Christchurch, BABY!

Aikaista huomenta! Täällä sitä olla möllötetään Christchurchin lentokentällä eikä näköjään nukuta. Nyt mua ei sitten väsytäkään tarpeeks ja muutenkin täällä soi musiikki niin kovalla että eihän nukkumisesta mitään tuu. Hei kamoon, nyt on yö! Ei sillon tarvii soittaa Spice Girlsejä täysillä. Vähän aikaa sitten tosiaan pääsin perille lennon oltua pari tuntia myöhässä.  Australiassa oli kummallinen keli. Satoi varmaan kuudetta päivää putkeen ja joka paikka alkoi tulvimaan. Juna- ja bussivuorot pohjoiseen oli peruttu ja siellä evakuoidaan asukkaita myräkän alta. Mäkin näin junasta pari tietä ja siltaa jotka oli ihan veden peitossa ja kaveri just kerto, että Surfersissa oli tornadovaroitus. Että jos Ausseista alkaa tulemaan uutisia, niin mä en sitten ole siellä! :D Pääsin hienosti alta pois ja täällä ei pitäis ainakaan just nyt sataa. 

Mulla oli ihan mielenkiintoinen matka tänne. Juna-asemalle lähtiessä olin kaukaa viksu enkä laittanu paljon vaatetta päälle, koska kymppiminsan kävelymatkan jälkeen olin kun uitettu reppureissari. Mun muumisontikka ei pärjännyt täällä vaan siihen tuli reikä ja muutenkin se oli kokoajan ihan väärin päin. Niinpä uhmasin sadetta ja kahlasin asemalle ilman sateenvarjoa. Mun repun sadesuojalle oli eka kertaa käyttöä ja se toimi oikein hienosti :)

Kentälle mennessä mua vähän jänskäs, että noinkohan ne lennot on ajallaan tai nouseeko ne koneet ilmaan yleensäkään. Loppujen lopuks koneeseen pääsi noin 1,5 tuntia myöhässä ja kun oltiin päästy sinne niin kapteeni ilmotti, että uskokaa tai älkää mutta meillä ei oo ketään vetämässä (tai se tais puhua työntämisestä...) pois portilta ja sitten taas odoteltiin. Mä en pode minkäänlaista lentopelkoa, mutta täytyy myöntää, että vähän jännitti että miten me päästään ilmaan kun se tuuli riepoi sitä konetta vaikka oltiin vielä paikallaan. Ja kyllähän se sitten vähän pompottelikin kun päästiin lähtemään :D

Ainiin! Kun ostin lennot niin hintaan ei kuulunu ruumaan menevät tavarat ollenkaan, vaikka mä kyllä luulin niin... Kun menin sit check in:iin, niin sanoin semmoselle prinssi Harryn näköselle virkailijalle, että mites toi reppu, niin se sano vaan että ei haittaa eli sain sen ilmaseks! Se oli kyllä ihan huipputyyppi muutenkin. Kehui kuinka hieno mun passi on (se varmaan vaan unohti kehua mun passikuvaa kun ei siitä maininnut mitään...) ja että Suomessahan on kauheen kylmä, eiks nii. Ja lopuks vielä sano että Duudsonit on kyllä ihan parhaita :D

Arvatkaa muuten minkä leffan katoin lennon aikana? Surffileffan! Tai oikeestaan se oli dokkari semmosista viiskybäsistä surffareista jotka metsästi maailman suurimpia aaltoja. Se oli paljon parempi kun jotkut dekkarit kun piti kämmenet hikoillen jännittää, että selviääkö ne tyypit niistä aalloista hengissä. Selvis ne. Musta on tullu ihan surffifani :P Meinasin ostaa yhden kirjan joka kertoi surffareista mutta en sitte raaskinutkaan eikä sille olis kyllä tilaakaan. Ja kun nyt pompitaan aiheesta toiseen, niin mun reppu ei painanut kun 13 kiloa! Mietin jossain vaiheessa, että pitäis ostaa isompi kun toi mun reppu ei oo ku 40 litranen, mutta jos oon kerta tähänkin saakka pärjännyt niin kai pärjään sitten loppuun saakka. Tää siis liitty siihen, että ei oo tilaa repussa sille kirjalle...

