Kolme päivää hiekkalaatikolla

Viime viikon kulutin siis Fraser Islandilla, joka on maailman suurin hiekkasaari ja Unsecon maailmanperintökohde. Tää saari on muodostunut kun Australian mantereelta on vuosien saatossa ajautunut hiekkaa ja se vielä tänäkin päivänä muokkautuu tuulen, aaltojen ja merivirtausten mukana ja siirtyy kokoajan vähän pohjoisemmaksi. Saarelta löytyy siis paljon, paljon hiekkaa ja tää paikka on siitä jännä, että se on ainoa paikka maailmassa, jossa sademetsä kasvaa hiekassa.

Fraser on myös ainoa paikka maailmassa, missä voi törmätä maailman viimeisiin puhtaisiin dingoihin. Dingoja on siis muuallakin Australiassa, mutta ne on enemmän dingojen ja koirien risteytyksiä. Joka paikassa varoiteltiin dingoista ja niistä oli paljon infoa luettavana. Dingo on siis vaarallinen elukka, jonka tehtävänä on saalistaa. Siks ei saa juosta karkuun jos dingoon törmää. Muistaakseni 2001 dingo tappoi jonkun alle 10-vuotiaan pojan ja joka kuukausi dingo käy vähän purasemassa turistia. Dingojen ruokkiminen ja niiden houkuttelu ruuan avulla on sakko- tai vankeusrangaistuksen uhalla kielletty. Jos ne elukat tottuu siihen, että ihmiset kantaa niille ruokaa, nuoremmat sukupolvet ei opi metsästämään ja ne saattaa aggressiivisestikin käydä "pyytämässä" ruokaa ihmisiltä. Kaikki ruuat piti ehdottomasti pitää poissa teltoista, ettei aamuyöstä herää siihen, että dingo kutittelee varpaita. Meillä piti olla dingo buddy (kepin kanssa) mukana kun käytiin puskassa pissalla; toinen pissii ja toinen kattoo, ettei dingo pääse yllättämään. Tai käärme. Maailman yhdeksästä vaarallisimmasta käärmeestä Fraserilla on nähty kahdeksan...

Nojoo, se siitä infopläjäyksestä. Osallistuin kolmen päivän ja kahden yön self drive safarille, mikä tarkoitti siis sitä, että me saatiin ajaa niitä nelivetomaastureita ja koitettiin olla jäämättä jumiin hiekkaan. Yöt vietettiin teltassa ja päivät ajeltiin ympäri saarta ja käytiin kattomassa järviä, sademetsää ja muita maisemia. Yhdelle järvelle meidän piti tarpoa pari kilsaa sannassa, se matka tuntu toivottoman pitkältä. Mutta pakko oli kävellä jos halusi mennä uimaan, mereen nimittäin ei oikein suositeltu menemään. Siellä tappaa hait, meduusat ja todella voimakkaat merivirtaukset. Sillä meidän kävelyreissulla taas voi tappaa dingot, käärmeet ja kuumuus :D Vesi oli kyllä ihanan virkistävää, en muista koska olisin viimeks uinut makeassa vedessä enkä merivedessä. Ne järvet muuten on alkanu saastumaan, kun ainoa tapa millä se vesi sieltä lähtee on haihtuminen ja ainoa tapa millä sitä vettä sinne saadaan on vesisade. Sen takia uimaan ei saa mennä jos on laittanut aurinkorasvaa viimeisen parin tunnin aikana. Aika hankala yhtälö Australian auringon alla...

Käytiin siis katsomassa kolmea järveä, Shampagne Poolsia (ainoo paikka, jossa saa mennä uimaan meressä) ja Indian Headia, joka on ainoo kunnon kallio Fraserilla ja siihen kallion "ympärille" tää saari onkin muodostunut kun se ajautuva hiekka tyssää näihin kiviin. Mun suosikkikohde oli Maheno-laivan hylky, joka on siis maannut Fraser Islandin rannikolla vuodesta 1935 sen jälkeen kun sykloni heitti sen rannalle. Se laiva oli aika jännän näkönen, nousuveden aikaan vedessä, mutta laskuveden aikana kokonaan kuivalla maalla. 

Mulla oli tosi kovat odotukset Fraserin suhteen, mutta lähdin sieltä aivan todella, todella pettyneenä. Mikään kohde ei saanut mussa aikaan minkäänlaista wow-tunnetta. Tuntu, että niitä maisemia on nähty nyt miljoonaan kertaan erityisesti Stradbrokella ja mun mielestä Suomessa on kauniimmat järvimaisemat. Ja mikä sai mut pettymään vielä enemmän, oli meidän ryhmä. En oo koskaan ennen ollut jumissa saarella noin hirveen porukan kanssa! 

