Riverfire ja muita juttuja

Perjantaina lähdettiin käymään Queensland Universityn järkkäämillä Oktoberfesteillä. Niissä ei ollut mitään oktoberfestimäistä muutakun se, että siellä juotiin kaljaa. Ja se kalja on Queenslandin omaa tuotosta XXXX:ää. Hyvähän tollasella festarilla on tietenkin tehdä rahaa, mutta panostais nyt edes vähän. Juotiin sitä aussiolutta ja kuunneltiin aussibändejä. Josh Pyke oli kyllä hyvä! Tässä on mun lempparibiisi Joshilta.

Arvatkaa mikä oli musta aika hauskaa. Tapahtuma oli K-18 ja kaikki siellä olevat on niin aikuista niin aikuista. Mutta sit siellä oli törmäilyautoja ja yllättävää kyllä, sinne oli pidempi jono kun kaljakojulle. Mekin mentiin sinne kaks kertaa ja vitsi en muista koska olisin viimeks nauranu naamani niin kipeeks kun perjantaina :D Se oli ehdottomasti festien parasta antia. Illalla mentiin lautalla (mä rakastan niitä lauttoja!) takas keskustaan ja aika pian siitä kotiin.

Lauantaita olin odottanut niinku pikkulapsi joulua. Sillon oli nimittäin Brisbane Festivalin päättäjäisilta ja Riverfire eli aivan massiivinen ilotulitusshow. Päivällä kävin Barneyn kanssa kattelemassa joitain sotalentskareita ja helikoptereita, sen lisäks että juotiin kahvia ja käytiin ehkä maailman erikoisin keskustelu (neurotieteilijät on kyllä tosi outoa kansaa...). Siellä huomasin taas riemastuksekseni, että kaikki on niin hirveen innoissaan jostain armeijan helikoptereista :D Siellä oli lasta ja aikuista ja kaikki ihan yhtä innokkaasti katteli niitten koneitten ylilentoa ja heilutteli niille niin vimmatusti. Minä tietenkin mukaanluettuna ;)

Se ilotulitussysteemi oli aika suosittu kanssa. Nimittäin ehkä puolet Brisbanen asukkaista oli tunkenu keskustaan kattomaan niitä ja South Bankia en oo nähny koskaan niin täyteenammuttuna kun se eilen oli. Ei päässy liikkumaan eteen eikä taakse ja oli aika lämmin tunnelma. Shown jälkeen kun yritettiin valua muun massan mukana pois, niin kuulin kun joku tyttö mun takana sano, että "o-ou, mä oksennan kohta!" Ja se muuten sai tilaa ;) Niin mutta siis siihen ilotulitukseen. Ihan näin vaatimattomasti voisin sanoa, että toi menee TOP kymppiin hienoimmista jutuista, mitä oon koskaan nähnyt. Puoli tuntia täyttä tykitystä, musiikkia, lasereita ja ne ilotulitukset. Niitä ammuttiin joesta, silloilta, pilvenpiirtäjien katoilta yms ja näytti kun koko taivas olis ollu tulessa. Ei auttanu ku tuijottaa niska kenossa ja monttu auki, mutta niin teki kaikki muutkin. Paitsi yks pikkuvauva, joka nukkui isänsä olkapäällä koko ilotulituksen ohi :D

Otin videonpätkän ja aion sen tähän iskeä, vaikka mua kyllä hävettää miten huonolaatunen se on. Ensiksin olis voinu putsata ton kameran linssin kun siinä oli kuivahtaneita vesipisaroita. Ne ilotulitukset ihan oikeesti oli ihan mielettömät vaikka se ei videosta välittyiskään! Aijaa, en näköjään pysty lataamaan tähän sitä pidempää videota, mutta laitan sit edes tän toisen. 

   

Tulitusten jälkeen mentiin kavereitten talolle juomaan viiniä ja jauhamaan peetä. Siinä vaiheessa kun talon asukkaat alko näyttään vahvoja väsymyksen merkkejä, eli siis lähti nukkumaan, me muutkin lähdettiin kotiin. Tänään vaan nautittiin ihanasta aurinkoisesta päivästä ja vietin vikaa päivää Martinan kanssa. Sillä loppu koulu ja nyt se lähtee reissun päälle ja jättää mut tänne! Paitsi että meilläpäs on samat aikataulut ja suunnitelmat mikä tarkoittaa sitä, että me valloitetaan yhdessä tän ihanan tyttösen kanssa Melbourne ja Great Ocean Road reiskan kuukauden päästä :)

 

 Boom!

Naurua läpi kyynelten

Tossa männäviikolla kirjotin kilometrin mittaisen tulikivenkatkuisen tekstin, julkasin sen ja lopulta deletoin, koska en ollu varma, saako työpaikkaansa haukkua niin kovasti julkisesti. Joka tapauksessa, oon taputtanut itseäni selkään ja onnitellut itseäni onnistuttuani valitsemaan -hmm, mitenkähän sen nätisti sanoisi- ehkä hirveimmän työpaikan koskaan.

