Kotimatkalla osa 5: Darwin & Litchfield

Haikeet terveiset Darwinista! Täällä on kuuma ja kostea. Aina kun menee ulos, niin kaks minuuttia ja oot ihan hiestä märkä. Viehättävää :D Tää on ihanan pieni kaupunki, joka on ihan tyhjä nyt kun monsuunikausi starttasi ja turistit karkaa muille maille. Me oltiin taas onnekkaita kelien suhteen, koska vasta tänään satoi ensimmäistä kertaa vettä ja sillonkin noin neljän minuutin ajan. Koko viikon ajan matkatoverina kulki junasta ja kivikierrokselta tuttu hollannikas-poika ja me ollaan turisteiltu ihan kiltisti. 

Yks päivä käveltiin (virhe!!) muutama kilsa tutustumaan paikkaan nimeltä Museum and Art Gallery of the Northern Territory. Nää museot on yleensä ihan huikeita ja niin oli tämäkin. Ensimmäinen syy tän museon mahtavuudelle oli ilmastointi! On jotenkin hauska kun vaikka täällä on nyt ollu useemman päivän niin joka kerta kun menee talosta sisältä kadulle, joutuu hetken huokailemaan ja toteamaan ääneen että onpas kuuma :D Nojuu, mut siis museo oli hieno sisältönsäkin vuoksi. Siellä sai kattella aboriginaalitaidetta (osasin jopa tulkita jotain niitten maalauksia! "Tossa on vettä ja tossa kengurun jäljet"), NT:n eläimistöä, isoa krokoa, ihan mielettömiä valokuvia outbackista ja mun suosikkini oli näyttely Cyclone Tracystä. Mä en tienny, että toisessa maailmansodassa japanilaiset pommitti Darwinin matalaksi (samalla tavalla yllärinä kuin Pearl Harbor pari kuukautta aikaisemmin) ja sitten kolkyt vuotta myöhemmin hirmumyrsky pyyhkäisi jouluaattona lähes koko kaupungin maan tasalle. Ei ihme, ettei siellä kaupungissa näkynyt mitään vanhoja rakennuksia. 

 Meijän hostellissa asuu kai jotain raksapoikia :D

Toi koppi oli aika hurja. Se ei tosiaan kuulostanut miltään pelkältä tuulelta, vaan pystyi kuuntelemaan kuinka nyt irtos katto ja nyt kaatu puu.

Museon jälkeen otettiin bussi takasin keskustaan. Hmm, miks mä en nyt muista mitä me tehtiin koko viikkona? No, joka tapauksessa. Perjantaille varattiin päiväretki Litchfield National Parkiin. "Lähellä" olis myös Kakadu National Park, taas Unescon maailmanperintökohdelistalla ja siksi must see, mutta parin päivän reissut oli täynnä, eikä päiväretki oikein houkutellut. 4,5 tuntia suuntaansa kestävä matka olis kysellyt taas istumalihaksia ja sen metikön hienoimmat kohteet on muutenkin nyt sadekauden aikana suljettu. Siellä on siis liikaa vettä. Me siis päätettiin mennä katsomaan sademetsää vähän lähemmäksi ja mistä mä olin ihan superinnoissani, niin myös krokotiiliveneajelulle. Täällä pohjoisosissa maatahan ihan oikeesti on krokoja ja ne ihan oikeesti purasee jos menee liian liki. Uiminen on kielletty suunnilleen joka paikassa.

Ensiks siis lähdettiin kattelemaan hyppiviä krokotiileja. Nää krokot on "villejä" mutta mieti nyt ite kuinka villejä ne sit loppujen lopuksi on, kun joka päivä ympäri vuoden niille syötetään lihakimpaleita palkkioksi muutamasta hypystä. Niin tai näin, mutta näin ihan järkyttävän isoja ja rumia krokoja! 

Näyttää ihan Parkanolta! Paitsi että noissa vesissä lymyää krokotiileja.

Täällä samassa paikassa sai myös silitellä käärmettä. Koska mun on aina pakko kattoa ja koskea kaikkea ällöttävää niin piti tätäkin. Tyyppi kieto käärmeen mun kaulaan ja sano lähtevänsä kahville. Sit se näki mun Älä-jätä-mua-ilmeen ja tuli ottamaan sen käärmeen pois :D Hollannikas nauro myöhemmin, että mä luulin että oot paljon enemmän comfortable (nyt kaikki, mikä tälle on järkevä suomennos??) sen käärmeen kanssa mutta olitkin ihan paniikissa (mä tunsin miten se käärme puristi kaulaa, miten sillon voi olla panikoimatta?). Kaikki muut hymyili ihan coolina kameralle, mun ilme oli tämä:

