Hermo meni

Jos v***tukseen vois kuolla niin olisin ihan kohta mullan alla. Kävin tänään AHPRAn toimistolla kysymässä, että mikäs hakemuksen laita on tällä hetkellä. Munhan pitäis saada se rekisteröinti ihan näinä viikkoina kun oon kärsivällisesti ootellut kolmisen viikkoa sen viimeisen (!!!) dokumentin palautuksen jälkeen. Paskanmarjat. Tyty tiskin takana rupes selittämään, että en oo palauttanut suosituskirjettä. Meikäläisellä loksahti alaleuka lattiaan, koska viimeks sillon kolme viikkoo sitten sanottiin, että nyt on kaikki hoidossa. Joskus aikasemmin kerroin, että se mun suosituskirje oli mm. väärän henkilön kirjoittama (kirjeen kirjoittaja tosin olis sama, väärällä tittelillä vaan), mutta samassa lauseessa kerrottiin, että se ei kuitenkaan ole pakollinen. 

Nyt se yhtäkkiä sitten onkin. Ihan nätisti yritin kysellä, että mikäs siinä kirjeessä sitten oli vikana ja mitä ne oikein haluaa. Suurin ongelma oli se, että kirjeen on kirjoittanut toimitusjohtaja, eikä sairaanhoitaja. Kun sanoin, että tää on yks ja sama henkilö ja että voitashan me vaikka soittaa sille ja kysyä, niin eihän se nyt käy päinsä. Siitä suosittelukirjeestä myös puuttui joku yksityiskohta, joka taas on mainittu työtodistuksissa ja mun CV:ssä. Kun sitten käytiin läpi näitä mun papereita, niin kappas, sieltähän löytyi saman ihmisen allekirjoittamat työtodistukset ja referenssikirje ja kaikki samanlaisen firman logon alla. Kuinka h****tin tyhmiä ihmisiä siellä pitää olla töissä, jos ei osaa laskee yhteen 1+1, ja hoksata, että hei näähän on kaikki samasta työpaikasta.

Nyt ei sitten auta muu kuin pyytää uus kirje, kaikilla herkuilla ja odottaa sitten taas se 4-6 viikkoo. Armollisesti tää tyttö lupas anoa sille hakemuksen käsittelyajalle lisäaikaa, että saan ne paperit ajoissa sinne toimistolle ennen kun tää koko hakemus mitätöidään.

Mä vaan en tajua, ihan kun ton firman päätehtävänä olis v*****lla siellä asioiville ihmisille. Tämmönen kohu yhden ainoon kirjeen takia, joka ei alunperinkään ollut pakollinen. En sit hoksannu kysyä, että mitäs jos en saa uutta kirjettä, oliskohan sitten oltu jotenkin armollisempia. Nyt ottaa niin paljon päähän, ettei veri kierrä ja piti purra kieltä, etten olis sanonu, että unohdetaan sitten koko juttu ja pitäkää tunkkinne. Itkettää ja tekis mieli lähtee kotio. Mutta niin varmaan itkettää sitä tyttöä tiskin takanakin :D Mitäs on niin typerässä puljussa töissä, eihän se sen vika oo, että se jonka kanssa viimeks asioin, ei kertonu, että multa vielä sittenkin puuttuu joku paperi. 

Muuten se vähä, miten oon nähny täällä ton terveydenhuollon toimivan, niin luulis kyllä, ettei se hoitsun tai lääkärin lupien saaminen kovin vaikeeta oo... Lääkäri ei tienny kilpirauhasarvoista mitään, rokotuksen antaminen ei nyt varsinaisesti mennyt ihan oppikirjan mukaan eikä varsinkaan sinne minne piti ja täällä hoitajalla saa näköjään olla sormukset, kellot, pitkät kynnet eikä käsidesistä tietookaan. Jos jotain positiivista tästä päivästä kuitenkin pitää kaivaa, niin ne verikokeitten tulokset (ainakin mun oman tulkinnan mukaan) oli ihan semmoset kun kuuluikin, eikä mussa piileskele mitään uusiutuneita paskiaisia :)

Noora

Lest We Forget

Happy Anzac Day!