Anyway, pääsin perille ja kaikkien viranomaistenkin ohi ja nyt ihan oikeesti pitäis nukkua! Bussi hakee mut aamulla 9:45 ja sitten vietänkin seuraavat 34 päivää nenä bussin ikkunaan liiskattuna. Mua ei saa puhelimella kiinni, tai siis saa mutta mä en pysty vastaamaan, enkä myöskään tiiä kuinka usein pääsee nettiin päivittelemään tätä bloogia niin ehkä palaamme asiaan kuukauden päästä kuvaoksennuksen kera :)

Ainiin. Pitihän mun kertoa, että eilen oli Australia Day ja käytiin semmosessa tapahtumassa, josta löysin uuden hyvän kivan indie-bändin :) No mut ei siitä sen enempää, kiva päivä oli ja tutustuin taas ihan huipputyyppeihin. Yks niistä oli erityisen huippu koska se sano, että näytän fiksulta :D Tosin mä edelleen epäilen, että se oli vitsi... Sama heppu veikkas mun olevan 20-vuotias :)

Lopuksi vielä jo vähän kulunut piisi, mutta sopii vallan hyvin tähän hetkeen! Ja sitten painun pehkuihin tähän lattialle :) Paitsi että nyt täällä ei kuulemma enää saa nukkua. Meen sitten kahville. Heippa!

Noora

Straddie, finally!

Kuka muistaa kuinka kirosin aamu-unisuuttani kun en koskaan päässyt sille kivalle saarelle? Nukkuminen olikin loppujen lopuksi hyvä homma, koska Brissystä mun oli tarkoitus tehdä vaan päiväretki sinne, mutta päädyinkin olemaan tällä saarella kolme yötä. Ei yhtään huono homma. 

Okei, mietin siis vähän aikaa, että onko tää saari ollenkaan tarkoitettu mulle kun en millään sinne tuntunut pääsevän. Samaa mietin Surfersissa kun yritin selvittää, että miten sinne oikein pääsee! Brissystä olis ollu vaan yks juna ja lautta... Kukaan ei tiennyt mistään mitään, luin Straddyn sivuilta, että Surfersista lähtee busseja säännöllisesti Clevelandiin, missä oli tarkoitus hypätä lautan kyytiin, mutta ei vaan mennyt. Kysyin yhdeltä mimmiltä hostellissa, että tietääkö se miten sinne mennään. Se vastas, että joo, meet bussiin tuolta ja matka kestää 10 minsaa. Mä kysyin, että niin mistä ja se sano että meet ulos ja käännyt vasempaan ja sitten taas vasempaan ja sit vielä vasempaan. Siinä vaiheessa mä mietin, että takas tänne hostellille vai ja pyysin sitä näyttään kartasta. Ei se voinu kun sillä ei oo Surfersin karttaa. Siis mitä ihmettä? Tää tyty kuitenkin oli töissä hostellin "turisti-infossa"... Kiitin kauniisti ja sanoin että selvitän ite. Sit menin turisti-infoon, jossa kukaan ei myöskään tiennyt oikein mitään tästä saaresta ja neuvo kysymään bussiasemalta. Kävelin sinne ja kysyin niin ne sano, että ei sinne busseja mee. Ei muutaku kaverin kämpille guuglettelemaan ja yhdistelemään näitä tiedon jyväsiä, joita sain ja selvisi, että mun pitää ensin mennä bussilla juna-asemalle, ottaa juna Brissyyn, jossa vaihtaa toiseen junaan joka menee Clevelandiin, jossa hyppään shuttleen, joka vie satamaan, jossa mennään paattiin jonka jälkeen mennään bussilla saaren toiselle puolelle. Helppoa :) Ja matka ei muuten kestänyt 10 minsaa vaan noin 4-5 tuntia odotuksineen...

