NZzzzz jatkuu

Viikko on taas hävinnyt johonkin... Aucklandissa olin tosiaan 2 yötä ja kun siihen kaupunkiin paremmin tutustui niin ei se ihan niiiiin paha ollutkaan, mutta ei se siltikään mikään lempipaikka ole. Siellä oli mm. paljon purjeveneitä, yks korkea torni ja K Street, joka on semmoinen vaihtoehtoihmisten katu. Siellä oli paljon kivoja kahviloita ja second hand kauppoja. Ja kun Uudessa-Seelannissa kerran ollaan niin pitihän se Hobittikin käydä katsomassa. En edelleenkään ole mikään hobitti-fani, mutta oli se ihan kiva. Vähän kyllä alkoi jo pitkästyttämään, mutta en sentään nukahtanut niinkuin kävi kun sivistin itseäni katsomalla Sormusten Herroja videolta.

Aucklandista ajettiin Paihia-nimiseen kaupunkiin. Siellä oli ihana ranta ja grillipileet. Niin ja Hot Water Beach, jossa kaivettiin lapiolla rantahiekkaan kuoppa ja mentiin lillumaan kuumaan veteen. Vesi on siis lämmintä maanalaisten kuumien lähteiden vuoksi.

Seuraavana päivänä siirryttiin Raglaniin. Sieltä jäi lähinnä mieleen surffi, sademetsä ja sauna. Raglanissa on Seelannin paras ranta surffata niin pitihän siellä käydä räpiköimässä, jonka jälkeen menin testaamaan saunan! Sauna on vähän väärä nimitys sille ehkä 35-asteiselle huoneelle, mutta nyt ei olla Suomessa niin ei haittaa. Meidän hostelli oli aivan ihana majapaikka keskellä sademetsää. Huoneista tuli jotenkin mieleen entinen mummola kun rappuset ja kaapin ovet oli kuin Harjuniemessä. Illalla käytiin vielä katselemassa auringonlasku, kiiltomatoja ja tähtiä. 

Maisema majapaikan terassilta

Aamulla oli taas aikainen herätys ja mun yks jännittävimmistä päivistä oli edessä! Oltiin nimittäin menossa tutustumaan luoliin. Enkuks se on caving, mitä me tehtiin, onks se luolailua?? No joka tapauksessa, mua jännitti ihan sairaasti! Sillä hetkellä kun laitoin nimeni ilmoittautumiskaavakkeeseen niin kämmenet oli ihan hikiset ja on ne nytkin vähän nihkeät, kun sitä hetkeä ajattelee :) Tarkoituksena oli siis mennä pimeään luolaan, siellä abseilingia ja kalliokiipeilyä. En tiedä suomenkielistä sanaa abseilingille mutta se on sitä kun köyden varassa laskeudutaan kalliota pitkin alas. En tiiä mikä siinä jännitti niiiin paljon, koska tietääkseni en pelkää vettä, pimeetä tai ahtaita ja suljettuja paikkoja... Ja niitä siellä riitti. 

Ensiks meille jaettiin varusteet: märkäpuku, kumpparit, valjaat ja kypärä jossa on valo. Sitten mentiin ulos harjoittelemaan köyden varassa laskeutumista, tässä vaiheessa kädet tärisi jo. Kun oltiin harjoiteltu niin mentiin luolaan. Meitä oli noin 10 siinä porukassa ja kolme tosi kivaa ohjaajaa. Ensimmäisenä haasteena oli päästä sen luolan sisään, kiivettiin tikapuita pitkin alas, sitten kiveltä toiselle kiipeillen toisille tikapuille ja sitten oli ensimmäisen abseilingin vuoro. Se seinämä oli noin 20 metriä korkea. Mä olin toiseksi viimeiseinä, joten oli vähän liian paljon aikaa jännittää. Aluks olin papupatana kun hermostutti mutta sitten kun oli melkein mun vuoro niin menin ihan hiljaiseksi. Sillon mun jälkeen tuleva poikakin huomas että nyt sitä jännittää oikeesti ja kysy että ooks ookoo. Kysyin ohjaajalta, että onko kukaan koskaan oksentanut sinne luolaan ja kerroin että saatan olla ensimmäinen kun pelotti niin paljon :D Alan-niminen jannu antoi sitten rohkaisuhalin ja sit olikin jo mun vuoro. Ja sehän oli tosi kivaa! Pääsin hienosti alas, kädet ja jalat kyllä tärisi ihan kunnolla mutta enpäs oksentanut! Sitten lähdettiin liikkumaan ensin kävellen ja sitten piti kontata ja ryömiä ahtaista koloista ja laskea vesiliukua. Sitten tuli vielä pari laskeutumiskohtaa ja ne oli vesiputouksessa. Sam-niminen ohjaaja vielä lisäs haastetta heittämällä kylmää vettä niskaan kun oltiin laskeutumassa. Tuli lisää ryömimistä ja vedessä luttaamista, jonka jälkeen sammutettiin valot ja katseltiin kiiltomatoja. Ne loisti niin kirkkaasti, että vaikka oli ihan säkkipimeetä niin nähtiin toisemme siellä luolassa. 