Viime viikko ei todellakaan mennyt töissä ihan putkeen. Mulla on tapana sanoa asioita ääneen, mitä toiset vaan ajattelee (äiti tietää) ja oon joskus joutunu vaikeuksiin sen takia. Tällä kertaa en nyt varsinaisesti vaikeuksiin, mutta oon varmasti pomon suosikkilistalla kaaaaukana kärjestä :D Ai miksi? No siksi kun mä sanoin mielipiteeni aiheesta "Tekeekö kaulus paidassa työntekijän ammattimaisemman näköiseksi vai ei". Teoilla ei ole mitään merkitystä, ainoostaan sillä on, miltä sä näytät. Työntekijöitten jalkojen jaksaminen ei kiinnosta, se taas kiinnostaa onko ne kengät mustat nahkaiset. 

Toinen murheenkryyni oli se, että tuolla joutuu työskentelemään hirveen Akan kanssa, joka huutaa, kertoo vääriä faktoja sekä väittää, että mä keksin tekosyitä ettei töitä tarvis tehdä ja että mä en kuuntele (jonka jälkeen syöksyi ovesta ulos kun yritin puolustaa itseäni. Kuka siis ei kuuntele??) - samalla kun pomot nuolee kilpaa valtion tarkastajien persusta. Voin kertoo, että Akan saarna ei perustunut faktoihin. Mulla on korkea työmoraali, enkä mä keksi tekosyitä miksi mulle annettuja tehtäviä ei tarvis tehdä. Saatan kyseenalaistaa jonkun asian, mutta nekin osaan mielestäni perustella, miksi niin teen. Akka uhkas tehdä musta valituksen, mutta oon vähän pettynyt kun ei se sit kuitenkaan ilmeisesti tehnyt. Olisin halunnut pomon puhutteluun, että voisin sen kautta viestittää myös Akalle mitä mieltä mä olen sen tavasta kohdella työkavereita. 

Olin viime viikolla niiin raivoissani, että mietin lähdenkö heti vai kohta käveleen sieltä. Rahan tulo pitää mut siellä nyt kuitenkin toistaiseksi kun en niitä potkujakaan saanut... Ja suurin osa työkavereistakin on oikeesti kivoja! 

Kuukausi jäljellä.  

Freeze Frame Under the Stars

Mää rakastan Brisbane Festivalia! 

Perjantaina suunnistettiin Riverstagelle Botanical Gardensiin sushia ja kaljaa eväinämme. Siellä oli ilmainen (!!) Symphony Under the Stars-konsertti. Jos musiikkityylin saan valita niin mun ykkösvalinta ei välttis oo klassinen, mutta toi kokemus oli kyllä hieno! Riverstage on siis "ulkolava", siellä esiintyi mm. Bloc Party sillon viime maaliskuussa. Lavan edustalla on nurtsi, mihin ihmiset sai levitellä vilttinsä ja piknik-eväänsä ja paikka olikin ihan täppösen täynnä. Musta oli kauheen kivaa, että ikäjakauma oli ihan vauvasta vaariin, eli kaikenikäistä tallaajaa oli tullu paikalle. En mä niitä biisejä tunnistanu enkä tienny mitä soittimia siellä käytettiin, mutta hyvältä se jokatapauksessa kuulosti. Monta kertaa tuli mieleen Disneyn elokuvat ja mietinki jo, että mikä mussa on vikana kun tulee vaan piirretyt mieleen, mutta sitten jossain vaiheessa se kuuluttaja ite sano, että Tsaikovskin musiikkia käyttää Disneykin. Haha, olin oikeessa! Tosin ne aikasemmat kipaleet ei ollu Tsaikovskia... 

 Puitteet oli kivat.

Vaikka päivät täällä on ollu jo iiihanan lämpimiä niin illat on edelleen aika viileitä. Niinpä konsertin jälkeen piti mennä lämmittelemään, eli tanssimaan salsaa :D Brissyn keskustassa kirjaston ja kasinon välissä järjestetään joka perjantai ilmanen salsa-tunti ja sen jälkeen deejii soittaa musiikkia ja ihmiset saa tanssia. Mä en oo koskaan ollu millään tavalla kiinnostunu lattaritansseista ja meinasinkin mennä vaan katsomaan. Kaveri kuitenkin suostutteli kokeilemaan ja piti sitten kokeilla munkin. Sama kaveri opetti mulle askelia ja äkkiä mä ne opinkin. Musta on vaan jotenkin järkyttävää kun jätkä liikku niin paljon sulavammin kun meikäläinen :D Se kuuluisa rautakankikin on mua notkeempi ja letkeälanteisempi (onko tääkään sana??) niin olin varmaan aika koominen näky. Ihan kivaa mutta ei ehkä mun juttuni.

Tajusin muuten sen illan aikana, että oon hyvinkin tyypillinen suomalainen. Kun seurueeseen kuuluu italialaista, aasialaista ja etelä-amerikkalaista, jotka esim. tanssii koska vaan ja missä vaan niin meikäläinen vetäytyy taustalle. Mun pitää joko tykätä musiikista ihan tosi paljon tai sitten olla kännissä, että pyörähtelisin samalla tavalla keskellä toria tuntematta oloani tosi epämukavaksi. Oon huomannu muitakin melko suomalaisia piirteitä itessäni verratessani itseäni muun maan kansalaisiin, mutta niistä vois kirjottaa vaikka kokonaisen postauksen joskus myöhemmin. 