Kannattiko? No kannatti! North Stradbroke Island on maailman toiseksi suurin hiekkasaari. Se oli ennen vielä suurempi, mutta yksi myrsky kauan sitten jakoi saaren kahteen osaan. Tän saaren edustalla on tapahtunut monia laivojen haaksirikkoja ja mm. yksi sairaalalaiva (onks tää sana??) upotettiin joskus näille vesille japanialaisten toimesta. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sinne saatiin rakennettua majakka. Se on siellä tietääkseni vieläkin pystyssä. Sori, tää mun historian tietämykseni on vähän heikkoa, mutta vannon, että luin tarkkaan nää jutut yks päivä! En vaan muista niitä enää :D

Straddiella asuu ihmisiä, mutta ei kauheesti. Se oli semmonen ihana uinuva paikka, jossa kaikki kaupat meni kiinni viideltä. Point Lookoutissa, jossa mä olin, on vaan yks kunnon ruokakauppa ja ihmiset yleensä tilaakin ruuat Woolworthsilta, josta tuodaan ostokset kerran viikossa. Tekemistä kyllä olis ollut, muun muassa sukellus ja snorklaus. Sukelluskurssi olis ollut varmaan halvempi täällä kun pohjoisessa, mutta en jaksanut käydä sitä nyt. Snorklaamaan olisin halunnut mennä (yks tyttö sano että se näki kilppareita, rauskuja, delfiinejä ja haita) mutta virtaukset oli nyt kuulemma liian kovia. Olisin ollut muutamassa hetkessä jossain, mihin en olis halunnut mennä enkä olis päässyt takasin :D 

Pyhitin nää päivät ihan vaan lekottelulle. Yhtenä päivänä kävelin yhden reitin, josta oli ihan mielettömät maisemat. Talvikuukausina tää saari on hyvä valaiden bongailuun, mutta koska nyt ei ole talvi niin jäi valaat näkemättä. Niinkun jäi hait ja kilpparitkin. En tiiä oonko huono bongari vai eikö ne elukat vaan halua näyttäytyä mulle. Delfiinejä kuitenkin näin ja kun näin niitä niin mulle kävi pieni haaveri :D Istuin kalliolla syömässä jäätelöä (yks pallo marenki- ja yks suklaajätskiä), joka suli aivan mieletöntä vauhtia, mun energia meni aikaa vastaan taistellessa enkä ehtinyt nauttimaan mausta. No, sitten näin ne delfiinit ja säntäsin katsomaan ja yritin kaivaa kameraa laukusta. Lopputuloksena oli jätskit laukulla ja jaloilla ja meren syvyyksiin kadonneet delfit... Pitää varmaan pestä se veska kohta. Mutta olinhan mä Byronissakin yhden aamupäivän toinen reisi Nutellassa kun sillä voideltu leipä putos jalalle ja olin liian laiska pesemään sen pois.

Oon kyllä sitä mieltä, että jos joku noilta kallioilta tippuu samanlaisiin aaltoihin kun mitä näin niin pelastusrenkaasta ja ohjeesta välttää kiviä ei hirveesti apua ole...

Tuolla rannalla oli ihan monsteriaallot ja -virtaukset! Niitä tuijottaessa tajusin, että musta ei rantavahtia tuu kun en uskaltais edes yksin mennä veteen saati sitten yrittää kiskoa jotain hukkuvaa mukana rantaan. 

Muuten siis tosiaan vaan makasin rannalla tai hostellilla lukemassa tai kattomassa leffoja. Luin muuten vihdoinkin Hunger Gamesin ensimmäisen osan! Olipas melko ärsyttävä kirja kun sitä ei vaan voinut lakata lukemasta :D Ainiin, kävin mä pelaamassa bowlsia. Mä en tiiä mikä se on suomeksi, mutta kun kysyttiin että do you wanna go play bowls niin mä olin että joo, keilaaminenhan on kivaa. Sit aloin miettiin, että miks ne sanoo keilaamista (bowling) bowlsin pelaamiseksi ja sitten selviskin, että sehän oli ihan eri laji! Mutta hauska kuitenkin. Se oli vähän niinkun petanque, mutta noita palloja vieritettiin ja toinen puoli pallosta oli painavampi kun toinen ja siinä piti sitten miettiä että mihin suuntaan se oikeen pyöriikään. Oon tähän saakka nähny pelkkien eläkeläisten pelaavan sitä ja aina ihmetelly että mikä laji se oikein on. 

