Galápagos-wau

Moi!

En oo päässy kirjotteleen koska oon ollu bongailemassa eläimiä. Sitäpaitsi tuolla keskellä merta ei näköjään oikein saa kunnon nettiyhteyttä...
Tossa joskus viime viikolla, sen jälkeen kun olin polttanu selkäni rannalla Montañitassa, lensin ihmettelemään Galapagossaaria. Kun maata alkoi näkymään, en meinannu pysyä penkissäni kun olin niin innoissani. Vitsit, Galapagossaaret!! Siellä näky kilppareita, merileijonia, kaloja ja vaikka mitä lintuja joiden nimiä en tiiä. Niin ja laavaa ja paljon vettä. Mä en oikein vieläkään tajua, että olin siellä, vaatii näköjään vähän sulattelua... 

Laavatunneli! Otin taksikuskin yhdeks aamupäiväks ja se vei mut saaren keskiosiin ihmettelemään. Ekaks ne työnsi mut luolaan kun luulin meneväni kattomaan jättiläiskilppareita. Luolaseikkailu Uudesta Seelannista tuli kirkuen mieleen kun jouduin sinne pimeeseen luolaan yksin. Mut se olikin aika hieno paikka. En osaa selittää miten ne on syntyny mutta niin vaan siellä maan alla oli kilometrin mittainen tunneli joka oli laavan tekemä. 

Tässä kuva paikasta, joka taas on romahtanut tunneli.

Yks päivä kävin snorklailemassa (ei pelottanut melkein yhtään!!) merileijonien ja kilpparien kanssa. Se oli ihan hauskaa mutta ei yhtä kivaa kun silloin delfiinien kanssa. Mulla on matkassa hieno vedenkestävä kamera jolla oli hauska kuvailla pinnan alla. Kiitos vaan lainasta herra Vainolle ja hänen vaimolleen ;)

Kolmantena päivänä vaihdoin saarta semmosella pikaveneellä. Kerrankin tein hyvän valinnan kun päätin lentää pois eri saarelta kun mihin tulin. En olis nimittäin kestäny enää toista merimatkaa takaisin siinä paatissa. Tiiättekö sen tunteen kun menee mäkee lujaa alas ja ottaa mahanpohjasta silleen jännästi? Toi reissu oli semmonen että mahasta otti puolen minuutin välein kahden tunnin ajan. Se hullu kuski ajo täysillä aallon yli ja toisella puolella me sit pudottiin sinne aallon pohjalle. Monta kertaa. Niillä on varmaan kilpailu, kuka saa eniten matkustajia oksentamaan. Mä olin onneks ottanu meripahoinvointilääkkeen ennen laivaan nousua...

Saarilta lensin takasin mantereelle ja siellä vielä yks pomppu Quitoon. Päätin jossain vaiheessa viime viikolla etten jaksa enää istua kymmentä tuntia bussissa, siks ostin vielä yhden lennon. Quitossa odotti taas Hayley ja mun kaverini Paavi. Se oli tullu ja laittanu koko kaupungin ihan sekasin. Lentokenttä oli suljettuna, samoin jotkut tiet, miljoona ihmistä oli tullu kattomaan sitä tyyppiä. Ja nettikin pätki, me syytettiin siitäkin paavia. Onneks tiesulut ei vaikuttanu juurikaan mun menemisiin vaikka vähän jännitti että mitenkäs se lentokentälle meno. Mut ei ollu onneks mitään ongelmaa. Just ennen kun olin lähdössä lentokentälle, me vähän niinkun tunnettiin paavin läsnäolo sydämissämme. Ei vaan, tiiettiin että se oli lähellä koska tiet oli suljettu ja poliisiautoo ajo ohi kokoajan ja taivaalla meijän yläpuolella pörräs pari helikopteria. Harmi vaan ettei sit kuitenkaan nähty sitä.

