TRYYYYYYY!

Jee. Perjantaina oli potkupallopäivä! Täällä on Suncorp Stadium-niminen paikka, jossa pelaa Brisbane Broncos-niminen rugbyjoukkue. Musta on kiva käydä kattomassa kaikensorttisia pelejä vaikkei sen lajin kaikkia hienouksia tajuaiskaan. Terkkuja vaan New York Yankeesille Bronxiin ;) No, mutta kuten sanoin, niin Barney fanittaa Broncosia ja käy niitten kotipeleissä, niin tällä kertaa me tungettiin mukaan. Meijän porukassa oli kaks saksalaista, jenkki, joku intialainen (tai saatto se olla jostain muualtakin, mutta kun mä en muista, mistä) ja minä. Olin ihan superinnoissani ja olinkin hyvissä ajoin paikalla, että varmasti kerkiää kiertää fanikaupassa kaikki tuotteet ja ehkä kokeilla niitä päällekin vähän.... Ja että näkee kaikki pelinaloitusjuhlallisuudet kanssa. Niillä oli jumankauta ilotulituksia siellä! Ei nyt mitään isoja, mutta olipa kuitenkin. Mietin vaan sitä, että kun niitä esimerkiks kotijoukkueen maalin jälkeen ammutaan niin kuinka paljon niitä ampujia nolottaa jos ne ampuu niitä ilotulituksia ja se ei sitten ollukaan maali..?

 Niitä ilotulituksia :)

Peli kesti 2x40 minuuttia niin meillä oli hyvin aikaa esittää tiukkoja kysymyksiä, esim että mitä ne nyt tekee ja miks tai että mikä se bronco oikeen on (se on kuulemma jonkin sortin hevonen). Välillä päät käänty meijän ympärillä kun ihmiset katto, että mitä ihmeen idiootteja on tuotu kattomaan rugbyä. Mut hei kamoon, kaikki tekee asioita ensimmäistä kertaa joskus! Mutta opinpas vaikka kuinka paljon ja loppuvaiheessa tiesin jo aika hyvin mitä tapahtuu ja miksi :)

Joo, pelissä oli siis tosi kivaa ja kalja yllättävän halpaa. Broncos hävis mutta en muistanu olla surullinen asiasta kun ehkä kaks sekuntia. Mentiin vielä pelin jälkeen yhteen baariin ja sitten kotio, koska lauantaina mulla oli töitä. 

Oon ollu flunssassa nyt viikon verran, mistäs muualtakaan olisin sen saanut kun töistä, missä kaikki yskii ja aivastaa päin! Olis tehny mieli jäädä kotiin, mutta kun lauantai- ja sunnuntailiksat houkutteli liikaa. Viikonloppu oli muuten ihan hirveä. Taas vaihteeks työvuorojen kanssa oli säädetty jotain, mikä tarkotti sitä, että olin kahden sijaisen kanssa mikä taas tarkotti sitä, että mä jouduin tekemään niittenkin työt kun ne ei sattumoisin tiedä talon ja asukkaitten tapoja eikä yhteistä kieltäkään löydy. Mummot ja paapat varmaan vaistos, että nyt on Nooralla muuten pinna kireellä jo valmiiks, niin ne laitto ranttaliks. Mutta minä selvisin!

Nyt on kaks päivää vapaata ja flunssakin sais alkaa jo häipymään. Eilen aamulla kämppis sano menevänsä kauppaan ja kysy tuoko se mulle apteekista jotain lääkettä kun kuulostin kuulemma niin kipeeltä. Olin kuulemma yskiny koko yön vaikken ite muista heränneeni yskimään kun kaks kertaa. Ihana Hardy! Olo ei siis ihme kyllä tunnu kipeeltä ja tänäänkin meinataan mennä leffaan kattelemaan Steve Jobsia, eikun siis Kutcherin Ashtonia ;)

Ainiin ainiin, mun suunnitelmat loppuvuoden reissuista on alkanut siirtyä toteutukseen. Alan pikkuhiljaa kerätä pilettejä kasaan ja etappi, josta oon kaikkein eniten innoissani, on jo maksettu. Nyt on varattu junapaikka vuorokauden matkalle Alice Springsistä Darwiniin!! :)

Palaillaan taas!

Noora