Tuolla saarella ollessa yritin vähän vältellä ihmisten kanssa olemista kun oon ilmeisesti saavuttanut sellaisen vaiheen, missä en vaan jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin kun niistä pitää sitten parin päivän päästä taas erota. En ollu ajatellu tätä ollenkaan ennen kun lähdin, kuvittelin vaan että tutustun ihmisiin ja hengaan suunnilleen samojen tyyppien kanssa koko reissun, mutta eihän se mee ollenkaan niin. Aina kun menee uuteen paikkaan niin käydään läpi sama keskustelu: Kuka oot? Mistä oot? Ai Saksasta, ylläri. Mistä oot tulossa ja mihin menossa? Kauan ajattelit olla reissussa? Sitten kun nää on selvitetty niin voidaan vasta puhua muista jutuista. Ja sitten kun tutustut niin onkin aika sanoo hyvästit. Kun tätä tapahtuu parhaimmillaan tai pahimmillaan joka päivä niin alkaa oleen vähän uuvuttavaa. Onneks mä nautin omasta seurastanikin niin voi välillä vaan olla epäsosiaalinen. Ehkä mäkin muutan sinne viidakkoon tai sitten en enää koskaan sano hyvästejä kellekään kun palaan kotiin. 

Apua nyt oon istunu tässä koneella niin kauan, että persus puutuu. Palatkaamme siis myöhemmin.

Ainiin. Nyt oon takas Brissyssä ja oli ihan kun kotiin olis tullu kun oli niin tutut kadut :) Niin ja oonko mä ihan kokonaan jättänyt kertomatta että ensi sunnuntaina lennän Uuteen Seelantiin viideks viikoks?? Bussipassi on jo hommattu niin eiku ihmettelemään kuulemma vieläkin hienompia maisemia. Oon ihan järjettömän innoissani!!

Noora

Hippejä siellä hippejä täällä hippejä joka paikassa...

...vaan ei oikeasti. Vähän vaan. No mut kuitenkin, niinkun kerroin niin surffileiriltä jatkoin matkaa takaisin pohjoisen suuntaan ja ensimmäinen pysähdys oli Byron Bay. Kaikki kehuu sitä paikkaa ihan hirveesti ja olihan se kiva, mutta en mä silti oikein keksiny mikä siitä paikasta teki niiiin kivan. Okei, ensimmäistä kertaa Ausseissa ollessa autoilijat antoi tietä, eikä tarvinut olla edes suojatien kohdalla. Tää on mua muutenkin ihmetyttänyt täällä ollessa, että autoilijat ihan tosissaan ei päästä tien yli. On ollut niin kotoinen olo kun autot meinaa ajaa varpaitten yli. No, Tampereelta takaisin Byroniin. Byron on melkoinen pakkopysähdys jokaiselle, joka reissaa itärannikkoa suuntaan tahi toiseen. Mitään erityistä katseltavaa siellä ei ole, muutakun Australian mantereen itäisin paikka. Tää paikka oli kävelyreitin varrella kun kiivettiin majakkaa kohti. Byronissa voi (ja pitää) myös surffata. Harmi vaan kun olin vasta luomassa rupia polviin ja käsiin niin en päässyt esittelemään surffaustaitojani kenellekään :P

Surffaamisen lisäksi toinen syy miksi kaikki varmaan sinne menee on... kannabis. Kannabiksen kasvatus ja myynti on laitonta täälläkin, mutta noin 70 kilometriä Byronista johonkin suuntaan sijaitsee pieni hippikylä Nimbin, jossa tätä tavaraa kasvatetaan ja myydään avoimesti. Nimbiniin tehdään päiväretkiä ja sieltä porukka tuo mukanaan kannabista, jota voidaan sitten tarjota hostellissa toisille, esimerkiks mulle :P Mulla ei ole niin minkäänlaista mielenkiintoa pilven polttelua kohtaan, mutta halusin silti käydä katsomassa minkälainen paikka se Nimbin oikein on. Yhtenä aamuna hyppäsin pikkubussiin, joka vei perille noin tunnissa. En oikeen tiedä mitä odotin, mutta jotenkin olin vähän pettynyt. Juu oli hippejä ja kivan värisiä taloja mutta tuli sellainen olo kun se olis ollut vähän väkisin tehty. Turistikrääsää myytiin joka puolella ja sitä pilven polttoa hehkutettiin joka paikassa jotenkin liikaa. Jäi vähän plääh-olo.