Mun viimesenä kokonaisena Ecuador-päivänä päätettiin körötellä bussilla Mindoon, pikkuseen kylään cloud forestissa. Mä en oikein vieläkään tiiä mikä ero on cloud forestilla ja rain forestilla. Tuollakin nimittäin sato vettä. Siellä oli myös paljon hienoja perhosia ja kolibreja! Ne perhoset oli semmosessa talossa mutta kolibrit oli ihan vapaina. Sen talon omistaja kertoi, että ne kaikki linnut on vapaana mutta ne tulee aina syömään sen luo ja lentää takasin metsään. Ne kolibrit oli tosi söpöjä! Niistä oli vaan aika vaikeeta saada kuvaa; näin monta lintua ja kun olin painanu kameran laukasinta niin ne kaikki oli jo häipyny :D
Matkalla muuten ajettiin Mitad del Mundon ohi. Se on paikka jossa joku tyyppi on mitannu että siinä menee tarkalleen päiväntasaaja, tosin se oli kai laskenu muutaman kymmentä metriä pieleen, koska se ei sit kai kuitenkaan oo tasan siinä missä se monumentti ja kaikki turistikojut on :P

Nyt oon takasin Perussa ja mun matka kotiin alkaa huomenna! Oon ollu Limassa nyt neljä kertaa enkä tähän päivään mennessä ollu käyny vielä tuolla "Keskustorilla". Korjasin tilanteen tänään ja kävin yhdessä katedraalissakin. Siellä olikin opastettu kierros ja ne kierrätti mua yhdessä hienossa vanhassa kirjastossa (jossa oli vielä vanhempia kirjoja) ja katakombeissa sen kirkon alla! Sinne on kuulemma haudattu 25 000 ihmistä :O Nyt löhöön hostellilla ja toivon että kohta pääsis nukkumaan. Mulla on ollu huikee reissu kaikkia sairasteluja lukuunottamatta mut on tää kyllä ollu tosi rankkakin. Pitää levätä varmaan sit ku meen takasi töihin, viimenen lomaviikkokin on nimittäin aikalailla täynnä ohjelmaa.

Moikka! 

Noora

Terkut riippumatosta!

Kukkuu!

Bañosissa menin kuin meninkin seuraavana päivänä sinne keinulle. Ehkä ihan hyvä etten kävelly sinne kun sinne olis ollu sittenkin aikas pitkä matka. Otin siis taksin kun bussikaan ei menny just silloin. Ja siellä ylhäällä mulle kävi samalla tavalla kun Machu Picchulla :D Ei näkyny mitään, paitsi se keinu tietty. Todellakin tuntu kun olis kiikkunut maailman laidalla. Hetken keinuttua päätin että pitää lähtee takasin alas. Mun päivän ohjelmaan nimittäin kuulu pikku pyörälenkki. Se on aika suosittu aktiviteetti tuolla Bañosissa että vuokrataan pyörä ja lähdetään yhtä tietä pitkin toiseen kylään, 20 kilsaa enimmäkseen alamäkeen. Matkalla näkyy huikeita maisemia, vesiputouksia ja benjihyppypaikkoja ;) Mun ei ollu tarkotus tehdä mitään ylimääräistä mutta sitten jotenkin se menikin siihen, että killuin sillan kaiteella tarkotuksena sukeltaa sieltä alas. Ei siis ollu varsinaisesti benjihyppy jossa pompitaan ylösalas vaan jäädään kiikkumaan sinne sillan alle josta joku sitten kiskoo rannalle. Se oli kyllä hurjaa! Yks tyttö sano, että se pelästy mun kiljasua :D Mulla on tää toimitus videolla muttakun en nyt pääse käsiks mun kameran kuviin niin saatte tyytyä tänään puhelimen kuviin.

Bañosista jatkoin bussilla Cuencaan, kivaan kaupunkiin vähän taas etelämmässä. Siellä mua odotti Gaby, tyttö johon tutustuin vuonna 2003 kun oltiin vaihtareina samassa koulussa. Sen jälkeen ei sitten oltukaan nähty, joten oli kiva pitkästä aikaa nähdä! Seuraavien parin päivän aikana tutustuin niin Gabyn ku sen miehenkin sukuihin. Yhtäkään nimeä en muista :D Mun vierailu ei kuitenkaan menny ihan putkeen kun ensimmäisenä yönä tärisin kylmästä (siellä talossa oli kyl-mä! Kuulemma ennätyskylmä yö ja kivilinna jossa ei oo lämmitystä tahi eristystä niin ei ihme) ja tajusin että mullahan on kuumetta! Päivä menikin sitten Gabyn siskon sängyssä värjötellen eikä maisemia katsellen niinkun oli suunnitelma. Onneks Gabyn perhe oli ihana, ne kilpaa mietti mitä mulle syöttäis tai juottais ettei mahaan  sattuis ja kuume lähtis. Yhteistä kieltä meillä ei kyllä varsinaisesti ollut..

Nää kuvat on bussimatkalta. Huikeet maisemat, vai mitä?

