Why live on the edge when you can jump off?

Jelou!

Franz Josefista mentiin Wanakaan, josta kirjottelin noi pari viimeistä postausta. Sieltä jatkettiin adrenaliinipääkaupunki Queenstowniin. Sepäs vasta olikin viehättävä pikku kylä. Kaupungista ei oikein voi puhua kun asukkaitakin koko alueella on vain noin 30 000, mutta turisteja oli kyllä melkoisesti. Matkalla Queenstowniin pysähdyttiin Kawarau Bridgellä, joka on maailman ensimmäinen kaupallinen benji-hyppypaikka. Siellä katseltiin kun toiset hyppi sillalta jokeen, mä säästelin rahojani vielä parempaan ;)

Queenstownissa en viettänyt kun yhden yön kun aamulla hyppäsin taas bussiin, jonka määränpäänä oli Milford Sound. Se on rankattu yhdeksi maailman huippunähtävyydeksi ja Uuden-Seelannin suosituimmaksi matkakohteeksi. Matkalla pysähdyttiin Mirror Lakesille, perässä seuraa kuva, joka selittää miksi Mirror Lakes on Mirror Lakes. Mä tykkäsin siitä paikasta ihan mahdottomasti. Samoin oli aika ihanaa täyttää vesipullo purossa, jonka vesi tulee suoraan jäätiköltä. Sitten piiitkään pimeeseen tunneliin, joka vei yhden vuoren läpi. Sillä alueella on muuten talvisin paljon lumivyöryjä, eikä sillä tienpätkällä saa pysähtyä ollenkaan. 

Meille oli varattu paattireissu pitkin Milford Soundia, reissun kesto oli noin pari tuntia. Oon alkanut tunnistamaan itsestäni ihan selkeitä reissuväsymyksen oireita, kun tää kohde ei aiheuttanut minkäänlaisia säväreitä. Olihan se ihan hieno, mutta siinä kaikki. Saatte kattella kuvia niin voitte päättää ite :) Ite olisin henk.koht. kattellu ne vuonot vaikka helikopterista niin olis nähnyt ne vähän eri kulmasta. No mutta paattireissun jälkeen mentiin meidän majapaikkaan, keskelle vuoria. Siellä oli ihania pikkumökkejä ja kiva omistaja. Illalla olis varmasti näkynyt tähtitaivas hienosti, mutta mä sammuin lukiessani jo ysin maissa. Uskottelen itselleni, että silloin myöhemmin oli yhtä pilvistä kuin ennen mun nukkumaanmenoa niin en olis niitä kuitenkaan nähnyt.

Aamulla reippaana ylös ja takas bussin kyytiin. Tänä päivänä oli tarkoitus mennä iiihan saaren eteläkärkeen saakka, mutta mä hyppäsin pois bussista Te Anau-nimisessä kylässä ja jäin odottamaan toista bussia joka vei takasin Queenstowniin. Nyt saatte olla musta taas ylpeitä: skippasin kuulemma tosi hienot maisemat ja merileijonat ja muut, jotta pääsisin hyppäämään benji-hypyn 134 metristä :D Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja mun järjestys oli tämä :) Siellä Te Anaussa halusin nukkua pienet päikkärit puistossa kun ei siellä oikeen muutakaan tekemistä ollut. Mulle muodostui pieneksi ongelmaksi se, että miten pystyn nukkumaan ulkona niin, ettei tule kylmä mutta etten myöskään polttaisi nahkaani. Arskarasva oli hyvässä tallessa turistikaupan takahuoneessa ja varjossa oli liian kylmä nukkua. Ratkaisin sen niin, että laitoin hupparin päälle ja pitkävartiset villasukat jalkaan ja heittäydyin puoliksi varjoon. Kun sukat veti ihan ylös saakka niin paljasta nahkaa jäi vaan jalkoihin pikkasen polven ylä- ja alapuolelle. Välillä heräsin kun tuntui, että alkoi nahkaa kuumottamaan, jolloin pyörähdin 180 astetta. Silloin jalat oli varjossa ja pää auringossa. Kun pari tuntia myöhemmin nousin ylös niin oli vaan ihan hailakat junttirajat jaloissa. Hyvin meni siis :)

Illalla perille Queenstowniin, vähän viihteelle ja sitte nukkumaan. Seuraavana päivänä olikin vuoro benji-hypyn! Bussi vei meidät 40 minuutin ajomatkan päähän, kiivettiin (sillä bussilla) tosi jyrkkää vuorenrinnettä ylös ja sitten kuski sanoikin, että tuolla näkyy ensiks Nevis Swing (semmonen iso keinu... googlaa) ja sitten bungypaikka. Seuraavaksi neuvoi tien vessaan :D Tää paikka on siis kanjonissa, ja se hyppy"tasanne" on rakennettu vaijereiden varaan keskelle sitä kanjonia. Alla virtaa Nevis-joki. Pikku jännitystä aiheutti jo matka kovalta maalta ilmojen halki sinne hyppypaikalle pienessä gondolihississä.

