Bali

Ohhoh, johonkin lipsahti nyt yli kaks viikkoa mun reissusta... Mutta mitkä huikeat kaks viikkoa ne olikaan :) Mun viimeinen kohde Borneolla oli The tip of Borneo, eli Borneon pohjoisin kolkka. Siellä kävi kova tuuli. Majotuin siellä semmoisessa tosi kivassa paikassa, viidakossa oli meijän longhouse ja oli ulkovessat ja kaikki, tuli jotenkin kotoisa olo. Tosin yks yö häiriintyi kun heräsin ja olin satavarma että mun huoneessa on hiiri. Mutta ei se sit kai loppujen lopuks ollutkaan mut sen verran järkytyin siitä rapinasta että tungin korvatulpat korviin loppuyöksi. Siinä samalla blokkasin kyllä ne ihanat viidakon äänetkin... Meillä oli kaverina siellä semmonen pikkunen kissa joka seuras vessaan ja suihkuun saakka. Yöllä se yritti kiivetä seinän yli mun naapurin huoneeseen mut pudota mätkähti lattialle. Ja mää luulin että se naapurin täti meni nurin :D Tuolla paikassa meni pari päivää tekemättä mitään. Tutustuin hauskoihin ihmisiin ja paikan omistaja pyysi vapaaehtoistöihin ensiapukouluttajaks. En ihan heti siltä istumalta ainakaan suostunut vaikka siellä kyllä olisin viihtynytkin.

Taalla kohtaa kaksi merta, Java Sea ja Sulu Sea

Maailman ihanin suihku taivasalla

Mutta kyllä mää viihdyin seuraavassa kohteessakin eli Balilla. Me oltiin Hanskin kanssa sovittu treffit Kuala Lumpurin lentokentälle ja pienen harhailun jälkeen olikin vuorossa iloinen jälleennäkeminen. Oltiin suunniteltu semmosta rentoilulököilylomaa mutta eihän se ihan niin mennytkään. Kerran nukuttiin pitkään aamulla ja sillonkin jo kymmeneltä ylös. Muuten ollaan oltu melko aktiivisia :D Ehdittiin muunmuassa snorklaamaan, suppaaman, joogaamaan(!!), surffaamaan ja ajeleen mopolla.

Mistähän mä alottaisin... Vaikka siitä että mut pakotettiin kuolemankyytille mopon selkään :O Meillä oli työnjako että Hanski ajoi ja mää luin tarakalla karttaa. Kunnianhimoisesti otettiin ensimmäiseks kohteeksi Ubud joka on Legianilta ehkä 30 kilsaa. Meillä meni siihen matkaan noin kaksi tuntia ja kun päästiin perille pitikin lähtee melkein heti takasin ettei ehdi tulla pimeetä. Mää kuolen vieläkin nauruun ajatukselle siitä näystä mikä me muodostettiin. Kaks muijaa potat päässä istuu mopon kyytissä Balin kaaosmaisen liikenteen seassa. Toinen ajaa kieli keskellä suuta ja toinen huutaa takapenkillä apuasaatana ja varo tota koiraa ja mutkaa ja mopoa ja soraa ja vettä ja mummoo! Kun vauhti ylitti 40km/h niin takapenkiltä kajahti HILJENNÄSAATANA! Niin että olikos se ihme että meillä meni kaks tuntia kolmenkymmenen kilsan matkaan. Kaikki ajoi meistä ohi :D Mutta anteeks nyt vaan mutta kun mua pelotti. Pylly oli hiestä märkä kun päästiin perille ja jalat tutisi. Opittiin myos viikkoa myohemmin etta Balilla mopon ajamiseen tarvitsee kansainvalisen ajokortin ja viela semmoisen jolla saa ajaa moottoripyoralla... No, ei meita onneks pysaytetty ;)

Toisena mopopäivänä alko sujumaan jo vähän paremmin kun tajuttiin ettei ne muut tiellä liikkujat halua meidän yli ajaa ja sulauduttiin jo liikenteen sekaan. Meilläpäs oli toisena päivänä suunnitelmana aamujooga Uluwatussa. Jos nyt ihan rehellinen oon niin olin varma ettei me sinne ehditä/jakseta mennä. Se jooga nimittäin alko 10.30 ja matkaan piti varata reilu tunti. Mutta jumankauta! Siellä me oltiin joogatunnilla ja vaan noin kolme minuuttia myöhässä. Oltais mun puolesta voitu myöhästyä vähän enemmänkin koska ei se ollu kyllä edelleenkään meidän juttu. Kauhee ähinä ja puhina ja hiki siellä tuli. Kovasti saatiin olalletaputteluja itseltämme tunnin jälkeen. Puitteet oli kyllä hienot, se sali oli ulkona, toisella puolella viidakko ja toisella kohisi meri. Siitä oli hyvä jatkaa rentona (hehheh) mopoajelua.