Lauantaina oli Freeze Framen vuoro. Se on Debbie Allenin kirjoittama, koreografioima ja ohjaama musikaali, joka kertoo Los Angelesin pahamaineisilla kaduilla hengailevien nuorten elämästä. Odotin siltä musikaalilta tosi paljon, mutta loppujen lopuks se olikin musta vaan ihan hyvä. Suurin osa esiintyjistä oli tosi lahjakkaita tanssijoita ja laulajia, mutta jotenkin se koko show jäi vähän hmm - vaisuksi. Välillä oli vaikee saada puheesta selvää eikä ne biisitkään ollu mitenkään tarttuvia, että niitä hoilailis mielessään jälkikäteen. Martinankaan mielestä se ei ollut ihan niin hyvä kun mitä odotettiin, se nimittäin nukahti kesken kaiken :D Selitys oli, että oli tylsä kohtaus :) 

Tän musikaalin yhteydessä QPACissa oli esitteillä The Body Language-projektin tuotos. Se on semmoinen näyttely, jossa nuoret oli käyttänyt kipsistä torsoa alustana, johon maalaamalla sai ilmaista tunteitaan. Taideteokset oli tosi tosi hienoja niin nuorten ihmisten (suurin osa 13-16-vuotiaita) tekemiksi, mutta aihealueet oli tosi synkkiä. Edustettuina oli mm. kiusaaminen, masennus, hyväksikäyttö, kulttuurit ja uskonto, pakolaisten ja aboriginaalien kohtelu, huumeet ja alkoholi, viha ja pelko... Tossa on pari kuvaa, jotka nappasin.

Teatterilta suunnistettiin vielä Fortitude Valleyhin viettämään iltaa. Valley on tosi suosittu kaupunginosa, jossa on paljon paljon baareja ja yökerhoja. Mulla oli aukko sivistyksessä kun en kertaakaan oo ollut siellä kunnolla viihteellä. Aina sillon tällön oon siellä pyörähtäny, mutta enimmäkseen oon jumahtanut Cityn baareihin. Nyt siis mentiin sinne, ja kierrettiin aika monessa baarissa. Siellä vaan on hankala suunnistaa mihinkään, jos ei tiedä mihin on menossa. Kaikki baarit oli ihan kivoja, mutta kun kumpikaan ei tienny sieltä mitään the Paikkaa niin tuli vähän haahuiltua sinne sun tänne. Saatiin me siellä kuitenkin aikamme kulumaan kolmeen saakka ja muutama kaverikin liittyi joukkoon :) 

Tänään on ollu ihanan laiska päivä. Piti mennä pyörähtään markkinoilla (mulla ei oo vieläkään hattua!!) mutta ei sit jaksettukaan. Meninkin sen sijaan puistoon makoilemaan ja lukemaan kirjaa. Ja mikäs siinä köllötellessä kun lämpöasteita oli 26. Ja kun ei huvittanu kävellä kengät jalassa, niin sekin oli ok, maa kun on oikeesti lämmin eikä tartte näin syyskuun loppupuolella pelätä, että varpaat jäätyis kiinni asfalttiin :) Kämppis lähti tänään Kiinaan kolmeks viikoks, meidän pitäis Hardyn kanssa pitää talo pystyssä ja mulle annettiin tehtävä - kukkien kastelu nimittäin... Saas nähdä kuinka nopeesti unohdan, että mulla oli tehtävä suoritettavana ;) Ainiin, kun välillä tuntuu, että rikon kaiken mihin kosken, niin tossa yks ilta sytytin vahingossa keittiöpyyhkeen palamaan. Ei onneks kärähtäny kun yks kulma :P

Hyi huomenna pitää mennä taas töihin, siellä on pari melko mielenkiintoista päivää edessä. Pitää siis mennä poistamaan kynsilakat kynsistä ja varmaan värjäämään kenkiä mustiksi...

Ainiin, kun viimeks kerran hehkutin Arrow:ta, niin nyt kerron, että katoin sen ensimmäisen tuottarin jo aikapäiviä sitten ja nyt onkin vähän ikävä Oliveria ja kumppaneita. No, kohta alkaa kakkoskausi :) Niin ja sitten, oon ihan mahottoman rakastunu Pariisin Kevään uuteen albumiin. Hokasin tossa joku päivä, että sitähän voi kuunnella Spotifyssä ja satuin muistamaan tunnuksetkin sinne, niin oon kuunnellu sitä levyä nyt ehkä kolme kertaa päivässä ja mielellään vielä putkeen :) Olis kiva päästä niitten keikalle jo!

Noora    

Mä joka päivä töitä teen...

Oon ihan kyllästyny käymään töissä. Se häiritsee mun vapaa-ajan aktiviteetteja vähän liikaa. Lauantaina täällä oli Spring Flare Festival. Se on semmonen kevään juhla, jossa saa ostaa värikästä jauhoa, jota sitten heitellään toisten päälle. Alkujaan tää juhla on lähtösin Aasiasta ja näitä festareita taidetaan viettää nykyään maailmanlaajuisesti. Oon tässä kattellu kun nassukirjaan putoilee kavereitten kuvia lauantailta ja mua harmittaa kun olisin niiiin paljon halunnu mennä kanssa! Illalla oli vielä yhet kotibileet ja nekin jäi väliin :(

Tää multa jäi väliin. Brissyssä tapahtuma oli hiukan pienempi, mutta sama idea. Ehkä mä joskus vielä kanssa....