Kun kuume lähti niin jalkaan rupes hassusti sattumaan ja seuraavana aamuna mun varvas olikin ihan turvoksissa ja niiiin kipeä! Niin se vaan tulehtu se merisiilen jättämä jälki niinkun vähän pelkäsinkin. Perjantaina kun lähdin Cuencasta kohti Montañitaa niin kävely oli aika hassun näköstä. Lonkkaan asti sattu kun piti astua niin vammasesti sillä jalalla. Yhteensä vajaa 8 tuntia kolmessa eri bussissa toi mut tänne rannikolle ja yön nukuttua piti myöntää, että lääkäri on etsittävä. Hostellin omistaja ystävällisesti neuvo missä on sairaala ja laitto mut taksiin.  Sitä ennen olin kattonu mikä on mm. merisiili ja kipeä espanjaksi, koska oli oletettavaa että kukaan ei puhu sanaakaan englantia. Onneks "infektio" on aika universaali sana... No, päivystyksen ovista sisään ja ihmettelemään että mihin mä meen. Vähän aikaa pyörin ympyrää niin joku täti neuvo mut oikeelle ovelle. Reilun tunnin verran odottelin ja sit pääsin lääkäri juttusille. Tai koska ei juttelusta oikein mitään tullu nii otin vaan kengän jalasta ja läväytin koipeni tohtorin pöydälle. Yks vilkasu jalkaan ja pari sanaa hoitsulle ja mä jo istuin sängyllä valmiina operoitavaks. Semmosen pikku liinan sisältä löyty mm. sakset, joilla se rupes leikkaamaan sitä pattia pois. Ne loputkin piikit muuten varmasti tuli ulos sen mädän mukana.... Jalka pakettiin ja reseptien kanssa apteekkiin ja käsky tulla seuraavana päivänä takasin hoidattaan haavaa. Huh, oli onneks aika kivuton keikka ja ilmanenkin vielä! Niin ne vaan pitää huolta meistä gringoistakin :)

Mulla ei ollu tänne Montañitaan muuta suunitelmaa kun ranta ja aurinko. Uiminenkin oli mutta se nyt sattuneesta syystä ei onnistu... Nyt oon pari päivää maannu rannalla sukka toisessa jalassa :D Illat oon maannu riippumatossa ja vasta nyt kun jalat on täynnä hyttysenpistoja, tajusin että mullahan on mukana hyttysmyrkkyä! Sain sen yhdeltä saksalaiselta tytöltä kun se ei sitä enää tarvinnu. No parempi myöhään kuin....

Tästä Montañitasta en oikein tykkää. Tää on hirveen suosittu paikka erityisesti surffarien keskuudessa mut myös kaiken maailman turistien, en kyllä tajua miks. No aallot on isoja mut hostellia ja rihkamakojua on vierivieressä. Rannallakin ärsyttää kun vähän väliä joku on kauppaamassa jotain. Tänään näin kun joku myi siellä rannalla lamppuja! Siis semmosia jalkalamppuja joka laitetaan sohvannurkkaan tunnelmaa luomaan... Nomut on täällä sentään lämmin (30 astetta!) ja täältä saa tosi hyviä hedelmämehuja ja kivasti noi aallot kohisee tähän hostellin terassille saakka :)

Oon täällä vielä tiistaiaamuun ja sit lähenkin Galapagokselle! Olis tooosi kiva jos saisin ton jalan vähän paremmaks siihen mennessä koska siellä olis taas tiedossa paljon kävelyä. Ainiin pitää ettiä jostain kauppa ja täyttää reppu nuudeleilla ja välipalapatukoilla ja muilla koska se Galapagos on kuulemma tosi kallis. Majotusta sinne oon kattellu niin halvimmatkin on tuplahintasia mantereeseen nähden. Galapagoksellakin on muuten ollu mielenosoituksia viime viikolla kun kansa on noussu näitten presidenttiä vastaan. Se pönttöpää on esimerkiks kehittelemässä 75% perintöveroa ja haluaa että galapagoksella minimipalkka lasketaan samalle tasolle kun mantereellakin vaikka elinkustannukset on siellä tuplasti kalliimmat. Niin ja perheyritykset halutaan kuulemma kuolettaa kanssa. Ei ihme että kansalaisia suututtaa.

