Quito kuvina

Moi ja terkut Ecuadorista! Mää tulin tänne muutama päivä sitten. Mutta sitä ennen ehti tapahtua jänniä juttuja. Muunmuassa se, että kun tulin kaheksan tuntia bussilla Huarazista Limaan niin telkusta näytettiin Braveheart. En oo ennen nähny sitä ja hippasen jäi ärsyttämään kun Williamin pää oli just pölkyllä ja sit tultiin just johonki taukopaikkaan eikä sitä loppuleffaa enää näytetty sen jälkeen! En siis tiiä miten tarina päättyy... Sitten ne rupes näyttään jotain ranskalaista leffaa espanjankielisillä teksteillä niin mun kielitaito loppu siihen. Toinen hassu juttu on toi Perun liikenne. Liman pohjoisosasta keskustaan kesti tulla tunnin ja yhden korttelin kiertämiseen meni vartti- kakskyt minsaa. Sinä aikana ehti tulla pimee jo mutta silti uskalsin polkasta puiston läpi hostellille. 

Sit seuraavana päivänä ajattelin lähtee testailemaan surffirantoja. Virhe! Mun mustelmahan oli alkanu jo parantuun (siinä on vieläkin joku kipee patti, mut kai se siitä sulaa.) niin surffaaminenhan sopii oikein hyvin. Huono juttu vaan että se ranta on semmonen kivikkoinen ja siellä on merisiilejä ja mun sukellustossun näkösissä kengissä oli reikä varpaan kohdalla. Kerran hyppäsin, okei putosin, laudalta ja ajattelin että auts, tökkäsin jalkani johonki kiveen. Tunnin jälkeen raahauduin rantaan ja rupesin tutkiin sitä jalkaa enemmän niin sieltähän löyty useempi merisiilen piikki. Joku tyyppi kaivo neulan esiin ja vakuutettuaan mulle että se on moneen kertaan poltettu se neula, se rupes kaivaan niitä piikkejä sieltä varpaasta. Ranta raikas perkelettä kun se sattu niiiiin paljon. Meinas tulla itku. Kolme piikkiä se kaivo sieltä ja noi loput sitten tulee varmaan aikanaan itestään ulos... Ainiin, se surffitunti oli ihan hullun rankka, tuntu etten päässy yhtään mihinkään sen laudan kanssa. Pääsin kyllä muutaman kerran pystyyn sillä! :)

Sit piti kiiruhtaa hostellille ja kyseleen taksia lentokentälle. Oli vähän haastavaa saada semmonen koska kaikki taksikuskit halus olla telkkarin ääressä kattomassa potkispalloa. Nyt on nimittäin menossa Copa America-kisat. Ne tyypit siellä hostellilla vaan naureskeli että miks ne kuskit niitä pelejä haluaa kattoo kun Peru häviää aina kuitenkin..

Pääsin hyvin perille Quitoon ja olin sopinu, et meen Hayleylle yöksi, likalle johon tutustuin Ausseissa. Suunnittelin eka meneväni taksilla suoraan lentokentältä kun olin perillä keskellä yötä mut ajattelinkin säästää dollareita ja meninkin lentokenttäbussilla ja sitten loppumatkan taksilla. Kun tekstasin Hayleylle mun suunnitelman niin vastaukseks tuli että oo ny sit varovainen ku siellä seikkailet. Ja taas mua jännitti! Olin maha ihan kipeenä ku ootin että bussi tulee perille. Quitohan ei ole tunnettu turvallisuudestaan, varsinkaan yöaikaan ja varsinkaan nuoren gringon ollessa kyseessä. Kaikki meni kuitenkin hyvin kun bussikuski saatto mut taksille saakka ja taksikuskikin odotti et pääsen taloon sisälle. Kaikki hyvin siis!

Me kierreltiin pari päivää Quiton nähtävyyksiä ja käytiin yksillä synttäreillä. Ja meillähän oli ihan kauheen mukavaa, se Hayley on kyllä kauheen ihana ihminen :) Sattu muuten aika jännä juttu. Hayleyn serkku oli kans tulossa päiväks Quitoon ja me käytiin sitten sen ja sen kavereitten kanssa vähän kiertelemässä. Kun meidät esiteltiin niin mietin että kauheen tutun näkönen poika. Sit tajusin, että näin sen viikkoo aikasemmin Cuscon lentokentällä kun seisoskelin siinä hemmetin jonossa. Kiinnitin siihen siks huomiota kun ajattelin silloin (ja ajattelen vieläkin) että se on ihan samannäkönen kun mun Aussitarinoista tuttu Jäbä. Miten pieni tää maailma oikein onkaan!

 Teleferico-vuorelta

 Yksi Quiton kirkoista

Yks jännä hetki sattu taas kun mentiin taksilla yhelle kukkulalle kattoon semmosta monumenttia ja maisemia. Olin lukenu mun LP:stä, että sinne kannattaa/pitää mennä taksilla koska kävellen se reitti on vähän vaarallinen kun ne rappuset on kuuluisat siitä, että siellä ryöstetään turisteja. Muttakun siellä ylhäällä ei ollukaan enää taksia kun oltais tultu alas. Hayleyllä oli pippurisumutetta niin se ja sateenvarjo aseinamme me viis uhmattiin rosvoja ja käveltiin sieltä alas. Sitäpaitsi me nähtiin poliisejakin siellä rappusissa... Vasta kun oltiin alhaalla niin nähtiin seinässä teksti että turistit, älkää menkö tästä. Olisin ottanu kuvan mutta en viittiny alkaa kaivamaan arvoesineitä laukusta ja muutenkin oli vähän kiire pois sieltä :D Selvittiin siitäkin!

Tänään oon suhaillu busseilla läpi Quiton ja matkannu kolme tuntia etelään Baños-nimiseen kaupunkiin. Tää on kuuluisa kaiken maailman extremelajeista ja semmosesta. Mä ekstremeurheilin itteni yhdelle vuorelle. Olin sillä reissulla 2,5 tuntia, josta noin kaks tuntia oli jyrkkää ylämäkee. Mun pohkeet on vieläkin ihan tulessa! Koin taas semmosen tyhmä-hetken, kun olin siellä kävelemässä ja mun oli tarkotus kiivetä semmoselle näköalapaikalle mut se reitti oli jotenkin kauheen huonosti merkattu enkä ollu ihan varma siitä reitistä niin käännyin takasin kun se mäki vaan jatku ja jatku enkä olis pilvien takia muutenkaan nähny semmosta yhtä tulivuorta. Vasta kun pääsin takas hostellille niin tajusin lukee, että mitä siellä näköalapaikalla olis ollu. Just siellä olis ollu semmonen iso keinu jonka takia tänne Bañosiin oikeestaan tulin. Ja mää olin ihan nurkan takana siitä ja käännyin takasin... Ei auta ku mennä huomenna uudestaan, enää en kyllä kävele sinne! Illalla vielä kävin lämmittelemässä semmosilla thermal springseillä (mikä on toi suomeks??) kun olin vaan ensteks eksyny aika lahjakkaasti matkalla sinne. Puitteet oli ihan kivat kun ne oli yhden vesiputouksen juurella mut muuten en oikeen tykänny. Mietin vaan koko ajan että kuinkahan monet pissat siellä 40-asteisessa altaassa on. Sitäpaitsi mun pukkarissa/suihkussa törmäsin torakkaan... 

 Banos. Tuolta kiipesin!

 Ansaittu juomatauko

Ainiin, tän postauksen nimi on Quito kuvina. Ehkä nyt kuitenkin enemmän tarinoita ku kuvia mutta olkoon.

Noora