Saatiin kookospahkina joogan jalkkariks

Yhtenä päivänä poltettiin nahkamme surffilaudan päällä. Hanskin reidet näytti saaneen raastinrautakäsittelyn ja mulle tuli taas sormen päähän rakko. Kivaa se oli silti. Sitten lähdettiin rentoilemaan Gilisaarille. Arvakkaas mitä siellä oli! No SUP-lautoja. Hoin vaan mielessäni kuinkasiistiäkuinkasiistiä samalla kun livuttiin turkoosin veden päällä ja bongailtiin kaloja. Ai että.

Yks päivä meni snorklaillessa. Taidettiin keskittyä enemmän toistemme kuvaamiseen veden alla kuin siihen että uitiin isossa akvaariossa, ainakin kuvien määrästä päätellen...

Arvatkaas mitä tässä kuvassa tapahtuu. No saunotetaan luteita. Gileillä ekan yön jälkeen mun ihoon alko ilmestyä kutisevia paukamia ja sängyn lakanakin näytti vähän suttuiselta. Pari kertaa kävi mielessä että voiskohan ne olla bed bugien aiheuttamia mutta koska Hanskin ihoon ei tullu mitään niin ajattelin vaan että aurinko varmaan on ärsyttäny mun ihoa. Kunnes viidentenä ja viimeisenä iltana näin minkäs muunkaan kun luteen kipittävän tyynyn päällä. Hyi sssaaaaakeli! Siitä alkokin sit sen kertainen häätöprojekti. Kaikki kamat ulos repusta ja jokainen vaate sai ravistelukäsittelyn. Aamulla kun siirryttiin toiselle saarelle ja uuteen majapaikkaan listittiin vielä meijän reppujen päältä niitä paskaisia kipittelemästä. Näillä leveysasteilla on se hyvä puoli että auringossa on kuuma. Siihen vaan tavarat käristymään auringonpaisteeseen. Seuraavana päivänä kun päästiin takas Balille vietiin melkein kaikki vaatteet pesulaan ja nyt ei oo tullu enää moneen päivään luteita vastaan. Mutta vainoharhaisekshan tossa tuli. Nyt syynään joka ikisen repusta/sängystä löytyvän murusen supertarkasti ennenkun uskon että taidettiin tosiaan päästä niistä luteista eroon. Kotio en oo niitä tuomassa!!

Lude-episodin jälkeen ihasteltiin (tai mää ihastelin...) taas Ubudia, käytiin riisiterasseilla ja kahviplantaasilla maistelemassa kahvia ja teetä. Niin ja maistettiin myös sivettikissakahvia. Se on sitä kun semmonen kissa syö kahvipapuja ja kun se kakkii ne pihalle, ne kerätään talteen ja paahdetaan ja jauhetaan ja näin saadaan maailman parasta ja kalleinta kahvia. Maistettu on eikä päässyt jatkoon.

Yhtäkkiä kaks viikkoa olikin jo mennyt ja tänään mun ja Hanskin tiet erosi. Hetken teki mieli hypätä samaan koneeseen Hanskin kanssa kun tuli semmonen olo että nyt riitti. Mulle tuli flunssakin tähän ja ne luteet ja rotta meidän hotellin pihalla. Niin ja taksikuskien kusetusyritykset ja -onnistumiset (miten paljon voi suututtaa että taksikuski lähtee antamatta 5000 rupian (0,35€) vaihtorahaa. Pikkurahahan toi on mutta kun kerran sovittiin muuta)

Tänään lensin Jaavalle Yogyakartaan. Aluksi suunnitelma oli että menisin bussilla Balin halki, paatilla Jaavalle ja sitten taas bussilla ja junalla tänne perille, muttakun tajusin että kahden viikon päästä oon jo kotona niin kun ei riitä niin ei riitä. Aika siis.

 Ai mika laituri?

 Noustiin katsomaan auringonnousua...

... ja auringonlaskukin nahtiin

Noora (ja Hanski)