Yhdestä kolosta piti laskeutua köyden varassa, mutta niin että Sam oli siinä köydessä kiinni ja "tiputti" alas. Kun killuin tyhjän päällä niin kuulin jonkin napsahduksen niistä valjaista ja kysyin että mikäs se oli. Sam vastas, että joku varmaan hajos ja perään sanoi, että heippa ja tiputti mut alas :D Siinä vaiheessa oltiin kaikkein syvimmällä, muistaakseni noin 80 metrin syvyydessä ja piti alkaa kiipeämään takaisin maan pinnalle. Mä aluks ajattelin, että me vaan kävellään ulos mutta ei, kun sieltähän kiivetään pois. Tulipa kokeiltua ensimmäistä kertaa elämässä kalliokiipeilyäkin. Ainoostaan kerran mua piti työntää ylöspäin kun en päässyt yhdestä kohdasta eteenpäin. Ja kerran jäin persuksistani jumiin johonkin kivenkoloon :D Kiipeiltiin vähän lisää ja lopulta alkoi näkymään päivänvaloa! Ulos päästyä piti vielä kiivetä yks mäen nyppylä ja sitä tarpoessa meinas jalat pettää alta. Oli muuten melkoisen kova muutaman tunnin treeni. 

Alun jännittämisen jälkeen siellä luolassa seikkailu oli ihan tosi tosi kivaa enkä kadu yhtään, että menin sinne. Enemmän olisin katunut, jos olisin jättänyt menemättä. Se kiipeily ja köyden varassa laskeutuminen oli niin kivaa, että taidan kokeilla sitä joskus toistekin, päivänvalossa tosin... Ja koska Noora ei olis Noora ilman uusia mustelmia, niin laskin, että niitä tuli noin 5 lisää kaikesta siitä konttaamisesta ja ryömimisestä. Kuvia mulla ei valitettavasti oo tästä seikkailusta, mutta noh, voitte varmaan kuvitella sen joka tapauksessa :D

Kun oltiin selviydytty ulos luolista niin bussi odotti jo ja meidän matka jatkui yhteen kylään, jonka nimeä en muista. Siellä meillä oli kultturi-ilta tiedossa kun mentiin maorien vieraiksi. Maorit on siis Uuden-Seelannin alkuperäiskansaa ja ne on ollut näillä mailla kauan. Ne on melkoisen hengellistä porukkaa ja meillekin pidettiin sellainen tervetulorituaali. Mentiin tietyssä järjestyksessä sisään niiden "meeting houseen", jossa pidetään kaikki seremoniat. Sisällä ollessa oli lauluja ja joku puhe, maorikielellä tosin, jonka jälkeen me oltiin näiden maorien siskoja ja veljiä eli kuuluttiin siis samaan jengiin. Tähän rituaaliin kuului myös semmonen tervehtiminen, jossa kosketettiin kaks kertaa omalla nenällä toisen nenää. 

Tervetulorituaalin jälkeen saatiin ruokaa ja oli konsertti missä maorit laulo ja tanssi ja mekin päästiin kokeilemaan haka-nimistä "sota-tanssia". Se oli kyllä hauskaa. Yö me vietettiin meeting housessa patjoilla nukkuen, illalla meille vielä kerrottiin maoritarinoita, joista mulla ei ole minkäänlaista käsitystä, koska nukahdin ensimmäisen tarinan aikana. Sopi siis hyvin mulle iltasaduksi. 

Vaikka tää vierailu olikin ihan kiva kokemus ja isännät oli hirveen mukavia, niin mä en kokenut oloani yhtään mukavaksi. Ensiks oli se nenätervehdys, mä tarviin oman tilani, enkä tykännyt yhtään olla niin lähellä vieraita ihmisiä. Sitten oli tää seremonia, ja koska en varsinaisesti viihdy kirkossakaan, niin olisin jäänyt mieluummin ulos sen ajaksi. Lopuksi oli vielä se, että me nukuttiin siellä maorien pyhässä rakennuksessa. Sinne ei saanut mennä kengät jalassa eikä saanut ottaa ruokaa tai juomaa saati ottaa valokuvia. Jos se kerran on niin pyhä paikka, niin minkä takia me saatiin nukkua ja piereskellä siellä lattialla?? 

Aamulla saatiin vielä aamupala ja sitten lähdettiin pois ja mä olin tästä melkoisen helpottunut... Jatkettiin Rotorua-nimiseen kaupunkiin. Rotorua on tunnettu sen geotermisestä energiasta, joten alueelta löytyy mm. geysirejä ja tulivuoria. Niin ja siellä haisee mädältä kananmunalta. Käytiin kävelyllä ja uimassa ihanassa sinisessä Blue Lake-nimisessä järvessä. Sen vieressä oli Green Lake, joka ylläriylläri oli vihreä. Green Lake on pyhä, eikä siellä saa uida, veneillä tai kalastaa. Seuraavana aamuna noi muut lähti katsomaan geysirejä mutta mun oli taas pakko ottaa omaa aikaa ja jäin hostellille. Voi että en oo taas aikoihin nauttinut yksinolosta niin paljoa!! Olipa muuten hauska juttu, kun hostellilla oltiin grillailemassa niin näin tutun tyypin, yhden pojan, joka oli mun kämppiksenä surffileirillä. Se taas oli semmosten tyttöjen kanssa, jotka oli mun kanssa samalla auringonnoususurffilla Port Macquariessa Australiassa :D Kyllä on pieni tää reppureissaajien maailma. Rotoruasta lähdettiin kolme yötä kestävälle reissulle itärannikolle, josta kerron ens viikolla, koska en jaksa enää kirjoittaa. Sorry, tuli paljon tekstiä mutta oli mulla paljon asiaakin!

 Siellä näkyy sininen ja vihreä järvi

Noora