Mä teen töissä pelkästään iltavuoroa, koska aamukuudeksi ei tuu vielä busseja. Yhden yövuoron tein tossa joku aika sitten ja se oli ihan kiva. Miten muuten muissa vanhustenhoitopaikoissa, kierretäänkö sielläkin asukkaiden luona TUNNIN välein? Musta se oli jotenkin typerää kun ei kuitenkaan olla sairaalassa ja asukeilla on karkumatot sängyn vieressä. No mikäs siinä, ei tullu ainakaan aika pitkäks.

Kuten oon varmaan sata kertaa valittanut, niin toi työ ei oo mua varten ja nostan hattua niille, jotka jaksaa tota työtä vuodesta toiseen. Mulle riittää tää puoli vuotta, kiitos vaan. Mä en oo ennen ollu töissä vanhainkodissa niin en tiedä miten muualla hommat toimii. Mutta tuolla paikassa on paljon asioita, joista oikeesti tulee paha mieli. Kaikki on paperilla niin hemmetin hienosti, mutta käytäntö pissii aika pahasti. Paperitöitä on miljoona ja henkilökuntaa liian vähän, erityisesti viikonloppusin. Samat ongelmat kun varmaan joka paikassa. Se on kyllä sääli, kun niistä viidestätoista asukkaasta eniten 1:1-aikaa saa ne äänekkäimmät ja vauhdikkaimmat yksilöt. Muut istuu hiljaa suunnilleen koko päivän ja ainoo aika kun niitten kanssa oikeesti kerkiää juttelemaan, on vessatukset ja nukkumaanmeno. 

Vaikka joskus noi tyypit saa mut raivon partaalle (Elkää peljätkö. En potki, lyö tai kiroile niille) niin on ne silti aika ihania. Yks mummu on ihanan ilmeikäs; aina kun sille ilmehtii jotain, niin takasin tulee jos jonkinlaista irvistystä. Toisen kanssa ihaillaan yhdessä kissoja. Kolmas sai mut nauramaan sanomalla rollaattoriaan potkuriks (potkuri!! :D). Neljäs aina lauleskelee samalla kun mennään päiväkahville. Viides haluaa auttaa tiskien kanssa. Vaikka on hetkiä ja päiviä kun kukaan ei suostu tekemään mitään kun pyydetään ja tuntuu, että pitää revetä kolmeen eri paikkaan samaan aikaan, niin tulee niiden kanssa touhuamisesta silti hyväkin mieli. Kun saa päivän kymmenennen halin ja kommentin "mää tykkään susta", niin no, tuleehan siitä kiva olo :) Sillonkin kun joku silittää poskea, pitää yrittää unohtaa, että ne silittävät kädet on saattanu pyörähtää vaipassa viis minuuttia aikasemmin, ja olla iloinen, ettei ne nyt ihan aina yritä lyödä.

Viime viikolla käytiin taas leffassa. Tällä kertaa vuorossa oli White House Down, aikamoinen actionpläjäys. En noita äksönleffoja oo ihan hirveesti omatoimisesti katsellut, mutta kun näin, että Channing Tatumilta tulee uus leffa niin pitihän se päästä kattomaan! Ehkä maailman komein mies valkokankaalla hihattomassa paidassa ja likaisena, niin kuka siihen leffan juoneen enää keskittyy? Leffassa oli ihan silmitöntä räiskimistä ja isoja paukkuja, mutta myös huumoria oli viljelty sopivasti. Erittäin viihdyttävä pätkä siis. Joko se menee Suomessa? Menkää kattomaan :) Täällä on muuten kiva käydä leffassa kun piletti maksaa opiskelijakortilla $5,50. Mun ISIC-kortti on maksanu ittensä takasin jo moneen kertaan, vaikka ei se normilippukaan oo kun pari dollaria kalliimpi :)

Sit oon myös koukuttanu itteni tv-sarjaan. Täällä alettiin joskus maaliskuussa jo hehkuttaan yhtä tulevaa telkkusarjaa nimeltään Arrow. Ne mainokset oli hyviä ja mä halusin alkaa seuraamaan edes yhtä sarjaa niin siinäpä mulle oiva mahdollisuus. Huono juttu vaan, että kun se vihdoin alko, niin en nähnyt kun ehkä ensimmäisen jakson puoliks kun en näköjään koskaan oo kotona keskiviikkoisin kello 8.30pm. Nyt oon sitten kunnostautunut tän sarjan suhteen ja oon kattonut sitä näin jälkikäteen. Alotin muutama päivä sitten ja nyt meen jaksossa nro 14... Se on ihan älyttömän koukuttava! Näyttelijäsuoritukset ei nyt oo niitä kaikkein parhaimpia mutta onko se nyt niin justiinsa. Ja Stephen Amell on esiintyny tähän mennessä joka jaksossa ilman paitaa vähintään kerran... Tää sarja ei kaiketi näy vielä Suomessa (?) niin en kerro juonipaljastuksia, mutta Oliver-niminen jannu siellä seikkailee supersankarina sen jälkeen kun on ensin hengaillu autiolla saarella viis vuotta, jonne se taas joutu kun sen huvijahti uppos keskellä merta. Välillä ammuskellaan jousipyssyllä, välillä palataan sinne saarelle (mulle tulee mieleen Lost). Niin ja mainitsinko jo, että välillä treenataan yhden käden punnerruksia yläruumis paljaana? 

