun tässä tapauksessa cookies&cream-jätskissä...

Käytiin vielä yhdellä rannalla joka oli meitä ja muutamaa surffaria lukuunottamatta ihan autio. Loikittiin sielläkin aikamme kameran edessä ja sitten piti lähtee takas bussille. Oltiin menossa vielä vessassa käymään, kun kaveri yhtäkkiä bongas... KENGURUJA! Niitä oli neljä ja ne oli ihan villinä luonnossa ja elossakin vielä! Mun ekat luonnon omat kengut :) Yhdellä niistä oli pikku-joeykin pussukassaan. Ne anto mennä ihan lähelle ja pissahätäkin unohtu, kun piti (taas) alkaa räpsimään kuvia.

Sitten tuli bussi ja vei meidät takasin satamaan ja sieltä kaverin kyytillä kotiin. Oon kyllä ihan kauheen tykästyny tohon saareen ja haluan mennä sinne uudestaan ja uudestaan. Jäbä sano, että haluu mennä mun kanssa sinne kans niin tulee vielä ainakin kolmas visiitti Straddielle :) 

Nyt uus yritys unta, huomenna olis taas työpäiväkin ja kolmen yön jälkeen on palkkapäivä!

Noora

Perjantai

MOI!

Ei mulla mitään asiaa oo, mutta kunhan nyt moikkaan :) Tässä viikon aikana oon ollu vähän töissä, tutustunu muutamaan huippuun sohvasurffariin (yhestä mulle tulee mieleen HIMYMin Barney!!), käyny niitten kanssa viihteellä ja krapulapäivänä syömässä yhessä tosi kivassa kahvilassa ja kuuntelemassa jotain bändiä, koukuttanu itteni Studio Killersiin ja Imagine Dragonsiin (kuinka paljon voikaan rakastua muutamaan piisiin..?) ja shoppaillu. Sain palkan viikko sitten ja oon taas ihan peeaa, en käsitä mihin mun rahat oikein valuu. No okei, oon ostanu viikon sisään kolmet kengät, joista muuten yksiäkään mun kämppis ei laittais jalkaansa :D Miten niin erilainen vaatemaku? Yhdet niistä on kuitenkin erityismaininnan arvoiset! Ostin ne ihan just äsken, ne oli ehkä puol numeroo liian pienet mutta niiiin kivat, etten vaan voinu jättää niitä sinne kauppaan. Mulla on mielessä muutama koru/vaatekappale, joita rakastin enkä jostain syystä sit kuitenkaan ostanu ja se kalvaa mua vieläkin. Nyt varmistin, ettei niin käy ja annan nää kenkät sit vaikka Tiitulle jos mun jalat ei kertakaikkiaan mahdu niihin :D Mikä tässä on musta jotenkin koomista on se, että ne on tennarit :P "Norminainen" varmaan ostaa vähän liian väärän kokoset korkokengät kun on niin hienot tai jotain ja se on ihan hyväksyttyä. Mutta sitten tulee Noora, joka menettää sydämensä kukallisille varrellisille tennareille :D Mutta on niissä sentään tosiaan kukkia, että oon mä naisistumassa kovaa vauhtia ;)

Toinen jutska minkä ostin, on mekko! Sekin oli semmonen, että arvoin vaikka kuinka kauan, että ostanko ja mietin, että sehän sopis kyllä oikein hyvin pikkujoulumekoks (tässä vaiheessa joku muu olis miettiny, että "kiva mekko, ostan tän ja laitan heti tänään päälle." Meitsi tarttee jonkun tietyn tapahtuman, että ostan itelleni mekon.) No, kun olin laskenu ja pähkäilly, raaskinko maksaa siitä sen $40, marssin kassalle ja tättärää! Sen hinta olikin $5! Kiitos alennusmyyntien :)

