Straddie, finally!

Kuka muistaa kuinka kirosin aamu-unisuuttani kun en koskaan päässyt sille kivalle saarelle? Nukkuminen olikin loppujen lopuksi hyvä homma, koska Brissystä mun oli tarkoitus tehdä vaan päiväretki sinne, mutta päädyinkin olemaan tällä saarella kolme yötä. Ei yhtään huono homma. 

Okei, mietin siis vähän aikaa, että onko tää saari ollenkaan tarkoitettu mulle kun en millään sinne tuntunut pääsevän. Samaa mietin Surfersissa kun yritin selvittää, että miten sinne oikein pääsee! Brissystä olis ollu vaan yks juna ja lautta... Kukaan ei tiennyt mistään mitään, luin Straddyn sivuilta, että Surfersista lähtee busseja säännöllisesti Clevelandiin, missä oli tarkoitus hypätä lautan kyytiin, mutta ei vaan mennyt. Kysyin yhdeltä mimmiltä hostellissa, että tietääkö se miten sinne mennään. Se vastas, että joo, meet bussiin tuolta ja matka kestää 10 minsaa. Mä kysyin, että niin mistä ja se sano että meet ulos ja käännyt vasempaan ja sitten taas vasempaan ja sit vielä vasempaan. Siinä vaiheessa mä mietin, että takas tänne hostellille vai ja pyysin sitä näyttään kartasta. Ei se voinu kun sillä ei oo Surfersin karttaa. Siis mitä ihmettä? Tää tyty kuitenkin oli töissä hostellin "turisti-infossa"... Kiitin kauniisti ja sanoin että selvitän ite. Sit menin turisti-infoon, jossa kukaan ei myöskään tiennyt oikein mitään tästä saaresta ja neuvo kysymään bussiasemalta. Kävelin sinne ja kysyin niin ne sano, että ei sinne busseja mee. Ei muutaku kaverin kämpille guuglettelemaan ja yhdistelemään näitä tiedon jyväsiä, joita sain ja selvisi, että mun pitää ensin mennä bussilla juna-asemalle, ottaa juna Brissyyn, jossa vaihtaa toiseen junaan joka menee Clevelandiin, jossa hyppään shuttleen, joka vie satamaan, jossa mennään paattiin jonka jälkeen mennään bussilla saaren toiselle puolelle. Helppoa :) Ja matka ei muuten kestänyt 10 minsaa vaan noin 4-5 tuntia odotuksineen...

Kannattiko? No kannatti! North Stradbroke Island on maailman toiseksi suurin hiekkasaari. Se oli ennen vielä suurempi, mutta yksi myrsky kauan sitten jakoi saaren kahteen osaan. Tän saaren edustalla on tapahtunut monia laivojen haaksirikkoja ja mm. yksi sairaalalaiva (onks tää sana??) upotettiin joskus näille vesille japanialaisten toimesta. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sinne saatiin rakennettua majakka. Se on siellä tietääkseni vieläkin pystyssä. Sori, tää mun historian tietämykseni on vähän heikkoa, mutta vannon, että luin tarkkaan nää jutut yks päivä! En vaan muista niitä enää :D

Straddiella asuu ihmisiä, mutta ei kauheesti. Se oli semmonen ihana uinuva paikka, jossa kaikki kaupat meni kiinni viideltä. Point Lookoutissa, jossa mä olin, on vaan yks kunnon ruokakauppa ja ihmiset yleensä tilaakin ruuat Woolworthsilta, josta tuodaan ostokset kerran viikossa. Tekemistä kyllä olis ollut, muun muassa sukellus ja snorklaus. Sukelluskurssi olis ollut varmaan halvempi täällä kun pohjoisessa, mutta en jaksanut käydä sitä nyt. Snorklaamaan olisin halunnut mennä (yks tyttö sano että se näki kilppareita, rauskuja, delfiinejä ja haita) mutta virtaukset oli nyt kuulemma liian kovia. Olisin ollut muutamassa hetkessä jossain, mihin en olis halunnut mennä enkä olis päässyt takasin :D 

