Freeze Frame Under the Stars

Mää rakastan Brisbane Festivalia! 

Perjantaina suunnistettiin Riverstagelle Botanical Gardensiin sushia ja kaljaa eväinämme. Siellä oli ilmainen (!!) Symphony Under the Stars-konsertti. Jos musiikkityylin saan valita niin mun ykkösvalinta ei välttis oo klassinen, mutta toi kokemus oli kyllä hieno! Riverstage on siis "ulkolava", siellä esiintyi mm. Bloc Party sillon viime maaliskuussa. Lavan edustalla on nurtsi, mihin ihmiset sai levitellä vilttinsä ja piknik-eväänsä ja paikka olikin ihan täppösen täynnä. Musta oli kauheen kivaa, että ikäjakauma oli ihan vauvasta vaariin, eli kaikenikäistä tallaajaa oli tullu paikalle. En mä niitä biisejä tunnistanu enkä tienny mitä soittimia siellä käytettiin, mutta hyvältä se jokatapauksessa kuulosti. Monta kertaa tuli mieleen Disneyn elokuvat ja mietinki jo, että mikä mussa on vikana kun tulee vaan piirretyt mieleen, mutta sitten jossain vaiheessa se kuuluttaja ite sano, että Tsaikovskin musiikkia käyttää Disneykin. Haha, olin oikeessa! Tosin ne aikasemmat kipaleet ei ollu Tsaikovskia... 

 Puitteet oli kivat.

Vaikka päivät täällä on ollu jo iiihanan lämpimiä niin illat on edelleen aika viileitä. Niinpä konsertin jälkeen piti mennä lämmittelemään, eli tanssimaan salsaa :D Brissyn keskustassa kirjaston ja kasinon välissä järjestetään joka perjantai ilmanen salsa-tunti ja sen jälkeen deejii soittaa musiikkia ja ihmiset saa tanssia. Mä en oo koskaan ollu millään tavalla kiinnostunu lattaritansseista ja meinasinkin mennä vaan katsomaan. Kaveri kuitenkin suostutteli kokeilemaan ja piti sitten kokeilla munkin. Sama kaveri opetti mulle askelia ja äkkiä mä ne opinkin. Musta on vaan jotenkin järkyttävää kun jätkä liikku niin paljon sulavammin kun meikäläinen :D Se kuuluisa rautakankikin on mua notkeempi ja letkeälanteisempi (onko tääkään sana??) niin olin varmaan aika koominen näky. Ihan kivaa mutta ei ehkä mun juttuni.

Tajusin muuten sen illan aikana, että oon hyvinkin tyypillinen suomalainen. Kun seurueeseen kuuluu italialaista, aasialaista ja etelä-amerikkalaista, jotka esim. tanssii koska vaan ja missä vaan niin meikäläinen vetäytyy taustalle. Mun pitää joko tykätä musiikista ihan tosi paljon tai sitten olla kännissä, että pyörähtelisin samalla tavalla keskellä toria tuntematta oloani tosi epämukavaksi. Oon huomannu muitakin melko suomalaisia piirteitä itessäni verratessani itseäni muun maan kansalaisiin, mutta niistä vois kirjottaa vaikka kokonaisen postauksen joskus myöhemmin. 

Lauantaina oli Freeze Framen vuoro. Se on Debbie Allenin kirjoittama, koreografioima ja ohjaama musikaali, joka kertoo Los Angelesin pahamaineisilla kaduilla hengailevien nuorten elämästä. Odotin siltä musikaalilta tosi paljon, mutta loppujen lopuks se olikin musta vaan ihan hyvä. Suurin osa esiintyjistä oli tosi lahjakkaita tanssijoita ja laulajia, mutta jotenkin se koko show jäi vähän hmm - vaisuksi. Välillä oli vaikee saada puheesta selvää eikä ne biisitkään ollu mitenkään tarttuvia, että niitä hoilailis mielessään jälkikäteen. Martinankaan mielestä se ei ollut ihan niin hyvä kun mitä odotettiin, se nimittäin nukahti kesken kaiken :D Selitys oli, että oli tylsä kohtaus :) 