Hyi hitto tällä puhelimella on ärsyttävä näpytellä. Mut vielä yks koirajuttu! Meinasin kuolla nauruun eilen rannalla kun siellä oli semmonen pikkunen punaseen takkiin puettu räksytinkoiranpentu ja se rupes sitten räkyttää itteensä kymmenen kertaa isommalle koiralle. Sen omistaja nosti sen ilmaan ja sen jalat viuhto tuhatta ja sataa kun raukka ei tajunnu ettei se ees oo maan pinnalla :D Luuli varmaan menevänsä lujaakin.

Pitää varmaan mennä nukkuun että jaksaa huomenna maata rannalla ;)

Eilen joku lintu paskansi mun jalalle, suoraan varpaitten väliin. Tänään tajusin mistä se tuli :O

Noora

Quito kuvina

Moi ja terkut Ecuadorista! Mää tulin tänne muutama päivä sitten. Mutta sitä ennen ehti tapahtua jänniä juttuja. Muunmuassa se, että kun tulin kaheksan tuntia bussilla Huarazista Limaan niin telkusta näytettiin Braveheart. En oo ennen nähny sitä ja hippasen jäi ärsyttämään kun Williamin pää oli just pölkyllä ja sit tultiin just johonki taukopaikkaan eikä sitä loppuleffaa enää näytetty sen jälkeen! En siis tiiä miten tarina päättyy... Sitten ne rupes näyttään jotain ranskalaista leffaa espanjankielisillä teksteillä niin mun kielitaito loppu siihen. Toinen hassu juttu on toi Perun liikenne. Liman pohjoisosasta keskustaan kesti tulla tunnin ja yhden korttelin kiertämiseen meni vartti- kakskyt minsaa. Sinä aikana ehti tulla pimee jo mutta silti uskalsin polkasta puiston läpi hostellille. 

Sit seuraavana päivänä ajattelin lähtee testailemaan surffirantoja. Virhe! Mun mustelmahan oli alkanu jo parantuun (siinä on vieläkin joku kipee patti, mut kai se siitä sulaa.) niin surffaaminenhan sopii oikein hyvin. Huono juttu vaan että se ranta on semmonen kivikkoinen ja siellä on merisiilejä ja mun sukellustossun näkösissä kengissä oli reikä varpaan kohdalla. Kerran hyppäsin, okei putosin, laudalta ja ajattelin että auts, tökkäsin jalkani johonki kiveen. Tunnin jälkeen raahauduin rantaan ja rupesin tutkiin sitä jalkaa enemmän niin sieltähän löyty useempi merisiilen piikki. Joku tyyppi kaivo neulan esiin ja vakuutettuaan mulle että se on moneen kertaan poltettu se neula, se rupes kaivaan niitä piikkejä sieltä varpaasta. Ranta raikas perkelettä kun se sattu niiiiin paljon. Meinas tulla itku. Kolme piikkiä se kaivo sieltä ja noi loput sitten tulee varmaan aikanaan itestään ulos... Ainiin, se surffitunti oli ihan hullun rankka, tuntu etten päässy yhtään mihinkään sen laudan kanssa. Pääsin kyllä muutaman kerran pystyyn sillä! :)

Sit piti kiiruhtaa hostellille ja kyseleen taksia lentokentälle. Oli vähän haastavaa saada semmonen koska kaikki taksikuskit halus olla telkkarin ääressä kattomassa potkispalloa. Nyt on nimittäin menossa Copa America-kisat. Ne tyypit siellä hostellilla vaan naureskeli että miks ne kuskit niitä pelejä haluaa kattoo kun Peru häviää aina kuitenkin..

Pääsin hyvin perille Quitoon ja olin sopinu, et meen Hayleylle yöksi, likalle johon tutustuin Ausseissa. Suunnittelin eka meneväni taksilla suoraan lentokentältä kun olin perillä keskellä yötä mut ajattelinkin säästää dollareita ja meninkin lentokenttäbussilla ja sitten loppumatkan taksilla. Kun tekstasin Hayleylle mun suunnitelman niin vastaukseks tuli että oo ny sit varovainen ku siellä seikkailet. Ja taas mua jännitti! Olin maha ihan kipeenä ku ootin että bussi tulee perille. Quitohan ei ole tunnettu turvallisuudestaan, varsinkaan yöaikaan ja varsinkaan nuoren gringon ollessa kyseessä. Kaikki meni kuitenkin hyvin kun bussikuski saatto mut taksille saakka ja taksikuskikin odotti et pääsen taloon sisälle. Kaikki hyvin siis!

