Arsytysta ilmassa

Jou!

Limasta lensin Cuscoon, josta jatkoin saman tien minivänillä Ollantaytamboon, yhteen pikkuseen kaupunkiin Sacred Valleyssä. Siksi niin lyhyt visiitti Cuscossa ,koska halusin suosiolla mennä lähemmäs merenpinnan tasoa. Liian monta varoittavaa esimerkkiä vuoristotaudista hirveine päänsärkyineen eika 2700 metriä ei tunnu niin pahalta kun 3400. Olipa muuten hassu olo kun normikävelyssä hengästyy tavallista helpommin. 
Nojoo, löysin huoneen itelleni ja asettauduin taloksi. Kävin vähän vuorella kiipeilemässä, pyörin markkinoilla ja tutustuin yhteen brittipariskuntaan. Kauheen mukavia tyyppejä, eli oli harmi kun mun piti jatkaa matkaa Machu Picchulle. 

 Kanaa ja perunaa tikussa! Oli muuten hyvaa mutta ne nelja jaloissa pyorivaa herkkupalojen toivossa elavaa koiraa vahan hairitsi...

 Majapaikka

 Raunioita vuorella. Hengastytti.

Ei vitsi että rupes ottaan päähän kun rupesin pulittamaan rahaa sitä reissua varten. Ja sitähän meni. Piti maksaa junasta (toinen vaihtoehto olis ollu kävellä neljä tuntia), sitten tingata itelleen järkevän hintanen huone, ostaa lippu sinne vuorelle ja sit vielä bussilippu jos ei halunnu kiivetä sinne. Tähän vuorokauteen mulla meni pari sataa us dollaria. En oo varsinaisesti laskenu paljo mulla on muuten menny rahaa mut voi vertailla jos se parin tunnin miniväni Ollantayhin makso 10 solee (2,80€) ja turistijuna Machu Picchuun $160... Ärsytti. Siellä Machu Picchun juurella olevassa kaupungissa kans lisättiin ravintolalaskuun veroja ja palvelumaksua kun missään muualla Perussa ei semmosia lisämaksuja oo. Ystävällisesti kieltäydyin maksamasta mistään ylimääräsestä.

No joo, kaikesta ärsytyksestä huolimatta odotukset Machu Picchua kohtaan oli korkeella ja olinkin parinsadan muun ihmisen kanssa puol kuus aamulla valmiina kattoon auringonnousua. Tässäpä teille se postikorttikuva auringonnoususta minkä jokainen on varmasti nähnyt...

Tuolla sumun keskellä mietin että tää ei voi tapahtua. Et mä maksan miljoona rahaa, herään ihan liian aikasin, jonotan ja mitä kaikkee ja mä en sit edes nää koko hemmetin inkakaupunkia. Meni tunti, pari ja kolmaskin ja vihdoin kymmenen maissa alko sumu hälveneen. Ja joo, no olihan se hienon näköstä kun se kaupunki pikkuhiljaa alko paljastumaan. Huh. Eikä ympäristökään mikään huono ollu, vai mitä? Tuolla ylhäällä oli kyllä jännän hiljaista vaikka paljon porukkaa olikin.

Mun piti lähtee laskeutumaan ja suuntaamaan takas Cuscoon, matkalla piti vielä käydä moikkaamassa brittikavereita. Matka meni hyvin ja iltaysin aikaan olin jo sängyssä hostellissa Cuscossa. Vaihdoin seuraavana päivänä vielä hostellia kun tuolla ekassa paikassa oli jotenkin ihan kuollutta. Ja onneks vaihdoin, koska tutustuin siellä uudessa hostellissa pariin jenkkipoikaan joitten kanssa lähdettiin seuraavana päivänä Pisac-nimiseen kylään, se on myöskin Sacred Valleyssä ja raunioita olis ollu mut me mentiinkin semmoseen paikkaan missä nähtiin Kondorikotkia! Jos en ihan väärin muista niin niitä on maailmassa jäljellä noin 750... Hirvittävän kokoisia tipuja. Katteltiin vielä muitakin eläimiä ja jatkettiin sit matkaa. Pisacista tai Cuscosta mulla ei oo kauheesti kerrottavaa, muutakun että Cuscon "keskustorin" ympärillä tai lähellä on 16 kirkkoo. Kävin nääs kaupunkikävelyllä siellä.

 Eihan ookkaan mikaan vaarallisen nakonen kisu? Se on villikissa ja kuulemma aggressiivisempi ku puuma!

Nooh, sittenpä tulikin lauantaiaamu ja olin varannu kuudeks lennon Limaan ja Limasta bussin Huaraziin. Olin laskenu, että hyvin ehdin siihen bussiin lentokentältä ja kaheksan tuntia myöhemmin olisin Huarazissa. Ja paskat. Päästiin jääkylmään koneeseen ja sit istuttiin ja odotettiin. Kukaan vaan ei kertonu, että mitä, kunnes vajaa tuntia myöhemmin kerrottiin, että teknisiä syitä blaablaa, tää lento perutaan. Ei muutaku ulos ja hakeen reppua hihnalta. Sit tulikin ryntäys lentoyhtiön tiskille hakemaan korvaavaa lentoa. Mä olin siinä vaiheessa missannu jo sen bussini niin en pitäny kiirettä vaan kävin vessassa ja sit vasta sinne jonoon. Siinä jonossa meni vaan kaks ja puoli tuntia kunnes tuli mun vuoro ja kerrotttiin että mun lento lähtee 15.40. Kun vaan oliskin lähteny sillon muttakun sekin lento oli joku puoltoista tuntia myöhässä. En taas muista koska mua olis ituttanu noin paljon, mutta mä odotin siellä helevetin kentällä 12 tuntia naama kiukusta punasena! Aamupalavoucheristakin oli jo aikaa ja rupesin kyseleen että jos sais firman piikkiin syödä jotain vielä. Ne lupas järjestää jotain mutta koskaan en sitä ruokaani saanu. Illalla vihdoin pääsin Limaan ja bussiasemalle yöbussiin lippua ostamaan. Onneks se matka bussissa meni nopeeta nukkuessa, koska olin niin väsynyt ja aamulla vihdoin pääsin tänne Huaraziin. Sitten tajusin että turistiripuli iski. Päivä onkin menny tutustuessa hostellin vessoihin ja samalla jänskätessä et helpottaako tää niin et pääsisin huomenna tonne vuoristoon päivävaellukselle. Pikku pääsärkykin jyskyttää, varmaan osittain johtuu tästä korkeudesta. 
Tossa aamupäivällä olin ihan valmis lähteen kotiin ku tuntuu että enemmän taalla ollessa on ituttanu kun olis oikeesti ollu kauheen hauskaa ja ihanaa. No, kyl tää tästä...

Talta nayttaa Andit ylhaalta pain.

Noora