Nyt pitää ruveta varmaan kattomaan taas pari jaksoo. Mulla on nyt vapaapäivä, oon vieläkin pyjamassa enkä oo poistunu huoneestani muuta kun vessaan. Niin ja kello on siis kohta viis...

 Onko se vaan mä vai näyttääkö noi kukat jonkun muunkin mielestä rokkarilinnuilta?

 Kirjasto. Harmi kun oli sunnuntai eikä päästy kurkkaamaan millanen se on sisältä.

Käytiin eilen pyörimässä West Endissä (paljon ihania kahviloita ja ravintoloita, musiikkia, kirjoja ja vaatekauppoja) Siellä oli menossa tommonen Block Party-musiikkitapahtuma. Ei raaskittu maksaa lippuja sisään, vaan mentiin vieressä olevan kahvilan terassille kuuntelemaan bändejä, syömään juustokakkua ja tekemään matkasuunnitelmia. (Pitääks tässä vaiheessa muuten kertoa, jos on ostanu lennot Bangkokkiin? Mun tarkotus oli mennä Thaimaahan pariks viikoks beach partyja viettämään mutta aika ei riitä. Mutta eiköhän Bangkokissakin saa biletettyä ittensä kipeeksi.. Sit onkin hyvä palata Suomeen ja mennä töihin.)

Noora

Pumbakin sen tiesi

Apua mulla on ollu ihan ihana viikonloppu!! Alkuviikkokin oli aika kiva. Tiistaina käytiin kattomassa se Jobs-leffa. Kaikkien mielestä se oli "ihan hyvä" mutta ei saanut sen kummempia kehuja. Ashton Kutcher oli mun mielestä aika hyvä siinä Steve Jobsin roolissa. Vähän jäi mietityttään, että oliko tyyppi oikeesti nuorena tosi itsekäs ja tyhmä vai olikohan sitä tarinaa vähän väritetty. Tää leffa ei kuitenkaan mitenkään ihan hirveesti jäänyt mieleen... Leffan jälkeen mentiin vielä sushille, mun eka kerta semmosessa liukuhihnasushimestassa :P Olisin ottanu itestäni kuvan mutten kehdannu alkaa räpsimään...

Keskiviikon vietin kotosalla ja illalla katottiin kämppiksen kanssa aivot narikassa jotain tositelkkusarjaa. Se on kyllä ihan bimbo ohjelma, mutta löysin sen kautta kuitenkin uuden bändin. Tai en oo varma oonko kuullu Young Kato-nimisestä yhtyeestä ennenkin kun yks niitten biisi kuulostaa hirveen tutulta. Tosin mä oon luullu, että se tutunkuulonen biisi on ruotsalainen. Tai sit on olemassa kaks lyriikoiltaan tosi samanlaista kipaletta. Kuinka montaa kiinnostaa hei nää mun jutut?? :D

Torstai ja perjantai meni töissä. Nyt ne vuorot oli ihan siedettäviä, kun oli taas henkilökuntaa sen verran kun tarviskin olla, eli yks ylimääränen työntekijä. Maanantain vuorosta jäi vähän paha maku suuhun yhden sairaanhoitajan toimesta ja perjantaina kuulinkin, että mun ja parin muun kymmenen minuuttia etuajassa loppuvista työvuoroista on valitettu ylemmälle taholle. Voi sitä ketutuksen määrää kun siitä kuulin. No, homma on selvitetty pomon kanssa ja saan edelleenkin lähteä pikkasen ajoissa että ehdin siihen illan viimeseen bussiin... Vielä kerran; on se nyt saakeli, jos ei voida valittaa sille ihmiselle, jota asia koskee vaan pitää ensimmäisenä mennä itkemään pomolle. Maailmassa on niiiiin monta ihmistä jotka sais kasvattaa itellensä munat, että uskaltais avata suunsa sillon kun tarve vaatii. Onneks mulla ei tätä ongelmaa ole ;) 

Lauantai oli busy, busy day. Mulla on yks sohvasurffarikaveri, joka harrastaa kiipeilyä ja se lupas hankkia kiipeilykenkiä ja valjaita, että päästään kiipeilemään ulkoseinälle. Otin kämppiksen mukaan ja käytiin ensiks yhdellä kirkolla, jossa tää kämppis pääsi suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa, eli äänestämään uutta pääministeriä (se on nyt Tony Abbott, jos jotakuta kiinnostaa). Mulle tuli muuten ihan uutena tietona, että aussit saa muutaman satasen verran sakkoja, jos ei käy äänestämässä. Vois olla ehkä ihan toimiva systeemi Suomessakin. 

Mentiin Kangaroo Point Cliffs-nimiseen paikkaan seuraavaks. Se on semmonen kallion seinämä ihan huikeella paikalla Brisbane Riverin varrella. Siinä on vieressä puistoo ja grillauspaikkoja. Puoli päivää meni siellä hengaillessa. Se seinä oli kyllä mulle pikkasen liian hankala. Siis mä en vieläkään tajua, miten sinne ylös saakka onnistuu kiipeämään. Jotku sen kuitenkin teki ja ne oli kyllä iiiihan väsyneitä kun pääsi takasin alas. Mä kokeilin pari kertaa eikä siitä mitään tullu. Luovutin ennenkun rupesin potkimaan sitä seinää :D Niistä yritelmistä mulla on muistona sormenpäissä kuplia, joita myöskin rakoiksi kutsutaan. Vois oikeesti koittaa tehdä jotain tälle mun rakon- ja mustelmanmuodostumisyliherkkyydelle... No, noi kuplat on ihan hauskoja kun en oo viittiny niitä vielä puhkasta. 