Me kierreltiin pari päivää Quiton nähtävyyksiä ja käytiin yksillä synttäreillä. Ja meillähän oli ihan kauheen mukavaa, se Hayley on kyllä kauheen ihana ihminen :) Sattu muuten aika jännä juttu. Hayleyn serkku oli kans tulossa päiväks Quitoon ja me käytiin sitten sen ja sen kavereitten kanssa vähän kiertelemässä. Kun meidät esiteltiin niin mietin että kauheen tutun näkönen poika. Sit tajusin, että näin sen viikkoo aikasemmin Cuscon lentokentällä kun seisoskelin siinä hemmetin jonossa. Kiinnitin siihen siks huomiota kun ajattelin silloin (ja ajattelen vieläkin) että se on ihan samannäkönen kun mun Aussitarinoista tuttu Jäbä. Miten pieni tää maailma oikein onkaan!

 Teleferico-vuorelta

 Yksi Quiton kirkoista

Yks jännä hetki sattu taas kun mentiin taksilla yhelle kukkulalle kattoon semmosta monumenttia ja maisemia. Olin lukenu mun LP:stä, että sinne kannattaa/pitää mennä taksilla koska kävellen se reitti on vähän vaarallinen kun ne rappuset on kuuluisat siitä, että siellä ryöstetään turisteja. Muttakun siellä ylhäällä ei ollukaan enää taksia kun oltais tultu alas. Hayleyllä oli pippurisumutetta niin se ja sateenvarjo aseinamme me viis uhmattiin rosvoja ja käveltiin sieltä alas. Sitäpaitsi me nähtiin poliisejakin siellä rappusissa... Vasta kun oltiin alhaalla niin nähtiin seinässä teksti että turistit, älkää menkö tästä. Olisin ottanu kuvan mutta en viittiny alkaa kaivamaan arvoesineitä laukusta ja muutenkin oli vähän kiire pois sieltä :D Selvittiin siitäkin!

Tänään oon suhaillu busseilla läpi Quiton ja matkannu kolme tuntia etelään Baños-nimiseen kaupunkiin. Tää on kuuluisa kaiken maailman extremelajeista ja semmosesta. Mä ekstremeurheilin itteni yhdelle vuorelle. Olin sillä reissulla 2,5 tuntia, josta noin kaks tuntia oli jyrkkää ylämäkee. Mun pohkeet on vieläkin ihan tulessa! Koin taas semmosen tyhmä-hetken, kun olin siellä kävelemässä ja mun oli tarkotus kiivetä semmoselle näköalapaikalle mut se reitti oli jotenkin kauheen huonosti merkattu enkä ollu ihan varma siitä reitistä niin käännyin takasin kun se mäki vaan jatku ja jatku enkä olis pilvien takia muutenkaan nähny semmosta yhtä tulivuorta. Vasta kun pääsin takas hostellille niin tajusin lukee, että mitä siellä näköalapaikalla olis ollu. Just siellä olis ollu semmonen iso keinu jonka takia tänne Bañosiin oikeestaan tulin. Ja mää olin ihan nurkan takana siitä ja käännyin takasin... Ei auta ku mennä huomenna uudestaan, enää en kyllä kävele sinne! Illalla vielä kävin lämmittelemässä semmosilla thermal springseillä (mikä on toi suomeks??) kun olin vaan ensteks eksyny aika lahjakkaasti matkalla sinne. Puitteet oli ihan kivat kun ne oli yhden vesiputouksen juurella mut muuten en oikeen tykänny. Mietin vaan koko ajan että kuinkahan monet pissat siellä 40-asteisessa altaassa on. Sitäpaitsi mun pukkarissa/suihkussa törmäsin torakkaan... 

 Banos. Tuolta kiipesin!

 Ansaittu juomatauko

Ainiin, tän postauksen nimi on Quito kuvina. Ehkä nyt kuitenkin enemmän tarinoita ku kuvia mutta olkoon.

Noora

Jotain hyvääkin välillä :)

