kajakkikauhua!

Lupasin kertoa teille mun kajakkireissusta ja päätin omistaa sille kokonaisen postauksen, niin kauhistuttava kokemus se oli :D

Täällä näkee yleensä paljon delfiinejä ja kajakointi joessa ja meressä on suosittu turistiaktiviteetti. Päätettiin sitten kavereiden kanssa lähteä kajakoimaan ja aamukympiltä  oltiin paatin kyydissä. Muuten hyvä, mutta mä en oo muistaakseni koskaan ennen melonut ja mun melontaparin kanssa erheydyttiin ihan väärään suuntaan heti alkuunsa. Muut lähti tonne ja me tänne ja ohjaaja huuteli että eikun toiseen suuntaan. Mä en tiedä mikä siinä oli niin hauskaa mutta mä repesin ihan totaalisesti ja niinkus tiedätte niin kun nauraa liian lujaa niin ei pysty tekemään mitään muuta. Vähän aikaa seilattiin omilla teillämme kunnes saatiin muu ryhmä kiinni. 

Reissu alkoi jokea pitkin ja se olikin ihan leppoisaa. Sitten kun aloin bongailemaan kaiken maailman elukoita, niin alko oleen vähän kuumat paikat. Joku pää näkyi veden pinnalla, mä luulin sitä käärmeeksi mutta se oli kuulemma iguaani. Välillä piti kumartua taaksepäin kunnolla että pääsi joen ylle kellistyneiden puiden ja niitten oksien ali. Yhden oksan alta mennessä otin kiinni siitä ja samalla joku liikahti. HYI mikä hämähäkki! No okei, ehkä se oli vaan joku kämmenen kokoinen mutta niin läheltä katsottuna se näytti ainakin mun pään kokoiselta. Sitten kun panikoin siitä hämystä niin luulin, että tartuin käärmeeseen, mutta se olikin puun oksa. Siinä vaiheessa meinasin kipata meidän kajakin :D 

Sitten tuli lepakot. Niitä oli kymmeniä tai satoja ja kun piti vähän mekkalaa niin ne lähti lentoon puiden latvojen korkeudella. Ne oli ihan ok, koska oli niin kaukana musta. Mutta sitten tuli iguaanit. Hyi saasta miten voi olla ruma elukka, enkä edes osannut odottaa näkeväni niitä luonnossa! Pituutta niillä oli joku 30cm, eikä ne varsinaisesti liikkunut siellä maassa mihinkään, kunhan vaan näytti rumalta. Yks iguaani tosin tippui yhden tytön selkään :D Tässä vaiheessä mä itse olin jo niin paniikissa, että kun yks pieni lehti putos mun syliin niin meinasin saada (tai siis sain...) kohtauksen :D Ja muilla oli hauskaa...

Mä olin melkoisen kauhuissani näistä kohtaamisista, koska olin odottanut näkeväni vaan söpöjä delfiinejä ihan läheltä. Jannu, joka oli mun kanssa melomassa sanoi jossain vaiheessa, että oon vähän pelokkaan näkönen :D Uskalsi tosin tänään ehdottaa, että mentäis huomena semmosen paikkaan missä on paljon iguaaneja, vähän niinkun siedätyshoitoa :D Saatan kyllä jopa suostua siihen...

No, mutta kajakkiretki jatkuu. Päästiin onnellisesti pois sieltä metsän siimeksestä merelle ja eikun melomaan. Kädet oli jo jonkin verran väsyneet siitä melomisesta ja edellispäivän surffista ja sitten piti lähteä vielä aallokkoon etenemään. Se meni ihan hyvin, kunnes piti rantautua semmoselle hiekkarannalle. Meidän ohjaaja meni kaukana edessä eikä antanu kenellekään mitään ohjeita miten sinne rantaan pääsee ehjin nahoin. Saatiin hyvä esimerkki "ei näin" kun yks kajakki kaatui rannan aallokossa. Siinä oli vielä kyydissä semmonen pikkutyttö, joka löi päänsä johonkin ja sai hienon kuhmun otsaansa. No mutta meille huudeltiin, että kiertäkää vähän kauempaa ja mehän kierrettiin. Sitten nokka kohti rantaa ja toivottiin, että aalto vie perille saakka. Vaan ei vienyt. Mä siinä etummaisena istuessani huomasin, että nyt kippaa huolestuttavan paljon eteen- ja alaspäin (eli siis sinne pinnan alle) ja kun sen tajusin niin oltiinkin jo meressä :D Onneks oltiin aika matalalla niin päästiin kahlaten rantaan. Rannassa syötiin vesimelonia ja banaania ja sitten lähdettiin takasin. Ihmeen hyvin päästiin niissä aalloissa vielä takaisin mereen ja oli enää melontamatka takaisin. 

Selvisin hengissä tästäkin koettelemuksesta, tosin vieläkin naurattaa koko se hössötys :D Mutta oli jotenkin orpo olo istua kajakissa keskellä jokea kun hirvittävät monsterit hyökkää!

Niin joo, eikä näkyny delfiinejä.

Noora