Tän musikaalin yhteydessä QPACissa oli esitteillä The Body Language-projektin tuotos. Se on semmoinen näyttely, jossa nuoret oli käyttänyt kipsistä torsoa alustana, johon maalaamalla sai ilmaista tunteitaan. Taideteokset oli tosi tosi hienoja niin nuorten ihmisten (suurin osa 13-16-vuotiaita) tekemiksi, mutta aihealueet oli tosi synkkiä. Edustettuina oli mm. kiusaaminen, masennus, hyväksikäyttö, kulttuurit ja uskonto, pakolaisten ja aboriginaalien kohtelu, huumeet ja alkoholi, viha ja pelko... Tossa on pari kuvaa, jotka nappasin.

Teatterilta suunnistettiin vielä Fortitude Valleyhin viettämään iltaa. Valley on tosi suosittu kaupunginosa, jossa on paljon paljon baareja ja yökerhoja. Mulla oli aukko sivistyksessä kun en kertaakaan oo ollut siellä kunnolla viihteellä. Aina sillon tällön oon siellä pyörähtäny, mutta enimmäkseen oon jumahtanut Cityn baareihin. Nyt siis mentiin sinne, ja kierrettiin aika monessa baarissa. Siellä vaan on hankala suunnistaa mihinkään, jos ei tiedä mihin on menossa. Kaikki baarit oli ihan kivoja, mutta kun kumpikaan ei tienny sieltä mitään the Paikkaa niin tuli vähän haahuiltua sinne sun tänne. Saatiin me siellä kuitenkin aikamme kulumaan kolmeen saakka ja muutama kaverikin liittyi joukkoon :) 

Tänään on ollu ihanan laiska päivä. Piti mennä pyörähtään markkinoilla (mulla ei oo vieläkään hattua!!) mutta ei sit jaksettukaan. Meninkin sen sijaan puistoon makoilemaan ja lukemaan kirjaa. Ja mikäs siinä köllötellessä kun lämpöasteita oli 26. Ja kun ei huvittanu kävellä kengät jalassa, niin sekin oli ok, maa kun on oikeesti lämmin eikä tartte näin syyskuun loppupuolella pelätä, että varpaat jäätyis kiinni asfalttiin :) Kämppis lähti tänään Kiinaan kolmeks viikoks, meidän pitäis Hardyn kanssa pitää talo pystyssä ja mulle annettiin tehtävä - kukkien kastelu nimittäin... Saas nähdä kuinka nopeesti unohdan, että mulla oli tehtävä suoritettavana ;) Ainiin, kun välillä tuntuu, että rikon kaiken mihin kosken, niin tossa yks ilta sytytin vahingossa keittiöpyyhkeen palamaan. Ei onneks kärähtäny kun yks kulma :P

Hyi huomenna pitää mennä taas töihin, siellä on pari melko mielenkiintoista päivää edessä. Pitää siis mennä poistamaan kynsilakat kynsistä ja varmaan värjäämään kenkiä mustiksi...

Ainiin, kun viimeks kerran hehkutin Arrow:ta, niin nyt kerron, että katoin sen ensimmäisen tuottarin jo aikapäiviä sitten ja nyt onkin vähän ikävä Oliveria ja kumppaneita. No, kohta alkaa kakkoskausi :) Niin ja sitten, oon ihan mahottoman rakastunu Pariisin Kevään uuteen albumiin. Hokasin tossa joku päivä, että sitähän voi kuunnella Spotifyssä ja satuin muistamaan tunnuksetkin sinne, niin oon kuunnellu sitä levyä nyt ehkä kolme kertaa päivässä ja mielellään vielä putkeen :) Olis kiva päästä niitten keikalle jo!

Noora