Krokoristeilyltä ajeltiin sitten sinne luonnonpuistoon ja kohti Florence Fallsia, elikkäs vesiputouksia. Ja siellä sai uida. En nyt tiiä pitäiskö tätä kertoo vai ei... Mutta, meinas käydä vähän hassu juttu. Siellä pääsi uimaan yhden vesiputouksen taakse ja mä olin että jee, mä meen sinne. Siinä putouksen alla olikin aika voimakas virtaus ja jotta sinne pääsi piti polskutella ihan kunnolla. Lähdin sit uimaan sen putouksen läpi ja luulin, että se oli ihan vaan semmonen ohut verho vettä ja kun luulin olevani toisella puolella ja yritin hengittää niin olinpas sittenkin vielä keskellä sitä putousta. Tiiätkö mitä tapahtuu kun luulee voivansa hengittää ja sit tajuaakin että jos hengittää niin se on jotain muuta kun ilmaa mitä sinne keuhkoihin menee plus se, että silmiä ei pysty avaamaan siinä vesisateessa. Paniikki. Olin jossain keskellä putousta enkä oikeen enää tienny jatkanko pidemmälle vai meenkö takasin. Siinä sitten pyörin hetken ees takas ja ajattelin että tänne mä nyt kuolen. Sit jalkaan osu seinä ja potkasin itteni takas rauhallisemmille vesille. Huh.  

Vesiputoukset oli kuitenkin hienot, eiks nii?

Sitten jatkettiin matkaa seuraaville putouksille. Täälläkin sai uida eikä näkyny krokoja.

Lentävä Hollannikas :)

Lopuks vielä käytiin ihmettelemässä ihan valtavia termiittipesiä. 

Mä en kestä miten ihanan kirkkaan vihreätä toi ruoho on!

 Siinä on mopot hienosti parkissa :)

Ja sitten pojat bongas hämähäkin. Päästiin myös todistamaan, mitä tommonen hämy tekee kun sen verkkoon eksyy ötökkä. Se rupes ihan mieletöntä vauhtia kietomaan lankaa sen ötökän ympärille. Ötökkä kuitenkin selvis tästä hyökkäyksestä ja lensi karkuun. Yäk.

Illalla käytiin vielä syömässä ja kaljalla tuolla reissulla mukana olleiden poikien kanssa. Koska päivän teema oli krokot, niin päätettiin ettiä ravintola jossa sitä saa syödä. Kroko maistuu kalaisalta kanalta. Tossa tikkujen päässä on siis krokoa ja kengurua.

Miksi mä lähettelin sit haikeita terveisiä. Mulla on jotenkin nyt ihan plaah-olo. Saatoin Hollannikkaan tossa pari tuntia sitten lentokenttäbussiin ja koska meistä tuli, hmm, erityisiä ystäviä niin piti kävellä aika rivakasti pois ettei pääse itku. Hienosti selvisin tän vuoden ilman sydänsuruja ja nyt viikko ennen kotiinpaluuta jos en nyt ihan särkenyt, niin ainakin raapaisin vähän sydäntä. Tämmöstä tää kai on. Onpahan ainakin kiva myöhemmin muistella miten pussailtiin vesiputouksen takana sademetsässä ;) Tai miten sain kuulla kuulostavani hyttyseltä kun hyräilen jotain laulua ja mun laulaminen taas kuulostaa kuulemma hauskalta :D

Oon muutenkin niiiin valmis menemään kotiin, että mielelläni lentäisin Suomeen heti huomenna. Mua jännittää jostain syystä ihan hirveesti. Oonhan mä ollu nyt yli vuoden reissussa ja jonkinmoinen kulttuurishokki on varmasti tiedossa. Bangkokiinkin vähän jännittää nyt mennä, koska siellä on ilmeisesti jotain mielenosoituksia menossa. No ehkä kaikki menee ihan hyvin ja nyt on turvallisempi olokin, kun eilen sain ostettua matkavakuutukselle lisäviikon. Se nimittäin meni umpeen päivää ennen kun lähdin sinne krokojahtiin ja uiskentelemaan vesiputouksessa :D Nyt saa taas koheltaa kun tiiän, että joku korvaa mun sairaalakulut. 

Nyt pitää lähtee illastamaan yhden toisen hollannikaspojan kanssa ja huomenna treffaan vielä yhtä tanskalaistyttöä, johon tutustuin kivikierroksella kanssa. Koitan vielä yhden postauksen laittaa Bangkokista ja sitten tää reissu oliskin taputeltu. Huh huh.

Noora