Anzac-päivä on yksi Australian merkittävimmistä kansallisista juhlapäivistä. Silloin muistetaan australialaisia ja uusi-seelantilaisia sotilaita, jotka on palvelleet sodissa ja muissa konflikteissa sekä rauhanturvaoperaatioissa. 25. huhtikuuta valikoitui juhlapäiväksi, koska se on ensimmäisen maailmansodan aikaan tapahtuneen Gallipolin maihinnousun vuosipäivä. Nimi Anzac tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps ja sotilaat tunnettiin nimellä Anzacs. Ympäri maata järjestettiin tänään auringon noustessa jumalanpalveluksia ja myöhemmin päivällä paraateja ja muita juhlallisuuksia.

Mä en noihin juhlallisuuksiin osallistunut, vaikka vähän olis tehnytkin mieli. Meninpä sitten melkein saman porukan kanssa, kun sunnuntaina, vaeltamaan. Mut haettiin kuuden maissa aamulla ja lähdettiin ajelemaan pohjoiseen suuntaan Sunshine Coastille, parin tunnin ajomatkan päähän Brisbanesta. Perillä meitä odotti Mt Cooroora, jonka huipulle oli tarkoitus päästä. Vaellus tälle reissulle oli kyllä väärä sana, paremmin kuvais sana kiipeäminen. Matkaa huipulle oli 1.5 km, mutta aikaa siihen meni tunti. Heti alusta alkoi tiukka ylämäki, joka vaan jyrkkeni loppua kohden. Loppu puolikas matkasta olikin sitten ihan oikeeta vuorikiipeilyä, ilman mitään köysiä tosin... Voin sanoo, että hikoilutti. Siellä oli ketju, josta sai pitää kiinni ja kiskoa itteänsä ylöspäin ja ihan hyvä siinä olikin roikkua kun jos jalka olis lipsahtanut niin olis voinut pudota ihan reilun matkan sitä rinnettä pitkin. Siinä kiivetessä tuli mieleen, että mitenköhän täältä pääsee alas... Kun päästiin huipulle niin maisemat kyllä palkitsi, sieltä näkyi merelle saakka. Kun oltiin tarpeeks kauan puhalleltu niin lähdettiin kiipeämään alaspäin. Se olikin paljon helpompaa kun kuvittelin, paitsi että jalat vähän tärisi :D

tän luin vasta alastullessa...

Alas päästyä viriteltiin grilli ja laitettiin tulille makkaraa, pihviä, maissia ja halloumi-juustoa. Oli melkosen hyvät pöperöt ja seurakin mitä mainiointa. Coorooralta lähdettiin sitten kotia päin, mutta matkalla pysähdyttiin Montville-nimisessä ihanassa pikku kylässä. Siellä meillä oli osoitteena Chocolate Country eli karkkikauppa! Siellä myydään herkkuja eri maista ja mä kovasti yritin ettiä Fazerin sinistä tai Turkinpippureita, mutta ei löytyny. Kaikkee muuta kylläkin... Pyörin siellä riemuissani kuin no, lapsi karkkikaupassa :D Mukaan tarttui Chocolate Baileys- ja Tiramisu-fudgea. Onneks ne herkut oli niin kalliita etten viittiny ostaa enempää. Tossa hetki sitten mussutin sen koko 100g fudgea noin viiteen minuuttiin ja tuli vähän paha olo... Tonne kauppaan ja siihen kylään pitää päästä uudestaankin vähän paremmalla ajalla. 