Meitä oli 28 (!!!) ja yks ryhmänvetäjä. Niistä 14 oli saksankielisiä, 9 brittejä ja loput jostain muualta. Ja tiiättekös mitä tapahtuu kun 14 saksalaista lyöttäytyy yhteen? Maailman huonoimmin käyttäytyvä porukka. Ja ne ei muuten puhu englantia. Siellä oli semmonen kahdeksan parikymppisen saksalaisen jätkän porukka, joka terrorisoi koko reissua ihan huolella. Ne todellakaan ei suostunu puhumaan englantia niin, että muut ihmiset olis päässy siihen porukkaan mukaan, ne oli jatkuvasti myöhässä, huusi ja mekasti, ryyppääs yömyöhään, rikko joka helvetin sääntöä, joka niille annettiin. Kun esim. sanottiin, että älkää sukeltako pää edellä siihen järveen, koska joka vuosi tapahtuu pari onnettomuutta jossa joku saa rankavamman, niin eikö ne menny tekemään just sitä. Kun sanottiin, että älkää menkö tietyn pisteen ohi yhdellä kalliolla, te kuolette jos putootte, niin eikö ne menny sinne kiville hyppimään. Kun sanottiin, että dingojen annetaan sitten olla rauhassa niin eikö nää pässit lähteny keskellä yötä humalassa dingojahtiin! Mä todella toivoin, että idiotismista rankaistaan esim dingon pureman muodossa, mutta siitähän tietenkin kärsis se dingo. Aggressiivisesti käyttäytyvät dingot nimittäin ammutaan. Mä jouduin yks päivä näitten munapäitten kuskiksi, koska kukaan niistä ei ollu aamulla ajokunnossa. Mä sanoin niille lukuisia kertoja, että puhukaa englantia että mäkin ymmärrän, mutta ne ignooras ne pyynnöt ihan täysin. Mä oli niille vaan kuski eikä tietenkään kuulunu minkäänlaista kiitosta siitä, että autoin ne pulasta ajamalla niitten puolesta. Jos olisin sillon aamulla tienny miten kusipäitä ne ihan oikeesti oli, niin mä olisin kieltäytyny ajamasta. Se ajaminen oli kyllä ihan hauskaa, mutta hauskempaa olis ollu jos olisin saanu ajaa sillon kun haluan ja samassa autossa kavereitten kanssa. Saatiin päästellä meren rannalla, välillä piti ajaa veden läpi, kunhan oli ekaks varmistettu, ettei oo hirveen isoo aaltoo tulossa ja sitten ajeltiin pitkin saarta semmosilla hiekkateillä. Suurimmaks osaks ajasta tuntu kun ajais umpihangessa ja vähän väliä joku jäi jumiin siihen santaan. 

Muutenkin koko porukka oli ihan typerää. Ei ollu minkäänlaista kunnioitusta muuta ryhmää, ryhmän vetäjää, luontoa tai eläimiä kohtaan. Ihan tuntu pahalta kun maasta alko löytymään tupakantumppia ja muuta paskaa, jotka saattaa ajautua mereen eläinten kiusaksi. Muutenkin näytti siltä, että turismi on pilannut koko saaren. Ja mua muuten kaduttaa, että menin sinne. Viimenen niitti tuli, kun oltiin ajamassa takas satamaan, ja yks ruotsalaistyttö oli kuskina ja se jäi tosi syvälle hiekkaan kiinni, eikä saatu sitä autoa työntämällä pois. Niin sitten tää meidän opas kilahti ihan täysin. Se kiros tälle tytölle, että kyllähän sun nyt pitää jo osata tätä ajaa ja voi perkele ja saatana sentään. Todella asiatonta käytöstä varsinkin, kun se ei ollut sen kummempi juttu kun hinata auto muutaman metrin verran toisen auton avulla. Tää tyyppi tuli myöhemmin pyytämään anteeksi ja selitteli, että sitä v*tutti kun hiekka poltti jalkoja (mä en pystyny seisomaan siinä paljain jaloin, se hiekka oli niiiin kuumaa) ja ne saksalaiset kävi hermoille. Kyllä varmaan kävi joo, mutta toi homma on sen työtä, ei sillon saa ruveta raivoomaan jollekin, joka ajaa tollasissa olosuhteista toista päivää verrattuna sen 24 vuoden kokemukseen. 

Kävikö tästä tekstistä nyt selväksi, että mä vihasin suunnilleen joka hetkeä sillä saarella. Nyt arveluttaa hirveesti, kun mun piti mennä kattomaan Ulurua samantyyppisellä kolmen päivän reissulla. En oo varannu sitä vielä, mutta taidan ruveta miettimään muita vaihtoehtoja. En enää koskaan halua joutua jumiin samanlaisen porukan kanssa, joka on enemmän kiinnostunu bilettämisestä kuin paikkojen katselusta.

Ainiin. Näin dingon ja pienen pieni kilppari puras mua varpaasta :)