Nyt pitää mennä taas. Lupasin mennä johonkin baariin kattomaan jotain peliä ja kuuntelemaan jotain bändiä. Ihan hyvät lähtökohdat, kun en edes tienny, mikä urheilulaji on kyseessä :D Footy se kuitenkin oli (mun kämppis on urheilutietotoimisto) ja paikallinen joukkue pelaa, bändistä ei oo vieläkään mitään tietoo mut nyt tiedän jo, mihin kaupunginosaan mun on tarkotus suunnistaa. Tästä tulee jännää :)

Ainiin. Mun hakemus on nyt ihan virallisesti withdrawn (mikä tää on suomeks??). Senkin ne meinas tehä vähän hankalaks. Tai siis saa nähä paljonko joudun tappelemaan, että saan ne mun kaikki dokumentit takas sieltä. Ne meinaan väittää, että ne paperit on nyt niitten eikä niitä tarvii antaa pois...

Kivaa viikonloppua! 

Noora

Oho, päivitystauko...

Pitäiskö tänne kirjotellakin jotain, vai kuinka? Eihän viime kerrasta oo kun kohta kaks viikkoo... Kukas muistuttais mua, mitä oikein oon tehny tänä aikana kun päiväkirjaakin oon kirjottanu viimeks varmaan maaliskuussa?

Mää oon ollu töissä aika paljon. Se on jännä ku sielä on välillä ihan hyviäkin päiviä, mut suurimman osan ajasta kaikki on ihan hulluja. Hoitajatkin... Noh, mulla oli eilen ensimmäinen palkkapäivä seittemään kuukauteen ja ai että miten kivaa oli, kun tilille rapsahti rahaa sen jatkuvan tyhjenemisen sijaan. Parin viikon välein aina muistaa minkä takia siellä töissä onkaan ihan kiva käydä kääntymässä. Eikä sekään, että mun tuntipalkka on pari dollaria parempi kun luulin, yhtään vähennä työmotivaatiota :)

Mulla oli yhtenä aamuna tulipalonsammutuskoulutus ja sen jälkeen pari tuntia aikaa ennen kun varsinainen työvuoro alko. Kävin Clevelandissa pyörähtämässä siinä välissä ja napsin pari kuvaa. Aika söpön näkönen paikka, vai mitä? :)

Nojoo, viime sunnuntaina pyörähdettiin kaverin kanssa Goldiella. Suuntana oli tarkemmin sanottuna Surfers Paradise. Käytiin Hard Rock Cafessa syömässä, se niitten salaatti on vaan aina yhtä hyvää! Mutta kallista... Kun oltiin saatu massut täyteen ja mä olin kuolannu suomalaisia karkkeja yhdessä kaupassa (en ostanu!!), mentiin Infinity-nimiseen paikkaan. Se on semmonen jännä seikkailurata, jossa on eri huoneita joista sit pitää selvittää tiensä seuraavaan. Siellä on siis joko pilkkopimeetä, paljon peilejä ja läpinäkyviä seiniä, labyrinttejä, erilaisia valoja, laserjutskia, joitain hiton käsivarsia ja jalkoja, ääniefektejä ja muita ylläreitä. Vähän niinkun Särkänniemen Metkula, mutta aikuisille. Meitä ennen sinne meni yks pikkutyttö, en tajua miten se selvis sieltä hengissä kun mun ittenikin piti roikkua kaverin hupussa melki koko ajan kun pelotti niin paljon :D Ainiin, siellä piti yhessä kohtaa poseerata matkamuistokuvaa varten. Kerroinkin joskus aikasemmin, etten oikeen tajua niitä turistikuvia. Tällä kertaa me pyllistettiin sille kameralle ja tuli kieltämättä ihan onnistunut kuva :D 

Nojoo, muuten sillä reissulla vaan pyörittiin ympyrää ja syötiin jätskiä. Olis ollu ihana käydä uimassa, kun siellä kuitenkin oli vastassa ystäväni meri, mutta kun siellä perkele sato koko päivän ja oli kylmä. Paluumatkan sitten hytisinkin kylmästä kun kaikki vaatteet kastu ("Et sä mitään sateenvarjoo tartte, ei siellä sada...") eikä auton lämppärikään toiminu. Oli kuiteski hauska päivä ja pääsi taas vähän pois samoilta vanhoilta kotinurkilta. 