Montvillestä jatkettiin matkaa semmoselle sademetsäkävelylle, koska mulle luvattiin, että siellä näkee paljon pademeloneja, eli eräänlaisia vallabeja. En ollu koskaan kuullutkaan ton nimisestä eläimestä niin pakkohan niitä oli mennä katsomaan. Aluks vaikutti, että multa jää taas elukat bongaamatta, mutta nähtiin sitten kuitenkin pari. Ensimmäistä kertaa siis näin pienen "kengurun"! Siellä oli hauska pikkutyttö, kun tultiin semmoseen kohtaan, missä se oli äitinsä kanssa ja kuiskasin jotain kaverille, niin saatiin hyvin napakka "Shhhh, te pelästytätte eläimet!!"-komento :D

 oon näköjään hyvä ottaan kuvia eläinten takapuolista...

pademelon!

Eläinbongailun jälkeen lähdettiin kotia kohti ja matkalla ihailtiin taloja, jotka ei muuten ollut mitään vaatimattomia tönöjä... Tulin pari tuntia sitten kotiin ja olisin jo valmis petiin mutta kai pitää sinnitellä vielä pari tuntia. Mutta olipas vallan kiva päivä taas!

Kivaa loppuviikkoa!

Noora

Kajakkijutskia

Huh, mietin eilen, että pitääkö mun tänään kirjottaa Kajakkikauhua osa 2, mutta eipä tarttenu. Mulla on ollu tänään ihan tooosi kiva päivä! Perjantaina Hartsa sano, että on menossa Gold Coastille kajakoimaan työkaverin ja sen kavereitten kanssa ja kysy, että haluunko mä lähtee kanssa. No todellaki! Tänään herätys oli 5:45 ja 6:30 meitä tultiin hakemaan. Ihme kyllä ei väsyttäny, ja ne vähätkin unenrippeet hävis kun sisällä oli niin sairaan kylmä (matkalla näin, että lämmintä oli 14 astetta, että on täälläkin jo vilposia öitä) ja kun mietin, että unohdinko kaasuhellan päälle... Tiiätte ehkä sen tunteen kun miettii, että jäikö kahvinkeitin päälle tai ulko-ovi auki. Eikä ne koskaan kuitenkaan jää.

Meillä oli tunnin ajomatka Goldielle, se on meren rannalla Brisbanesta etelään, oonkin siitä joskus aikasemmin kirjottanu. Kun päästiin perille niin aurinko lämmitti jo kivasti ja vaihdoin farkut ja hupparin sortseihin ja toppiin. Meitä oli mä, Hartsa, sen työkaveri + tyttöystävä ja näitten kaveripariskunta (yks niistä kysyi, että mistä päin Kanadaa oon ja kun olin että whaaat niin se lisäs, että vai ootko Jenkeistä. Kuulostan kuulemma niin amerikkalaiselta :D) Kaikki oli tooosi kivoja ja ne kutsu mut mukaan bushwalkille (sitä kun talsitaan metsässä polkuja pitkin...) ja luistelemaan, toivottavasti ei puhunu vaan lämpimikseen kun mä oikeesti haluisin päästä katteleen vähän tätä ympäristöä ja kun omaa autoo ei oo niin liikkuminen on vähän hankalaa yksin. 

Muistatte varmaan mun edellisen kajakkireissun? Tää ei ollut mitään semmosta, vaan lepposasti melottiin menemään pitkin jokee ja oli niin ihanan rauhallista ja lämmintä ja sai kattella joen varrella olevia mielettömiä taloja. Niitten asukit pääsee joelle veneileen tai melomaan kun vaan astuu takaovesta ulos. Aika kiva. Näin myös isoimman pelikaanin IKINÄ! Nähtiin myös muita lintuja ja kaloja, mutta ei hämyjä tai liskoja! Siinä jokee pitkin lipuessa tuli pitkästä aikaa mieleen, että onpas täällä kivaa. Mulla on viime viikot ollu suorastaan tylsää ja vähän koti-ikäväkin kun ei oo mitään kunnon arkea mutta sit toisaalta ei oo ollut varaa reissaillakaan.

Tuolla pystyy myös vuokraamaan stand up paddling-välineet eli vähän niinkun iso surffilauta ja mela. Niinkun nimikin kertoo, niin sen laudan päällä seistään ja siitä sitten melotaan. Tota on pakko päästä joskus kokeileen!