 Tässä ollaan vielä intoa ja itsevarmuutta puhkuen...

 ...ja tässä noin 50cm maanpinnan yläpuolella varmaan just ennen otteen lipsahtamista.

 Kivat maisemat...

 ...ja tässä se kiipeilyseinä.

Kiipeilyn jälkeen sinkosin kotiin valmistautumaan iltaa varten. Me oltiin Martinan kanssa ostettu illaks liput Tequila Mockingbird-nimiseen näytelmään ja sovittiin, että puetaan oikein mekot päälle! Sitten kipsuteltiin korkokengissämme (jotka ei mulla meinannu sit ollenkaan pysyä jalassa. Yks pari tavallisia jalkoja mulle, kiitos!) juomaan lasit viiniä yhden italialaispoitsun kanssa ja sen jälkeen teatteriin. Ja se näytelmä oli muuten ihan helevetin hyvä. Tiiätte Lee Harperin kirjan To Kill a Mockingbird, suomeks muistaakseni Kuin surmaisi satakielen? Mä tykkään siitä leffasta tosi paljon ja se kirjakin oli hyvä. Tää oli sit semmonen moderni aussiversio alkuperäisestä. Tapahtumat sijoittui johonkin pieneen aussikaupunkiin ja kaikki tyypit puhu sillä mun niin rakastamalla aussiaksentilla :P Lavasteita ei juurikaan ollut, mutta ei haitannu mua. Ihan loistavasti sai sen puoltoistatuntisen kulumaan teatterin hämärässä.

Teatterin jälkeen jäätiin South Bankiin pyörimään. Täällä alkoi eilen kolme viikkoa kestävä Brisbane Festival. Siis kolme viikkoa musiikkia, teatteria, ruokaa, juomaa, valoshowta ja kaikenlaista muuta tapahtumaa. Se kolmiviikkoinen huipentuu kuulemma ihan mielettömään ilotulitusesitykseen. Tyypit, jotka näki sen jo viime vuonna, kehui sen ihan maasta taivaaseen. Onneks mulla on se päivä vapaata töistä. Siellä South Bankissa oli siis paljon kaikenlaisia ruokakojuja ja esityksiä, valoja ja pallljon ihmisiä. Notkuttiin muitten sohvasurffareitten kanssa yhdellä juottoalueella muutama tunti. Törmättiin muuten julkimoon siellä! Ihmeteltiin, kun ihmiset yhtäkkiä rupes kauheesti kuvaileen jotain meidän vieressä seisoskelevaa vanhahkoa parrakasta herrasmiestä. Oli sitten pakko kysyä joltain, että ketä ne oikein kuvaa. Tunnetteko Paul Kellyn? En mäkään. Se on joku australialainen muusikko. Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että jaa Kelly Slater (yks maailman parhaimmista surffareista...) mutta hoksasin sitten itekin, että se on muutaman vuosikymmenen nuorempi, eikä se oo muusikko. En kehdannu ottaa valokuvaa :D

Muunmuassa tämmönen Light Garden löytyy festareilta.

Kävin yhden mielenkiintoisen keskustelun yhden jannun kanssa. Se oli ihan ihmeissään kun sille selvis, että tykkään extremeurheilulajeista. Se sano, että vaikutan (näytän??) semmoselta vähän rauhallisemmalta tyypiltä. Myöhemmin se sano, että vaikutan tyypiltä, joka ei kauheen usein käy viihteellä, että viihdyn mieluummin kotona kavereitten kanssa leffaa katsellen ja punaviiniä juoden. Tässä vaiheessa piti kyllä korjata, että juon mieluummin maitoa kun punaviiniä. Nää päätelmät se luultavasti teki mun vaatteitten (se mekko...) perusteella, sekä sen, että mä en halunnu tanssia. Voi että miten pieleen sen analyysi meni :D Ihmettelin sitä Martinalle, niin se sano, että hyvinhän se voi luulla niin kun istuin mieluummin pöydässä kun kaikki muut tanssi (okei, yks ei tanssinu, se vaan seiso keskellä tanssilattiaa. Mutta se tyyppi on niiiiin outo enkä jaksa selittää koko stooria). Hirveen monelle ihmiselle tuntuu olevan kauhee henkilökohtainen ongelma jos mä en halua tanssia. Ei aina huvita. Eikä varsinkaan sillon kun kengät on päättäny tappaa mun jalat. Ärsyttävää.

Tekeeks toi mekko mut kotihiiren näköiseks??