Mun tän parin viikon kohokohta oli kuitenkin ehkä se, kun sain vihdoin hankittua itelleni uuden sängyn! Oon tän muutaman kuukauden nukkunu tommosella ärsyttävän pienellä ja ikävän tuntusella sängyllä ja nyt vihdoin sain aikaseks ostaa sängyn Gumtreesta. En vaan hoksannu, että second hand-patja saattaa haista pahalta. Tarkistin, ettei se oo kovin likanen eikä löydy bed bugseja, mut en sit tajunnu kysyä, että poltetaanko siinä talossa tupakkaa, mistä tän patjan sain. Ei ollu onneks hirvee katastrofi, kun sain hajun pois ja patjan raikkaaks Febreezen avulla. Se olikin ihmeen tehokas hajunpoistajasuihke :) Sit vielä ostin toiselta tyypiltä kehikon ja toissapäivänä sen sit sain. Samana iltana tuli kaveri kylään, joka ystävällisesti auttoi kasaamisessa. 

Haha, sain revittyä hiukan komiikkaa samana yönä. Jäbä jäi siis yöks ja jossain vaiheessa heräsin kun se nousi ylös ja meni mun huoneen nurkkaan puuhaamaan jotain (laskemaan housuja...). Tässä vaiheessa on varmaan asiallista kertoa, että tyyppi on sama, joka meidän telttaretkellä meinas humalaspäissään kusasta nuotioon ja joskus nuorempana se on pissiny kaverinsa äidin kenkään baari-illan jälkeen. Kun vielä muistatte, miten mun tavaroille on käyny pari kertaa hostelleissa, niin mun reaktio on varmaan ihan ymmärrettävä :D Ensimmäinen (ja ainoo) ajatus oli tietenkin, että nyt se kusee mun huoneen nurkkaan ja oli pakko kysyä, että mitä oikeen puuhaat. Ei se sit ollu kuitenkaan muuta kun vaihtamassa toisia housuja jalkaan :D Eikä se sitäpaitsi ollu edes kännissä, niin sain mielenrauhan ja sain nukuttua yöni kunnolla...

Ihan ku täällä alkais muuten talvi kääntyä kevääseen! Mulla on ollu jo monena päivänä semmonen kevätfiilis, eikä kotonakaan oo tarvinu enää joka yö villasukkia ja hupparia. Täällä kyllä sato taas ihan sairaasti jonkun viikon verran, mut nyt on ollu taas aurinkoista, tänään oli jopa kuuma! Kesä tulee kesä tulee kesä tulee! Nyt kun talvi on jo yli puolessa välissä, niin hoksasin, etten oo vieläkään käyny Straddiella kattelemassa ryhävalaitten talvimuuttoa. Sen virheen meinaan korjata niin pian kun mahdollista. Tänään oli muuten uutisissa, että Fraser Islandin rannikolle oli ajautunu miekkavalaita. Niitä tais olla yhteensä viis ja kaks niistä kuoli kun niitä ei saatu ajoissa takasin veteen :/

Niinkus näkyy, niin ei mulla oo oikeen mitään kauheen jännää asiaa kerrottavanani :D Ehkä muutaman viikon päästä sit taas, kun saan tänne vieraita! Mulla on muutenkin taas kauhee reissukuume, johan mä oon kotosalla ollukin jo reilun kuukauden :D Melbourneen ainakin pitää lentää jossain vaiheessa, lennot sinne on lähestulkoon ilmaset :O

Tähän loppuun vielä kuva vesinokkaeläimestä, joka ei myöskään näytä tekevän mitään hirveen jännää ja rasittavaa. Tai ehkä se siks just näyttää tolta, kun on ollu rankka päivä :D

Noora