Kajakkireissun jälkeen ajettiin rannalle. Joka paikassa oli hirveesti ihmisiä niin päädyttiin ajelemaan vähän eri paikkaan kun mihin suunniteltiin aluksi. Päädyttiin sitten Surfers Paradisen nurkille rannalle. En ollutkaan nähnyt merta sitten Uuden-Seelannin reissun ja olin tästä mun ja meren jälleennäkemisestä innoissani kun pikkulapsi. Uimaan ei menty, siinä kohdalla oli uintikieltokin kun virtaukset oli sen verran kovia, mutta kahlailemaan oli pakko päästä. Rannalta vielä mentiin yhteen aussiravintolaan lounaalle, söin melekosen hyvän purilaisen :) Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Loganissa yhdellä ostarilla kun noi halus mennä yhteen retkeilykauppaan katsomaan kajakkeja. Mä siinä hoksasin, että mehän ollaan ihan IKEAn vieressä ja pinkasin sen ruokaosastolle salmiakin kuvat silmissä. Se olikin tosi pettymys kun jostain syystä odotin löytäväni Turkinpippureita tai niitä kirpeitä apinoita, mutta eihän siellä ollukaan kun jotain lakua, jota ostin pari pussia vaan todetakseni että ei ne ollu lähelläkään sitä mitä olin hakemassa.

Taustalla näkyy Surfers Paradise 

Kahlaamassa

Tultiin äsken kotiin eikä talokaan ollut kadonnut kaasuräjähdyksessä. Se olis ollu kyllä aika noloo, kun muutenkin tuntuu, että hajotan kaiken mihin kosken. Tällä viikolla siivotessa jäi keittiön hyllyn laatikosta se etuosa käteen ja vessapaperiteline (semmonen imukupilla pysyvä) tippu seinästä ja nyt se ei pysy siinä kiinni enää ollenkaan. Mutta onpahan ainakin puhdas. Kysyin myös äsken kämppikseltä, että onks sen sauvasekotin ihan toimiva kun on jotenkin hentosen näkönen, tekis mieli muussata perunoita tai tehdä kasvissosekeittoo. Kämppis katto vähän pitkään ja sano, että älä nyt ainakaan perunoita sillä muussaa kun se on maidonvaahdotin :D

Tällä viikolla oon muuten ilahtunut parista muustakin asiasta. Tossa mun naapurisalilla on crossari, johon saa tekstit suomeksi! Katoin ku siinä luki, että valitse kieli ja löysinkin sieltä suomen :D Toinen kiva juttu oli, että oon päässy kahtena päivänä tonne feikkibiitsille makaamaan kun sateet on vähän hellittänyt. Tosin tällä viikolla ukkosen ja vesisateen lisäksi satoi rakeitakin...

Sitten oon koukuttanu itteni yhteen nettisivustoon, missä voi opetella kaikki maailman maat ja pääkaupungit pelaamalla semmosta karttapeliä. Nyt osaan Etelä- ja Väli-Amerikan, Euroopan, Lähi-Idän ja Oseanian kaikki maat ja pääkaupungit. Pitää vielä opetella ne kaikki muutkin :D Laitan teillekin linkin niin pääsette pelaamaan esimerkiks tenttiin lukemisen sijaan :)
http://www.sheppardsoftware.com/European_Geography.htm

Toivottavasti teilläkin on ollu kiva päivä :)

Noora

Turisti.

Jou!

Mulla on ollu vähän tylsää viime päivät ja viikot kun on satanu vettä (enemmän tai vähemmän joka päivä!!) enkä oo raaskinu käyttää vähiä rahojani mihinkään kalliiseen huvitteluun (niinku esim. reissaamiseen). Oon sitte turisteillu! Museot ja muut näyttelyt on yleensä ilmasia ja niissä onkin riittänyt ihan sopivasti ihmeteltävää.