No okei, sitten lähdin joskus puolen yön jälkeen kotia ja perillä koin kauhunhetkiä. Menin huoneeseeni ja laitoin valot päälle. Siinä mun työvaatteitten päällä (kasassa lattialla...) nökötti HÄMÄHÄKKI. Hyyyyyi saasta. Menin ihan paniikkiin ja rupesin äkkiä tunkemaan tennareita jalkaan, että voin käyttää niitä aseena. Yritin astua sen päälle niin se mokoma lähti karkuun. Onneks se lähti karkuun keskelle lattiaa johon sen sitten linttasin. Seuraava haaste oli saada se siitä lattialta vessanpönttöön. Tässä vaiheessa tihrustin jo itkua ja meinasin mennä herättään Hardyn (aamulla selvis, että se oli heränny siihen mun vauhkoomiseen sillon yöllä. Ei sit tullu mieleen tulla kattomaan, että onko mulla oikeesti joku hätä...). Kun olin keränny kaiken rohkeuteni, niin laappasin sen hämyn jämät vessapaperiin ja paiskasin vessanpönttöön. Sen jälkeen mittasin sykkeeni. Se oli 120 :D En oo ikinä ennen, koskaan, menny noin paniikkiin hämähäkistä mutta kun se perkele oli mun huoneessa!! Muutama hetki meni ennen kun uskalsin ruveta nukkumaan. Kuvankin muuten ehdin napata, se näkyy tossa alapuolella. En tiiä oliko se joku myrkyllinen, mutta koska tieto lisää tuskaa, niin päätin jättää selvittämättä.

Kun kauhujen yöstä oltiin selvitty, tuli sunnuntai. Eli tänään. Tänään täällä pidettiin Scandinavian Festival. Ruisleivän kuva silmissä kiiluen lähdettiin sinne puolen päivän jälkeen. Pettymys olikin ihan valtaisa, kun päästiin perille, eikä siellä ollu oikein mitään. Olis voinu olla paikalla muutaman tunnin aikasemmin niin olis voinu saadakin jotain herkkuja. Nyt kaikki ruokakojut huusi ei oota ja koska nälkä oli, niin päädyin ostamaan ruotsalaisia lihapullia ja pottuja. Sanotaanko nyt näin, että ite teen kyllä noin seitsemän kertaa parempia lihapullia... Jäi vähän tylsä olo näitten festareitten jälkeen. Sitäkään mä en tajua, että miks tommosilla festareilla pitää soittaa niin kamalan typerää musiikkia ja pitää niitä tanssiesityksiä. No joo, kai ne on jotain traditionaalisia (onks tää sana?) tansseja ja musiikkia mutta nyt kaikki luulee, että Pohjoismaissa kuunnellaan vaan ihmeellistä musiikkia ja tanssitaan piirissä käsikädessä. Soittais jotain vähän nykyaikasempaakin musaa. 

Skandifesteiltä jatkettiin matkaa Indonesian Festivaleille. Sekin oli aika pieni tapahtuma. Ei juurikaan ollut muuta kun muutama ruokakoju ja musiikkiesityksiä. Ja koska ei ollut nälkä, niin en käyny muistelemaan taannoista Balin reissua syömisen merkeissä. Ne festarit oli Powerhousen vieressä. Powerhouse on vanha voimalaitos, joka on nykyään yks Brisbanen "kulttuurikeskiöistä". En tiiä onko kulttuurikeskiö sana, mutta taidetta, musiikkia, teatteria ja stand up-komiikkaa sieltä kuitenkin löytää. En ollu ennen käyny siellä ja nyt oon ihan myyty. Se rakennus oli ihana! Ja se oli muutenkin kiva paikka viettää sunnuntaita. Siellä on livemusiikkia ja sunnuntaisin ilmasta stand uppia. Siellä on myös baari ja terassi, josta on ihan näpsäkät näkymät joelle. Powerhousella notkuttiin musiikkia kuunnellen ja valokuvia katsellen. Kun musiikkiesitys oli ohi, lähettiin lipumaan takasin Cityyn. Ja nimenomaan livuttiin, käytettiin nimittäin yhtä lauttaa, joka vei meidät jokea pitkin South Bankiin. Harmi kun mun työmatkalla ei pysty käyttämään lauttaa...

 Suosikkikuva löytyi

Maisema lautalta

South Bankista piti suunnistaa suoraan kotiin, koska mun teki hirveesti mieli syödä suklaata ja kattoo leffaa, mutta sit huomattiinkin, että siellä oli alkamassa joku tapahtuma, koska niin paljon porukkaa oli asettuneena joen rantaan kamerat tanassa. Siellä oli siis alkamassa City Of Lights-niminen valo- ja lasershow. Keskelle jokee on ankkuroitu laiva, johon rakennettiin lava, josta nyt sitten kolmen viikon ajan joka ilta kello 7 näytetään valoshow. Me missattiin se esitys eilen teatterin takia, mutta kaverit, jotka sen näki sano, että se oli ihan kiva muttei mitenkään magnificent. En tiiä mitä showta ne oli kattonu, koska se minkä mä näin, oli ihan huikee! Tää oli musta paljon hienompi kun ne valoshowt Hong Kongissa. Yritin ottaa kuvia, mutta eihän niistä mitään tullu. Videonpätkä kuitenkin onnistu jotenkuten. Tässä teille pätkä :)

Shown jälkeen kiireen vilkkaa kotiin, kun alko jo väsyttää. Kävin matkalla apteekissa, koska mun Tyroxit loppuu ihan just. Mulla onkin nyt pieni opettelu taas, kun nää pillerit on tuplasti vahvempia (jee, ei tartte nielasta kun yks tabletti joka päivä!), nää on läpipainopakkauksissa ja ne pitää säilyttää jääkaapissa....... Siis mitä ihmettä. Joko oon säilyttäny edelliset ihan perkeleen väärin tai nää aussit tekee tosi ihmeellisiä lääkkeitä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mulla on suunnitelmana reissata vielä reilun kuukauden verran ennen kotiinpaluuta. Pitää kai sitten kerjätä hostelleista lupaa säilyttää lääkkeitä jossain henkilökunnan jääkaapissa. Ei ihan ekana tulis mieleen laittaa niitä reissaajien yhteiseen jääkaappiin. Enpä olis uskonu, että joudun joskus tämmöstäkin asiaa miettimään. Että haista paska Mr Cancer.