Tutustuin muutamaan kivaan tyyppiin. Yks on Skotlannista, yks Saksasta ja yks Suomesta (terkkuja vaan Saaralle :). Tää saksalaisjannu oli kyllä kun mikäkin Viidakon Ykä. Ei mee rahaa asumiseen kun majoittuu viidakossa :P Hyvin erähenkinen tyyppi, mutta ihan mielettömän mukava. Ja sillä oli veitsi, iso veitsi. Semmonen machete, se on kuulemma kätevä jos sattuu käärmeet häiritsemään ja muutenkin helpottaa kulkua viidakossa. Jannua ei kuitenkaan puukko auttanut uutena vuotena kun se oli Brissyssä menossa baarista hostellille niin pari tyyppiä yritti ryöstää sen, apunaan nyrkit ja rikottu kaljapullo. Näiden sontiaisten kädenjälkiä oli sitten korjailtu sairaalan päivystyksessä. Silmäkulmassa yks arpi ja poskessa kymmenen sentin matkalta oli naamaa ommeltu kasaan kahdessa kerroksessa. Ei ollut Ykä kovin kiitollinen muutakun siitä, että henki säilyi. Että vois olla kaikille parempi pysytellä pois ihmisten ilmoilta ja mennä metsään.

Tutustuttiin myös yhteen tyyppiin jolla oli mielenkiintoinen tarina kerrottavana. Jäbä on aussi ja syntynyt ja kasvanut Nimbinissä. Sitten se kertoi että on ammatiltaan tanssija ja lajina on breakdancing. Kun kysyttiin, että miten siitä tuli tanssija niin se kerto, että kun teininä kaikki kaverit rupes käyttään tai myymään huumeita niin piti keksiä jotain mikä pitäis sen poissa niistä aineista. Niin se sitten päätti ruveta tanssijaks :D Mulle jäi vähän epäselväks että mistä huumeista se puhu, kun oon kuitenkin saanut käsityksen, että Nimbinissä ei käytettäis mitään kovia aineita. Tiiä sitte siitä niin mutta kiva ilta meillä kaikilla joka tapauksessa oli. 

Mitäs muuta mä tein... Olin rannalla ja pyörittiin ympyrää kaupungilla, ei mitään erityistä siis. Neljä yötä vietin Byronissa ja jatkoin sitten matkaa Gold Coastille Surfers Paradiseen. Surfers on tunnettu hyvästä yöelämästä, joka on kylläkin melko kallista ja ei semmosta rentoo släbärit-jalassa-pubiin-biletystä vaan vähän hienompaa. Mä hengasin siellä yhden norjalaispojan kanssa johon tutustuin pari viikkoa aikaisemmin Brissyssä. Käytiin kaljalla mutta mihinkään yökerhoon ei kyllä menty. Eikä mua haittaa oikeestaan yhtään, olinpahan virkeenä lähtemään biitsille heti aamusta :)

Täällä kaks yötä ja matka jatkui taas. Koska muuten tästä postauksesta tulee ihan monsterikokoinen niin kirjotan ihan uuden.

Noora

Spot X!!

Haudi!!

Jihuu, mä oon hengissä vielä :D Surffileiri vetelee viimesiään, nyt odottelen vielä bussia muutaman tunnin ja jatkan matkaa. Tää kokemus on ollut, hmmm, mielenkiintoinen :D Mulla on tällä hetkellä syvä viha-rakkaus-suhde surffaamiseen ja se tunne vaihtelee hy-vin usein...

Keskiviikkona lähti bussi Brisbanesta aamuseiskalta. Mulla oli alla 30 minuuttia unta kun jonkun kämppiksen tyhmä idea oli lähteä vähän ulkoilemaan. Kömmin takasin hostellille puoli viiden maissa ja siitä suoraan pakkaamaan ja syömään ja sit kohta pitikin lähteä jo bussille. Neljä tuntia muuten oli melkoisen optimistinen arvio matkan kestosta. Luulin nimittäin, että tää paikka olis ollut paljon pohjoisemmassa. Loppujen lopuks matka kesti noin 7 tuntia.