Torstaina kävin Museum of Brisbanessa. Se on Brisbanen kaupungintalossa ja siellä avattiin just näyttely Brisbane-joesta. Kuten tiedätte tai tulette nyt tietämään, niin Brisbane ei sijaitse meren rannalla vaan joen mutkassa. 344 kilometrin mittaisena se on yks Queenslandin pisimpiä jokia ja laskee Moreton Bayhin. En ollu aikasemmin miettiny mitenkään erityisesti tuota jokea, siinähän se vaan virtaa, vaikka siis tykkään siitä kyllä kovasti. Siellä näyttelyssä kerrottiin mitä kaikkea sen joen varrelta löytyy, millon on mitäkin siltoja ja tunneleita rakennettu ja miten aboriginaalit kulki sitä jokea pitkin ennen vanhaan. Näin siellä yhden vanhan pariskunnan kattelemassa jotain vanhaa karttaa ja ne yhdessä sitten muisteli, että tuossa paikallahan oli ennen joku stadioni ja jossain toisessa paikassa joku kauppa. Ne oli niin sulosia, että teki mieli ottaa kuva mutta en kehdannu :/

Siellä museossa oli myös Light Fantastic-niminen näyttely, jossa oli joitain videon pätkiä ja  muita kuvia. Mä kiinnitin huomioni eniten siihen taustalla soivaan musiikkiin :D Ihmettelin kun oli niin tutun kuulonen ja hoksasin sitten, että sama biisi soi yhdessä mainoksessa Suomen telkussa. En muista mitä siinä mainostetaan mutta jollain pikkupojalla on hyviä kysymyksiä, kuten "Itkeekö eläimet?" Museosta talsin leffateatteriin jatkamaan kulttuuripäivääni. Ei vaan, en ehkä laske kulttuuriks Scary Movie vitosta :D Se oli aika tyhmä leffa.

Kipale oli siis tämä :)

Light Fantastic

Tänään meinasin, että meen salille kun sato taas niin paljon. Vaan enpä mennytkään ku ei ne päästäny mua ilmaseks vieraileen näin viikonloppuna. No, maanantaina sitten. Päätin sitten, että lähen taas museoreissulle ja nyt päädyin Queensland Museumiin. Siellä sai sitten jaloissa juoksevien lasten lisäksi ihmetellä dinosauruksia, eri keräilijöiden aarteita (kaljatölkkejä, kyniä, surffilautoja, teekannuja...) ja melko kattavaa infopläjäystä aboriginaaleista. Valitsin vähän huonon päivän, koska sateinen lauantai oli houkutellut paikalle aika monta lapsiperhettä. No, eipä ollu ainakaan liian hiljaista... Tiesittekö muuten, että riippuu hautomispaikan lämpötilasta, kuoriutuuko kilpparin- ja krokotiilinmunista tyttöjä vai poikia? Mää en tienny :O 

Hyi, esillä oli myös Australiassa asustavia (täytettyjä) elukoita. Pakkohan ne koppakuoriaiset, käärmeet, liskot ja hämähäkit oli syynätä läpi, vaikka kylmät väreet meni selkää pitkin ja säikähdin jokaista kutinaa jalassa tai niskassa kun luulin, että nyt ne ötökät kiipeilee mua pitkin. Siinä hämähäkkejä opiskellessa viereen tupsahti yhtäkkiä joku työntekijäpoika ja kysy että tykkäänkö hämähäkeistä ja rupes sitten kertomaan jostain hämylajista, joka kutoo niin vahvaa verkkoa, että pienet linnutkin jää siihen kiinni. Niinku jo sanoin, hyi.

Tässä just hoksasin, että piti myös käydä samassa rakennuskompleksissa olevassa taidenäyttelyssä, josta kirjotinkin jotain pari kuukautta sitten, katsomassa uudestaan sitä yhtä mustaa maalausta ja ottamassa sen taiteilijan nimi ylös. Se italialaistyttö, jonka mainitsin viime postauksessa, on jonkin sortin taiteilija ja kun sille ihmettelin sitä maalausta niin se sano, että kannattaa tutustua sen taiteilijan muihinkin töihin ja elämään niin voi saada siitä mustastakin maalauksesta enemmän irti.