Semmonen viikko mulla. Entäs teillä? Ainiin, tohon otsikkoon viitaten. Katoin myös tässä männäviikolla Leijonakuninkaan ekaa kertaa englanniks. Se leffa on aina yhtä surullinen, mutta joka kerta siitä oppii jotain uutta. Tällä kertaa se oli: "Home is where your rump rests." Tällä hetkellä mun perse lepää Brisbanessa. Rakastan tätä kaupunkia, enkä halua palata Suomeen. Mun koti just nyt on täällä :)

Vihdoinkin sain meidän Mr. Catista asiallisen kuvan. Yleensä se puskee kameraa tai sitten saan kuvan pelkästään sen takapuolesta. Sanokaa moi!

Noora

TRYYYYYYY!

Jee. Perjantaina oli potkupallopäivä! Täällä on Suncorp Stadium-niminen paikka, jossa pelaa Brisbane Broncos-niminen rugbyjoukkue. Musta on kiva käydä kattomassa kaikensorttisia pelejä vaikkei sen lajin kaikkia hienouksia tajuaiskaan. Terkkuja vaan New York Yankeesille Bronxiin ;) No, mutta kuten sanoin, niin Barney fanittaa Broncosia ja käy niitten kotipeleissä, niin tällä kertaa me tungettiin mukaan. Meijän porukassa oli kaks saksalaista, jenkki, joku intialainen (tai saatto se olla jostain muualtakin, mutta kun mä en muista, mistä) ja minä. Olin ihan superinnoissani ja olinkin hyvissä ajoin paikalla, että varmasti kerkiää kiertää fanikaupassa kaikki tuotteet ja ehkä kokeilla niitä päällekin vähän.... Ja että näkee kaikki pelinaloitusjuhlallisuudet kanssa. Niillä oli jumankauta ilotulituksia siellä! Ei nyt mitään isoja, mutta olipa kuitenkin. Mietin vaan sitä, että kun niitä esimerkiks kotijoukkueen maalin jälkeen ammutaan niin kuinka paljon niitä ampujia nolottaa jos ne ampuu niitä ilotulituksia ja se ei sitten ollukaan maali..?

 Niitä ilotulituksia :)

Peli kesti 2x40 minuuttia niin meillä oli hyvin aikaa esittää tiukkoja kysymyksiä, esim että mitä ne nyt tekee ja miks tai että mikä se bronco oikeen on (se on kuulemma jonkin sortin hevonen). Välillä päät käänty meijän ympärillä kun ihmiset katto, että mitä ihmeen idiootteja on tuotu kattomaan rugbyä. Mut hei kamoon, kaikki tekee asioita ensimmäistä kertaa joskus! Mutta opinpas vaikka kuinka paljon ja loppuvaiheessa tiesin jo aika hyvin mitä tapahtuu ja miksi :)

Joo, pelissä oli siis tosi kivaa ja kalja yllättävän halpaa. Broncos hävis mutta en muistanu olla surullinen asiasta kun ehkä kaks sekuntia. Mentiin vielä pelin jälkeen yhteen baariin ja sitten kotio, koska lauantaina mulla oli töitä. 

Oon ollu flunssassa nyt viikon verran, mistäs muualtakaan olisin sen saanut kun töistä, missä kaikki yskii ja aivastaa päin! Olis tehny mieli jäädä kotiin, mutta kun lauantai- ja sunnuntailiksat houkutteli liikaa. Viikonloppu oli muuten ihan hirveä. Taas vaihteeks työvuorojen kanssa oli säädetty jotain, mikä tarkotti sitä, että olin kahden sijaisen kanssa mikä taas tarkotti sitä, että mä jouduin tekemään niittenkin työt kun ne ei sattumoisin tiedä talon ja asukkaitten tapoja eikä yhteistä kieltäkään löydy. Mummot ja paapat varmaan vaistos, että nyt on Nooralla muuten pinna kireellä jo valmiiks, niin ne laitto ranttaliks. Mutta minä selvisin!

Nyt on kaks päivää vapaata ja flunssakin sais alkaa jo häipymään. Eilen aamulla kämppis sano menevänsä kauppaan ja kysy tuoko se mulle apteekista jotain lääkettä kun kuulostin kuulemma niin kipeeltä. Olin kuulemma yskiny koko yön vaikken ite muista heränneeni yskimään kun kaks kertaa. Ihana Hardy! Olo ei siis ihme kyllä tunnu kipeeltä ja tänäänkin meinataan mennä leffaan kattelemaan Steve Jobsia, eikun siis Kutcherin Ashtonia ;)

Ainiin ainiin, mun suunnitelmat loppuvuoden reissuista on alkanut siirtyä toteutukseen. Alan pikkuhiljaa kerätä pilettejä kasaan ja etappi, josta oon kaikkein eniten innoissani, on jo maksettu. Nyt on varattu junapaikka vuorokauden matkalle Alice Springsistä Darwiniin!! :)

Palaillaan taas!

Noora