Kun päästiin perille, niin mun vuoro olikin aika pian, oikeestaan hyvä, niin ei tarvinnut odotella turhan kauan. Hetken aikaa ne viritteli naruja mun jalkojen ympärille ja sitten pitikin töpötellä siihen ponnahduslaudalle. En edes epäröinyt yhtään, mutta vähän kävi kyllä mielessä siinä 134 metrin korkeudessa, että oliks tääkin nyt pakko tehdä :D Sit olinkin jo sukeltamassa kohti kanjonin pohjaa. Vapaapudotus kesti noin 6 sekuntia. Kun olin pari kertaa pomppinut eestakasin niin piti nykästä yks naru irti jaloista ja käännyinkin istuma-asentoon, josta oli kiva kattella maisemia samalla kun mua vedettiin takasin sinne koppiin. Se narun nykäsy ei onnistunutkaan kuitenkaan ihan niin hyvin. Vähän vedin sitä narua eikä mitään tapahtunu, vedin vähän lisää eikä vieläkään tapahtunu mitään. Sit ajattelin että oon jo kääntyny toisinpäin ja jatkoin roikkumista, kunnes tajusin, että oon sitten kuitenkin vielä pää alaspäin :D Sit yks kunnon nykäsy ja sitten vasta sain vapautettua jalat... Mutta ah ja voi sitä fiilistä kun pääsin takasin ylös! Olisin hypänny mielelläni uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kädet ja jalat tärisi ja sydän hakkas tuhatta ja sataa :D Se pikkunen 50-60 metrin pomppu, jonka tein vuonna 2004 Tammerfesteillä ei ollut mitään tähän verrattuna! Seuraavaks pitää varmaan mennä Macauun, jossa on maailman korkein benji, ei se oo kun noin sata metriä korkeempi kun tämä ;) Kun pääsin takasin hostellille niin oli pakko mennä nukkumaan vähäks aikaa kun ne adrenaliinipotkun jälkimainingit väsähdytti mut ihan totaalisesti. Illalla vielä ihastelin Queenstownia kävelemällä ympäriinsä ja sit ajoissa petiin.

 Nevis-joki

Siellä roikkuu.

Tässä kuuluu heleä naisellinen kiljaisu, kuka lie kyseessä... Laita äänet päälle!! :D

 Ihana Queenstown

Aamulla lähdettiin taas etiäpäin, tällä kertaa kohti Mt Cookia, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori. Siellä käytiin pikku kävelyllä, ihailtiin maisemia ja tultiin takas. Ainiin! Nähtiin lumivyöry!! Tai siis se tais olla enemmänkin jäävyöry. Oltiin kävelemässä sinne näköalapaikalle kun alkoi kuulumaan kauheeta jyrinää, joka kuulosti ihan ukkoselta. Ihmteltiin mikä se oli kun se sama jyrinä alkoi uudestaan ja huomattiin, että siellä edessä olevilla jäätiköillä vyöry semmonen pieni massa jäätä. Se oli aika jännän näköstä :) Niin joo, siellä näköalapaikalla pääsin myös ensimmäistä kertaa japanialaisten ihmettelyn kohteeksi. Niitä oli siellä kauheesti ja kun istuttiin yhden tytön kanssa penkillä niin yks niistä tädeistä tälläs itsensä meidän väliin ja alkoi kauhee valokuvausrumba, tyyppi meidän välissä vaan vaihtui. Toivottavasti muistin hymyillä kunnolla jos kuva musta päätyy vaikka jonkun takanreunukselle ;) Mutta kävelyretken jälkeen katsoin piiiitkästä aikaa leffan telkusta. Sitten eletäänkin jo tässä päivässä.

 Järvi oli ihanan värinen!

 Maisema hostellin partsilta.

Bongaatteko Mr Cookin naaman? Ärtsyn näköinen ukkeli...

Ja jotta tää mun blogikirjottelu ei vallan yksinpuheluks menis, niin haastan teidät kaikki, jotka tätä lukee, kirjoittamaan mulle jotain tohon kommenttiosioon. Tätä blogia lukee päivittäin joku 40 ihmistä eikä mulla oo mitään hajua keitä ne on...

Jaiks, seuraavaks taidan kirjotella taas Christchurchin lentokentältä! Enää pari päivää... Palataan siis!

Noora