Ainiin, sivistin itseäni myös eilen, meinas jo unohtua! Kattelin telkusta Brisbane Broncosin pelin, rugbyä siis. Hartsa ystävällisesti selosti mulle pelin henkeä ja yritti takoa mun päähän mikä ero on rugby unionilla ja rugby leaguella ja missä päin Australiaa pelataan suorakaiteen muotoisella ja missä pyöreällä kentällä. Tosin pitää varmaan varmistaa nää jutut vielä tolta toiselta kämppikseltä koska footy ei oo Hartsan suosikkilajeja eikä tiiä siitä yhtä paljon kun toi toinen. Tyttökämppis on lajin kova fani ja käy yleensä kotipeleissä paikan päällä. Mäkin ehkä pääsen kattomaan seuraavaa peliä! Sitä ennen pitää varmaan selvittää miten siellä käyttäydytään :D

Heippa taas!

Noora

Muutoksen tuulia

Moi!

Mulla on kriisi! Kävin tänään kampaajalla kun sain jostain päähäni, että olis kiva kokeilla otsista. Mulla ei oo ollu etutukkaa sitten lapsuusaikojen (ja sillonkin se näytti vähän hölmöltä...) kun en oo uskaltanu leikata sitä jos se näyttääkin ihan tyhmältä. Nyt sitte päätin, että haluan tehdä jotain hiuksilleni kun en niitä enää värjääkään (viimesen kerran värjäsin viime kesäkuussa!!) niin marssin tänään kampaajalle. Siellä oli semmonen tosi mukava Karen-niminen kampaaja ja se oli sit ihan sitä mieltä että joo joo kun kysyin että sopiskohan mulle otsis. Niin se sitte leikattiin ja nyt mulla on pieni ongelma: en tunnista itteäni kun katon peiliin! :O Tää on aika karseeta mutta eiköhän tää tästä... Haha, tulin kotiin ja sanoin tyttökämppikselle, että kato mitä tein ja se heti huomas että olin leikannu, sitten sanoin saman tolle Hartsalle niin se oli vaan että "ai mitä?" Pyh, miehet :D

Tänään oli mun hemmottelupäivä, koska kävin myös hierojalla. Tai ei se mitään hemmottelua ollu kun teki niin kipeetä! Mulla on ollu selkä tosi hankala jo yli puoli vuotta, ei siis varsinaisesti kipee, mutta olo on ollut tosi epämukava. En yleensä venyttele kun käyn salilla, istuin paljon autossa ennen Ausseihin tulemista ja siellä Uudessa-Seelannissa vielä istuin bussissa enemmän tai vähemmän joka päivä viiden viikon ajan. Ei siis ihme, että selkä alko vähän oikkuilemaan. Mutta en ollu tajunnu, että se oli niiiin jumissa kun mitä se sitten oli. Hieroja oli tosi hyvä mutta kyllä muuten sattu välillä! Mutta mikäs ihme se oli, kun mun ala-, keski- ja yläselkä on kaikki kuulemma ihan jumissa ja ollu niin jo pitkän aikaa :D Mitä siis tästä opin? Sais pikkasen enemmän ja useemmin huolehtia kropastaan :P 

Ainiin, oltiin perjantaina viettämässä sitä tyttöjen iltaa. Oli kyllä hauskaa ja ne kämppiksen kaverit oli tosi mukavia. Käytiin muutamassa eri kuppilassa, viimenen oli mun lemppari, sieltä sai frozen coctaileja vaikka mitä erilaisia makuja, eikä ollu ees mikään sikakallis. Käytiin myös syömässä yhessä japsiravintolassa ja se oli kans ihan mielenkiintonen kokemus, törmäsin siellä muuten kolmeen suomalaiseenkin. Kävin myös eilen tapaamassa Couchsurffari-ihmisiä, ja tosi mukavia tyyppejä olikin, mutta moni oli täällä Brissyssä vaan ohikulkumatkalla. Tutustuin yhteen kanadalaistyttöön ja tultiin hyvin juttuun, mutta sekin lähti tänään jo jatkamaan matkaa. Se on ihan tylsää. Moni muukin sano muuten sitä, että se on tosi raskasta kun joka päivä tutustuu uuteen ihmiseen ja yhtä usein täytyy sanoo hyvästit. En ollu siis ainoo, joka ajattelee niin.   