Kun päästiin perille niin mentiin melkein suoraan ekalle surffitunnille. Olin ihan yllättynyt kuinka hyvin se eka tunti sujui vaikka olosuhteet oli aika hurjat. Aallot oli muistaakseni isoja ja sitten rupes satamaan. Luulin, että rupes satamaan rakeita kun ne pisarat sattu niin lujaa :D Sitten rupes kuulumaan ukkosen jyrinää ja näin pari salamaa. Kyselin varovasti valmentajalta, että näitkö sä salaman niin se vaan sano joo ja nauro. Pysyttiin kuitenkin siellä vedessä eikä kukaan saanu salamia niskaansa. Ekan tunnin jälkeen olin että JEE, pysyin pystyssä ja olin suunnilleen ehjä vielä sillon. Ensimmäisen mustelman sain varmaan ensimmäisten metrien aikana kun kannoin lautaa evän raapaistessa jalkaa. Illalla syötiin ja sosialisoitiin ja sitten painuin petiin. Täällä muuten on kiva nuotiopaikka mutta koko NSW:ssä on ehdoton tulentekokielto niin ei saatu istua nuotiolla.

Seuraavana päivänä oli tunnit klo 9 ja 13:30. Edelleen ihan kivaa mutta aloin saamaan laudasta ihottumaa reisiin kun en käyttäntyt märkäpukua. Sitten rupesin saamaan lisää mustelmia kun oma tai jonkun toisen lauta tuli päin. Hitto ne aallot paisko niitä lautoja lujaa! Niin joo, ja kun pidin siitä laudasta kiinni niin sormenpäistä ja kämmenistä alko kulua nahka. Viimesten tuntien jälkeen mietin aina että oon ihan hullu kun aina vaan menin uudestaan veteen vaikka sormista ja polvista oli nahka palanut. MUTTA, mä maksoin tästä :D 
Kolmena viimeisenä aamuna herätys oli kuudelta ja seiskalta veteen. Aika hyvin siellä piristyy, mutta pienet torkut oon kyllä ottanut ennen lounasta ja iltapäivän tuntia. Joinain päivinä aallot oli ihan hurjia ja mä vähän pelkäsin niitä niin se meni vähän lällyillessä.

Tässä mun haaverit:
-noin 16 uutta mustelmaa, joista kaks on noin 10 cm pitkiä. Yks valmentaja oli että whooooou, onko noi laudasta. Mä olin että joo saatana.
-yks niistä mustelmista on mun kyljessä kun viimeisen tunnin aikana kolahti lauta rintakehään. Vähän aikaa piti hengitellä syvään :D
-Sormenpäät rakoilla, samoin kämmenet. Rakkoja ei tosin enää ole kun nahka lähti niistä :D Näistäkin kaikki kyseli että mitä mä oikeen oon tehnyt. Vastasin että surffasin saatana.
-Oikeesta polvesta on nahka lähtenyt johonkin. Nyt siinä on komee lappu päällä.
-Reisissä kirvelevä ihottuma. Samoin vasemman jalan jalkaterässä.
-Silmänympärysiho palanut, tosin ei enää.
-oikee nilkka jotenkin oudosti kipeä, siinä jalassa oli kiinni karkuremmi ja kun lauta karkas niin se tempas jalan mukana. Tää nilkkahan mulla oli jo valmiiks vähän hankala :D

  Mutta:
-opin surffaamaan ainakin vähän.
-kivoja kavereita.
-valmentajat oli kivoja surffaripoikia (Ladies, you know what I mean) ;)
-mahtava treeni. 8 kahden tunnin pituista oppituntia viiden päivän sisään tuntuu vähän joka lihaksessa.
-täällä soitetaan ihan sikahyvää musiikkia koko päivän!!

