Aamulla kello soitti ysin maissa, tai oikeestaan heräsin sitä aikasemmin jo, kun kavereilta alko tuleen tekstareita, että ollaaks vielä menossa vaikka ulkona sataa. No oltiinhan me ja suuntana oli vihdoin iki-ihana Straddie ja valasmatkat! Matkalla tosiaan sato ihan huolella, mutta meillä oli hyvä mäihä, eikä saatu vettä niskaamme ollenkaan kun oltiin sille saarelle päästy.
Mähän siis kävin tolla saarella jo tammikuussa ja ihastuin kovasti. Nää neljä muuta tyyppiä ei oo siellä käyny niin musta jotenkin tuli sit matkanjohtaja. Olivat vaan matkalaiset välillä tosi ärsyttäviä kun ne ei kuunnellu ollenkaan mitä mä niille sanoin! No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja päästiin paattiin ja saarella bussiin, joka vei Point Lookoutiin. Siellä lähdettiin kävelemään sitä maisemareittiä ja silmä kovana yritettiin bongailla ryhävalaita talvimuuttopuuhissa.
Valaat jäi välillä vähän unholaan kun unohduttiin räpsimään toisistamme kuvia hienoissa maisemissa. Niistä tulikin melkosen hauskoja! Suurin osa vaan niistä yhteiskuvista (tai siis tarkemmin ajateltuna, ne kaikki yhteiskuvat...) on kaverin kamerassa. Nähtiin me siellä horisontissa valaitakin, kun ne suihkutti sitä vettä ilmaan. Olin kyllä aika pettyny kun ne ei ollu yhtään lähempänä ja mietin, että onks tää taas sitä mun tuuria kun en millään meinaa mitään elukoita nähdä. Kun oltiin kävelty se reitti loppuun ja oltiin just lähössä ostaan jätskiä, niin ne valaat tulikin esittäytyyn!! Eihän niistä mitään kunnon kuvia saanu, vaikka ne yllättävän lähellä olikin, se pyrstö näyttää aika pieneltä siellä veden keskellä :D Pitkän aikaa ne valaat kuitenkin läiskytteli pyrstöjään ja morjesteli meille kylkievillään. Tarpeetonta muuten varmaan sanoa, mutta olin ihan innoissani tästä näystä :)
Siellä pyrstö...
...ja siellä kylkievä. Ei näistä kuvista uskois, että ryhävalailla on painoo 25-48 tonnia ja kylkievillä pituutta noin 6 metriä.
Kun valaat jatko matkaansa niin me mentiin ostaan jätskiä. Olin olevinani tosi kokeilunhaluinen ja valkkasin verigreipin makusen jätskipallon. Virhe! Se olikin ihan karseen makusta ja loput jätskistä lensi roskiin, voitteko kuvitella?! Tietyissä asioissa pitäis vaan pysyä tutussa ja turvallisessa, niinkun tässä tapauksessa cookies&cream-jätskissä...
Käytiin vielä yhdellä rannalla joka oli meitä ja muutamaa surffaria lukuunottamatta ihan autio. Loikittiin sielläkin aikamme kameran edessä ja sitten piti lähtee takas bussille. Oltiin menossa vielä vessassa käymään, kun kaveri yhtäkkiä bongas... KENGURUJA! Niitä oli neljä ja ne oli ihan villinä luonnossa ja elossakin vielä! Mun ekat luonnon omat kengut :) Yhdellä niistä oli pikku-joeykin pussukassaan. Ne anto mennä ihan lähelle ja pissahätäkin unohtu, kun piti (taas) alkaa räpsimään kuvia.
Sitten tuli bussi ja vei meidät takasin satamaan ja sieltä kaverin kyytillä kotiin. Oon kyllä ihan kauheen tykästyny tohon saareen ja haluan mennä sinne uudestaan ja uudestaan. Jäbä sano, että haluu mennä mun kanssa sinne kans niin tulee vielä ainakin kolmas visiitti Straddielle :)
Nyt uus yritys unta, huomenna olis taas työpäiväkin ja kolmen yön jälkeen on palkkapäivä!
Noora
Jeee... Tahtoo kans nähdä valaita ja kenguruja... ja jäbän.
VastaaPoistaKivoja kuvia, ei tuolla nyt niin kauhean talviselta näytä, joko alkaa ilmat lämpiämään. Täällä on kyllä tosi vaihtelevat kesäsäät, välillä tosi kuuma ja sitten taas sataa, tyypillistä.
Kiti
Alkaa lämmetä jo!
PoistaVoi hellanlettas tota pikku-kengurua pussukassa <3 ja valaatkin sulle siellä heilutteli. Taisivat tietää, että katsojia on :)
VastaaPoista-Tiina-
Me mietittiinkin, että niillä valailla ja joillain tyypeillä on varmaan joku järjestelmä, millä ne kommunikoi keskenään ja valaat saa tiedon kun turistit on jo lähdössä ja pitäis laittaa show pystyyn :)
Poista