Jaiks, pitää tänään viettää pari tuntia peilin edessä, että opin tunnistamaan itseni sieltä. Mutta ekaks pitää kattoo Voice. Aussien Voice alko sunnuntaina ja ihan siks on pakko kattoo, kun tuomaristossa istuu Joel Madden ja se on niiiin cool :)

Yks niistä herkkudrinksuista 

 Löydettiin yhen italialaistytön (byääh, sekin lähti! Mutta sain kutsun sen luo Pariisiin :) tämmönen ihana ihana, vanha kirjakauppa. Pitää mennä joku päivä lääppiin ja haisteleen noita kirjoja uudestaan, eihän mulla niitä varaa ostaa oo :D

Noniin, tässä taas tämmonen ei-mitään-oikeeta-asiaa-postaus. Mitä Suomeen kuuluu? Joko siellä alkaa kevät pikkuhiljaa tulla? Täällä on syksy ja se kyllä tuntuu, hyi on melkein kylmä :/

Noora

Nailed it!

Tiiättekös mikä päivä tänään oli?? Sen lisäks, että on perjantai, niin mun IELTS-tulokset oli haettavissa sieltä toimistolta. Mua jännitti iiihan sairaasti ku menin sinne ja kiukutti ja väsytti. Olin jo valmistautunu meneen AHPRAn toimistolle sanomaan, että vedetään se hakemus takasin. 
Sain kirjekuoren kouraani ja ulkona sitä sitten varovasti raottelin ja toisella silmällä sormien lomasta kurkkasin. Ei näkyny kuutosta. Eikä viitosta. Vaan SEISKA!! Että läpi meni! Ai että miten tuntuu hyvältä kun olin sittenkin väärässä nää kaks viikkoo :)

Oon kyllä ihan hiton ylpee noista muistakin arvosanoista: Listening 8.0, Reading 8.5, Speaking 8.5, maksimi on 9.0 jokaisesta. Yleisarvosana oli 8.0, joka on määritelty näin: "Very good user. Has fully operational command of the language with only occasional unsystematic inaccuracies and inappropriacies. Misunderstandings may occur in unfamiliar situations. Handles complex detailed argumentation well." Puhumisosion arvosanakin ihan yllätti mut, sehän tarkoittaa siis, että oon täysin ymmärrettävä ihmislapsi ;)

 Todistusaineistoa

Leijuin sitten pari metriä maanpinnan yläpuolella AHPRAn toimistolle, enkä suinkaan perumaan hakemusta vaan viemään (toivottavasti) sen viimeisen tarvittavan dokumentin. Siellä taas kyselin siitä tietojenpäivityskurssista niin se tytsä tiskin takana sanoi, ettei se ainakaan tällä hetkellä nää mitään syytä miks mun se pitäis käydä. Tästä eteenpäin saattaa mennä vielä neljästä kuuteen viikkoa ennen kuin se rekisteröinti on valmis. Mä en kyllä tajua mitä ne siellä oikeen kuppaa! Toivottavasti ei nyt ainakaan sitä kuutta viikkoa mene...

