Hippejä siellä hippejä täällä hippejä joka paikassa...

...vaan ei oikeasti. Vähän vaan. No mut kuitenkin, niinkun kerroin niin surffileiriltä jatkoin matkaa takaisin pohjoisen suuntaan ja ensimmäinen pysähdys oli Byron Bay. Kaikki kehuu sitä paikkaa ihan hirveesti ja olihan se kiva, mutta en mä silti oikein keksiny mikä siitä paikasta teki niiiin kivan. Okei, ensimmäistä kertaa Ausseissa ollessa autoilijat antoi tietä, eikä tarvinut olla edes suojatien kohdalla. Tää on mua muutenkin ihmetyttänyt täällä ollessa, että autoilijat ihan tosissaan ei päästä tien yli. On ollut niin kotoinen olo kun autot meinaa ajaa varpaitten yli. No, Tampereelta takaisin Byroniin. Byron on melkoinen pakkopysähdys jokaiselle, joka reissaa itärannikkoa suuntaan tahi toiseen. Mitään erityistä katseltavaa siellä ei ole, muutakun Australian mantereen itäisin paikka. Tää paikka oli kävelyreitin varrella kun kiivettiin majakkaa kohti. Byronissa voi (ja pitää) myös surffata. Harmi vaan kun olin vasta luomassa rupia polviin ja käsiin niin en päässyt esittelemään surffaustaitojani kenellekään :P

Surffaamisen lisäksi toinen syy miksi kaikki varmaan sinne menee on... kannabis. Kannabiksen kasvatus ja myynti on laitonta täälläkin, mutta noin 70 kilometriä Byronista johonkin suuntaan sijaitsee pieni hippikylä Nimbin, jossa tätä tavaraa kasvatetaan ja myydään avoimesti. Nimbiniin tehdään päiväretkiä ja sieltä porukka tuo mukanaan kannabista, jota voidaan sitten tarjota hostellissa toisille, esimerkiks mulle :P Mulla ei ole niin minkäänlaista mielenkiintoa pilven polttelua kohtaan, mutta halusin silti käydä katsomassa minkälainen paikka se Nimbin oikein on. Yhtenä aamuna hyppäsin pikkubussiin, joka vei perille noin tunnissa. En oikeen tiedä mitä odotin, mutta jotenkin olin vähän pettynyt. Juu oli hippejä ja kivan värisiä taloja mutta tuli sellainen olo kun se olis ollut vähän väkisin tehty. Turistikrääsää myytiin joka puolella ja sitä pilven polttoa hehkutettiin joka paikassa jotenkin liikaa. Jäi vähän plääh-olo.

Tutustuin muutamaan kivaan tyyppiin. Yks on Skotlannista, yks Saksasta ja yks Suomesta (terkkuja vaan Saaralle :). Tää saksalaisjannu oli kyllä kun mikäkin Viidakon Ykä. Ei mee rahaa asumiseen kun majoittuu viidakossa :P Hyvin erähenkinen tyyppi, mutta ihan mielettömän mukava. Ja sillä oli veitsi, iso veitsi. Semmonen machete, se on kuulemma kätevä jos sattuu käärmeet häiritsemään ja muutenkin helpottaa kulkua viidakossa. Jannua ei kuitenkaan puukko auttanut uutena vuotena kun se oli Brissyssä menossa baarista hostellille niin pari tyyppiä yritti ryöstää sen, apunaan nyrkit ja rikottu kaljapullo. Näiden sontiaisten kädenjälkiä oli sitten korjailtu sairaalan päivystyksessä. Silmäkulmassa yks arpi ja poskessa kymmenen sentin matkalta oli naamaa ommeltu kasaan kahdessa kerroksessa. Ei ollut Ykä kovin kiitollinen muutakun siitä, että henki säilyi. Että vois olla kaikille parempi pysytellä pois ihmisten ilmoilta ja mennä metsään.

Tutustuttiin myös yhteen tyyppiin jolla oli mielenkiintoinen tarina kerrottavana. Jäbä on aussi ja syntynyt ja kasvanut Nimbinissä. Sitten se kertoi että on ammatiltaan tanssija ja lajina on breakdancing. Kun kysyttiin, että miten siitä tuli tanssija niin se kerto, että kun teininä kaikki kaverit rupes käyttään tai myymään huumeita niin piti keksiä jotain mikä pitäis sen poissa niistä aineista. Niin se sitten päätti ruveta tanssijaks :D Mulle jäi vähän epäselväks että mistä huumeista se puhu, kun oon kuitenkin saanut käsityksen, että Nimbinissä ei käytettäis mitään kovia aineita. Tiiä sitte siitä niin mutta kiva ilta meillä kaikilla joka tapauksessa oli. 

Mitäs muuta mä tein... Olin rannalla ja pyörittiin ympyrää kaupungilla, ei mitään erityistä siis. Neljä yötä vietin Byronissa ja jatkoin sitten matkaa Gold Coastille Surfers Paradiseen. Surfers on tunnettu hyvästä yöelämästä, joka on kylläkin melko kallista ja ei semmosta rentoo släbärit-jalassa-pubiin-biletystä vaan vähän hienompaa. Mä hengasin siellä yhden norjalaispojan kanssa johon tutustuin pari viikkoa aikaisemmin Brissyssä. Käytiin kaljalla mutta mihinkään yökerhoon ei kyllä menty. Eikä mua haittaa oikeestaan yhtään, olinpahan virkeenä lähtemään biitsille heti aamusta :)

Täällä kaks yötä ja matka jatkui taas. Koska muuten tästä postauksesta tulee ihan monsterikokoinen niin kirjotan ihan uuden.

Noora