Ettei nyt ihan valittamiseks menis niin nyt on kyllä pakko hehkuttaa eilistä päivää. Pääsin kuin pääsinkin lähtemään sinne päivätrekille. Kello soitti aamulla vähän neljän jäljestä ja viideltä oltiin minibussissa istumassa ja matkalla kohti pohjoista. Puoltoista tuntia meni nuokkuessa kunnes pysähdyttiin aamupalalle johonkin kylään. Tee ja puoltoista pannukakkua (joista toisessa oli pinaattia, nam) katukeittiöstä maksoi yhteensä 1,5 solea... 
Aamupalan jälkeen ajattelin, että vähän ramasee, nukunpa loppumatkan. Yritys oli hyvä mutta ei onnistunu. Oltiin nimittäin alettu nouseminen neljän kilsan korkeuteen pientä kinttupolkua pitkin. Tiiättehän ne tiet vuoristossa, semmosta serpentiiniä? Semmosta tietä ylös puoltoista tuntia ja kuinkahan monta kertaa sen matkan aikana mietin, että varmana tää bussi ei pääse ylös saakka ehjänä, sen verran pompotti ja rytyytti. Matkalla kyllä ehti ihailla maisemia ja paikallista elämää. Siellä ne ruokki kanojansa ku me mentiin ohi. Tiellä oli vuoronperään koiraa, lammasta, lehmää, possua, tipuja ja mitä ikinä.

Päästiin perille lopulta ja lähettiin kävelylle. Reitti oli suunnilleen kaks tuntia sinne ja kaks takasi. Se reitti seuras yhtä järveä, mä vaan en nyt millään muista sen nimeä, ei mikä tahansa järvi vaan hienoimman värinen järvi mitä oon koskaan nähny! Niin ja taustalla tietty lumihuippuset vuoret ja ihanan värisiä kukkasia. Siinä sitte taivallettiin välillä polulla ja välillä kivikossa ja vuoristopuroja ylitellen. Siellä ei myöskään ollu ketään muita kun me, eli saatiin jakaa koko paikka noin kymmenen ihmisen kesken. Tiiättekö, siellä ylhäällä oli myös tosi hiljaista, välillä kuulu vaan kun joku vesiputous kohisi. Siellä sitte käveltiin ja huokailtiin ja pysähdeltiin ja räpsittiin kuvia (otin sata...) Reitti loppu semmoselle pienemmälle järvelle. Lisää huokailua ja kuvien räpsimistä ja lounas, kelpas :)

Tarina kertoo, etta toi vasemman reunimmainen vuori olis sama kun Paramount Picturesin logossa :) Tittidiitititittiditittidii...

Siellä ylhäällä ollessa alko päässä vähän jyskyttää ja siinä vaiheessa kun pää oli niin kipee, että leivän pureskelu sattui ja silmiä ei kivun takia viittiny räpytellä niin tajusin että niin vaan vuoristotauti iski meikäläiseenkin, onneks tosin lievänä. Ei muuta ku särkylääkettä, vettä, ja kokalehtiä pureskeltavaksi. Nää Andeilla asuvat vannoo kokalehtien voimaan lääkkeenä. Sillä voi hoitaa kaiken ja erityisesti vuoristotautia ehkäistään ja hoidetaan tällä. En oo vielä saanu vastausta mihin sen teho perustuu, mutta niin tai näin, mun päänsärky helpotti niitä lehtiä pureskellessa ja teetä juodessa mutta ehkä eniten kyllä apua oli laskeutumisesta takaisin tänne vaatimattoman kolmen ja puolen kilsan korkeuteen. Tää korkeus ei tunnu enää missään :)

Meillä oli seurana tämmönen koira, en oikeen tiiä mistä se tuli tai kenen se oli mut se seuras meitä koko kävelyreissun ajan. Se juoksi porukasta toiseen ja säikytteli välillä kun ei huomannu sen tulleen ihan kannoille. Se pikku-piski myös photobombas meijän kuvia ja kiilas meijän edelle polulla johon se sitten pysähty pysäyttäen koko liikenteen. Kaiken huippu oli kyllä se kun oltiin lähdössä alas ja huomattiin, että se koira on siellä bussissa! Kauheen loukkaantuneena se sitten jäi ulos katteleen kun me lähdettiin ja räksyttämään yhdelle lehmälle (jonka se muuten onnistu ajaan pusikkoon) :D

Taas sama pomppulinnamatka alas, päänsäryllä höystettynä, oli kyl aika herkkua... Päivä oli pitkä mut illalla jaksettiin vielä yhden reissaajanaisen kanssa käydä sen reissun viimeisen illan kunniaks illallisella. Hyvin suju keskustelu vaikka mä olin unohtanu sen nimen jo aamulla :D

Maisemia Huarazissa

Tänään en oo tehny oikeestaan mitään, miettiny vaan jatkoja seuraaville päiville. Päätin jättää välistä yhden trekin ja lähden huomenna aamusta Limaan, seuraavana aamuna surffitunnille ja sen jälkeen Ecuadoriin! Alkais olla tää Perun osio ohi, hassua...

Noora