Opin myös uutta eläimistä. Hämähäkit on edelleen rumia ja jos ne yllättää kun on suihkussa niin muilla on hauskaa (Tää ei siis käyny mulle vaan yhelle saksalaistytölle). Pythonit on karseita mutta ne ei pure, pelkästään kuristaa. Yhtenä päivänä olin laittamassa pyykkiä kuivumaan kun huomasin vähän kauempana ison käärmeen rullalla. Juoksin kertomaan muille ja sit otettiin kuvia ja arvailtiin että mikä se on. Tän käärmeen lajitoveri tavattiin eilen illalla kun oltiin menossa rannalle kattomaan tähtiä ja hyvä ettei astuttu päälle kun käärme luikerteli keskellä tietä. Jäi tähdet kattomatta. Liskojakin täällä on ja ehkä söpöin elukka, opossumi! Se tuli meidän kanssa jonottamaan ruokaa ja sai omenan :) 

Jokatapauksessa, tää on ollut ihan huippuleiri! Ja äiskälle tiedoksi, niin en juonut yhtään viinaa. Illalla nukkumaan mennessä tuntui muutenkin siltä kun olis vielä ollut aaltojen vietävänä... Viis päivää oli ehkä vähän liikaa kun voimat alko häviään käsistä ekojen päivien jälkeen ja pystyyn nouseminen kävi aika raskaaksi. Mun hermoilla tää oli muutenkin aika koettelemus. Voitte kuvitella meikäläisen sinne veteen kun aallot lyö kokoajan yli kun yrittää liikkua ja kokoajan kolisee johonkin tai vähintään menee vettä nenäään. Muutama kirosana saattoi karata :D Kerran lähdin sieltä vedestä rannalle mököttämään kun jäin semmoseen virtaan enkä päässy siitä pois. :D Vaatii siis jonkin verran myös pitkää pinnaa...

Nyt mä meen syömään ja sitten matka jatkuu Byron Bayhin :)

Terkuin Surffi-Noora ;)

Huomenna!

Mrjs!

Vähän tyhmää nyt kirjotella kun mitään erikoista ei oo tässä viikon aikana tapahtunut. Oon luiskahtanut takasin vanhoihin tapoihini ja heräilen puolen päivän maissa ja valvon myöhään.. Tän takia oon ollut myös vähän huono turisti. Kerroin että haluun pois kaupungista ja bongasinkin yhden saaren, jossa pitäis olla hienoja paikkoja ja sieltä pitäis nähdä delfiinejä ja kilppareita ja sen semmosia. Mulla vaan on ollut pieniä vaikeuksia herätä viime aikoina, joten saari on jäänyt koluamatta vaikka ainakin kolmena päivänä sitä yritin! Sinne pitäis lähtee aamulla jo, jos haluaa ehtiä jotain tehdäkin siellä. Mulla on kello kyllä soittanut aamukasilta mutta onnellisena oon vaan kääntänyt kylkeä ja jatkanut unia :D

Oon mä siis vähän käyny kuviakin räpsimässä...

Samoin piti käydä eläintarhassa ja koalia kattomassa mutta mutta... Oonkin päätynyt vaan makaamaan altaalla tai sellaisella feikkibiitsillä. Kelit on ollu ainakin varsin hyvät siihen, kun täällä on melkosen kuuma. Ei onneks kuitenkaan niin kuuma kun tuolla etelässä. Kämppis kertoi, että sen kaveri oli menossa Tasmaniaan yhdelle farmille töihin, mutta se homma peruuntui kun koko farmi tuhoutui niissä paloissa mitkä siellä nyt riehuu :/ Mutta meikäläinen alkaa saamaan väriä pintaan, pienen punoituksen kautta tietenkin. :D Mulla on nyt ihan junttirusketus kun makasin altaalla selälläni muutaman tunnin, niin nyt oon edestä (puna)ruskea ja takaa ihan saman värinen kun ennenkin. Mutta kun ei mahallaan voinu olla kun oli niin kuuma!

Iltaysin lämpötila ;)

Eilen päätin, että haluan leffaan ja niin tein. Lähin kävelemään leffateatterille kattomaan meniskö siellä jotain siihen aikaan ja kun pääsin perille niin huomasin, että Jack Reacher alkaa kymppiminsan päästä. Loistava ajoitus! Leffa myös oli loistava. Löydän ihan uusia puolia itsestäni kun huomasin tykkääväni tommosista toimintapläjäyksistäkin. Mutta jotta balanssi säilyis niin meen kyllä heti kattomaan uusimman Nicholas Sparksin kirjaan perustuvan leffan kunhan se vaan tulee ensi-iltaan.