Tällä hetkellä oon vähän kahden vaiheilla, että haenko kovin aktiivisesti töitä vai en. Nyt kuitenkin on aika lupaavan näköistä, että saisin vielä tän talven aikana rekisteröidyn hoitsun hommia tehdä niin kannataako sitä hankkia työpaikkaa jos siitä joutuis irtisanoutumaan kuukauden päästä? Tosin, mähän tavallaan sain jo vähän töitä! Se firma, joka järjestää ensiapupäivystystä ja johon hain jo ennen sitä ensiapukurssia ja jotka sitä todistusta sitten vaati, kysyi voinko mä tehä pari keikkaa. Ne on tosin vasta ens kuussa, vaan 2 tuntia kerrallaan ja kerran viikossa, plus matka sinne kestäis tunnin verran, enkä edes tiiä yhtään minkälaisesta päivystyksestä on kyse. Ajattelin kuitenkin lupautua sinne niin saanpahan ainakin ansioluettelooni isohkon Aussifirman nimen. Se oli kyllä tosi outo homma. Laitoin just ennen pääsiäistä uuden hakemuksen ja päivitetyn CV:n ja pääsiäisen jälkeen sitten soittelin, että tulikos hakemus perille. Ne sieltä vastas, että viikon sisään otetaan yhteyttä jos katsovat mun olevan sopiva siihen hommaan. Sitten päivää myöhemmin tuli maili, jossa kysyttiin voinko mennä töihin. Ei minkäänlaista haastattelua tai mitään muutakaan :O Noh, kyllä se mulle passaa.

Huh, on kyllä ollut melkoinen päivä. Pitää mennä kohta päikkäreille kun lähetään illalla ulkoilemaan kämppiksen ja sen kavereitten kanssa. Kävin ostamassa uudet farkutkin kun noi mun muutenkin revityt farkut alkaa oleen melko kulahtaneet eikä siis varsinaisesti mihinkään yökerhoon sovi. Ne uudet housut on kyllä punteista melekosen napakat, saa nähä ratkeeko saumat pohkeiden kohdalta illan aikana...

Niin joo, listin myös ensimmäisen torakkani!! Äsken kun tulin kotiin niin olkkarin lattialla köpötteli semmonen peukalon kokoinen torakka. Olin ihan yksin kotona ja mietin (lievän hysteerisen hihittelyn ja hyppimisen lisäksi...), että mitäs sille kuuluis tehdä. En halunnu astua päälle kun en olis kestäny sitä rusahdusta ja niitä ei kai muutenkaan sais oikein liiskata kun sieltä sisältä voi paljastua lisää ylläreitä :/ Löysin sitten kaapista torakantapposuihketta ja tyhjensin puoli pulloo päin sen näköä ja löin vielä vessan roskiksen päälle. Saa nähä mitä Hartsa-kämppis sanoo kun se tulee kohta kotiin ja vessan roskis on ylösalaisin olkkarin lattialla :D Mä kuulen outoja ääniä ja pelkään kokoajan, että nään sen roskiksen liikkuvan pitkin lattiaa koppakuoriaisen tullessa kostamaan.

Tää kuva on South Bankista, yhdestä mun lempipaikoista Brisbanessa. Tosta kohdasta saa aina kivoja kuvia. 

Sorry, tää on aikas suttunen kuva, mutta ideana oli näyttää minkälaiset maisemat mun kotinurkilta on iltapimeellä. Kävin yks ilta lenkillä ja kuinkahan kauan seisoin yhdessä risteyksessä, kun yritin saada kunnollista kuvaa. Ainiin, pakko kertoa nyt kun muistan vaikkei se tähän kuvaan mitenkään liity muutakun siten, että ton lenkin lisäks kävin taas yhdellä salilla. Siellä oli sauna. Siellä saunassa istu aasialaispoika vaatteet päällä ja (IPhone tai joku semmonen) kädessä. Mua rupes ihan harmittaan kun sitä hemmetin luuria ei voi olla näpelöimättä edes saunassa! Mulle ainakin sauna on "pyhä" paikka ja siellä kuuluu rentoutua ilman mitään elektroniikkaa. Nih. Sen jälkeen kun se poika lähti niin juttelin marokkolaisen ja aussimiehen kanssa revontulista... Mielenkiintonen reissu :D

Hip hip, viettäkää tosi kiva viikonloppu!

Noora