Pyhitin nää päivät ihan vaan lekottelulle. Yhtenä päivänä kävelin yhden reitin, josta oli ihan mielettömät maisemat. Talvikuukausina tää saari on hyvä valaiden bongailuun, mutta koska nyt ei ole talvi niin jäi valaat näkemättä. Niinkun jäi hait ja kilpparitkin. En tiiä oonko huono bongari vai eikö ne elukat vaan halua näyttäytyä mulle. Delfiinejä kuitenkin näin ja kun näin niitä niin mulle kävi pieni haaveri :D Istuin kalliolla syömässä jäätelöä (yks pallo marenki- ja yks suklaajätskiä), joka suli aivan mieletöntä vauhtia, mun energia meni aikaa vastaan taistellessa enkä ehtinyt nauttimaan mausta. No, sitten näin ne delfiinit ja säntäsin katsomaan ja yritin kaivaa kameraa laukusta. Lopputuloksena oli jätskit laukulla ja jaloilla ja meren syvyyksiin kadonneet delfit... Pitää varmaan pestä se veska kohta. Mutta olinhan mä Byronissakin yhden aamupäivän toinen reisi Nutellassa kun sillä voideltu leipä putos jalalle ja olin liian laiska pesemään sen pois.

Oon kyllä sitä mieltä, että jos joku noilta kallioilta tippuu samanlaisiin aaltoihin kun mitä näin niin pelastusrenkaasta ja ohjeesta välttää kiviä ei hirveesti apua ole...

Tuolla rannalla oli ihan monsteriaallot ja -virtaukset! Niitä tuijottaessa tajusin, että musta ei rantavahtia tuu kun en uskaltais edes yksin mennä veteen saati sitten yrittää kiskoa jotain hukkuvaa mukana rantaan. 

Muuten siis tosiaan vaan makasin rannalla tai hostellilla lukemassa tai kattomassa leffoja. Luin muuten vihdoinkin Hunger Gamesin ensimmäisen osan! Olipas melko ärsyttävä kirja kun sitä ei vaan voinut lakata lukemasta :D Ainiin, kävin mä pelaamassa bowlsia. Mä en tiiä mikä se on suomeksi, mutta kun kysyttiin että do you wanna go play bowls niin mä olin että joo, keilaaminenhan on kivaa. Sit aloin miettiin, että miks ne sanoo keilaamista (bowling) bowlsin pelaamiseksi ja sitten selviskin, että sehän oli ihan eri laji! Mutta hauska kuitenkin. Se oli vähän niinkun petanque, mutta noita palloja vieritettiin ja toinen puoli pallosta oli painavampi kun toinen ja siinä piti sitten miettiä että mihin suuntaan se oikeen pyöriikään. Oon tähän saakka nähny pelkkien eläkeläisten pelaavan sitä ja aina ihmetelly että mikä laji se oikein on. 

Tuolla saarella ollessa yritin vähän vältellä ihmisten kanssa olemista kun oon ilmeisesti saavuttanut sellaisen vaiheen, missä en vaan jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin kun niistä pitää sitten parin päivän päästä taas erota. En ollu ajatellu tätä ollenkaan ennen kun lähdin, kuvittelin vaan että tutustun ihmisiin ja hengaan suunnilleen samojen tyyppien kanssa koko reissun, mutta eihän se mee ollenkaan niin. Aina kun menee uuteen paikkaan niin käydään läpi sama keskustelu: Kuka oot? Mistä oot? Ai Saksasta, ylläri. Mistä oot tulossa ja mihin menossa? Kauan ajattelit olla reissussa? Sitten kun nää on selvitetty niin voidaan vasta puhua muista jutuista. Ja sitten kun tutustut niin onkin aika sanoo hyvästit. Kun tätä tapahtuu parhaimmillaan tai pahimmillaan joka päivä niin alkaa oleen vähän uuvuttavaa. Onneks mä nautin omasta seurastanikin niin voi välillä vaan olla epäsosiaalinen. Ehkä mäkin muutan sinne viidakkoon tai sitten en enää koskaan sano hyvästejä kellekään kun palaan kotiin. 

Apua nyt oon istunu tässä koneella niin kauan, että persus puutuu. Palatkaamme siis myöhemmin.

Ainiin. Nyt oon takas Brissyssä ja oli ihan kun kotiin olis tullu kun oli niin tutut kadut :) Niin ja oonko mä ihan kokonaan jättänyt kertomatta että ensi sunnuntaina lennän Uuteen Seelantiin viideks viikoks?? Bussipassi on jo hommattu niin eiku ihmettelemään kuulemma vieläkin hienompia maisemia. Oon ihan järjettömän innoissani!!

Noora