Mutta miksi nyt oikeesti kirjoitin niin HUOMENNA alkaa mun koulutus huippusurffariksi! Aamulla seiskalta lähtee bussi ja neljä tuntia myöhemmin pitäis olla perillä. Viis päivää ja joka päivä on surffitunti, toivottavasti en telo itseäni heti ekana päivänä :) Vähän kyllä jänskää millanen leiri se oikein on kun oon kuullut juttua että porukka on enemmän tai vähemmän humalassa joka ilta. En mä semmosta jaksa! :D Soitin sinne tänään ja kysyin että pääseekö sieltä kauppaan joskus niin ne sano että juu, joka päivä pääsee mm. viinakauppaan :D No, viimeks oon tainnut olla talvitaitoleirillä Pirkkalan mettissä niin onpahan ainakin vaihtelua :) 



OOOPS!!

En kerenny julkaisemaan tätä tekstiä ennen leiriä, että täällä ollaan mutta siitäpä kerron sit myöhemmin!

Jaiks, palataan :)

Noora

Happy happy new year!

Hiiohoi!

Oon ollut kohta jo viikon Brisbanessa (mihin tää aika menee??). Tää on paljon kivempi kun Sydney, mutta silti en malta odottaa, että pääsen pois kaupungista! Mä en oikein tiedä mitä mulle on tapahtumassa kun pienemmät kaupungit houkuttelee paljon enemmän. Tätä menoo Suomeen palattuani oikeesti ostan sen talon Karstulan perämettistä! Mulla on näköjään pieni kriisi menossa, mutta onkos se nyt ihme että kriiseilee kun täytin just 26 ja silti mua luullaan täällä järjestään 18-19-vuotiaaks, enkä siis oikein tiedä miten pitäis käyttäytyä :)

No, oon kuitenkin yrittänyt kehittää itseäni käymällä muunmuassa katsomassa taidetta:

Mä en tajuu!

Oon vähän hämmentynyt, siis missä se maailman suurin skreeni oikeesti on??

Muuten oonkin sitten vaan pyörinyt ympäriinsä, lähinnä kuitenkin Botanic Gardenissa. Siellä ollaan maattu jo kolmena päivänä :D Mutta se on niiiin kiva, semmonen rauhallinen puisto keskellä kaupunkia. Yhtenä päivänä marssin reppureissaajille tarkoitettuun matkatoimistoon ja buukkasin viiden päivän surffileirin ja Fraser Island-retken, sinne meen tosin vasta maaliskuussa varmaan, surffaamaan jo ens viikolla!! Olen hyvin, hyvin innoissani näistä :)

Maanantaina juhlittiin uutta vuotta. Porukassa oli ruotsalainen, saksalainen, belgialainen, skotti, englantilainen ja mä ja loppuillasta joitain muitakin. Ensin mentiin yhteen puistoon (ei Botanic Gardens...) grillaamaan ja syömään suklaakakkua :) Kun oltiin syöty niin käytiin omilla kämpillä valmistautumassa ja sitten tavattiin yhdessä toisessa hostellissa, jonka kattoterassilla otettiin vuosi vastaan. Meillä oli myös tähtisadetikkuja ja semmosia pillejä mitä mä oon tottunut käyttämään vaan vappuna... Puolen yön jälkeen lähdettiin talsimaan kaupunkiin ja muutaman mutkan jälkeen päädyttiin yhteen irkkupubiin ja sitten vielä kasinolle :D En pelannut ollenkaan. Muutama mutka taas lisää ja olin omassa punkassa kaheksan maissa. 

Oltiin sovittu, että mennään uuden vuoden piknikille seuraavana päivänä ja niin sitten mentiinkin. Kaikilla oli pää enemmän tai vähemmän kipeä, mutta reippaasti Mäkin kautta siirryttiin Botanic Gardeniin (!!) syömään ja ottamaan iltapäivätorkut. Niin ja syömään lisää kakkua!

 20:30 näytettiin ensimmäiset ilotulitukset, nää näin oman hostellin katolta

 Seuraavat sitten keskiyöllä toiselta katolta

Ihanaa uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ette tehneet mitään tyhmiä lupauksia, mä ainakaan en edes muistanut luvata mitään :) 

Noora