Mä joka päivä töitä teen...

Oon ihan kyllästyny käymään töissä. Se häiritsee mun vapaa-ajan aktiviteetteja vähän liikaa. Lauantaina täällä oli Spring Flare Festival. Se on semmonen kevään juhla, jossa saa ostaa värikästä jauhoa, jota sitten heitellään toisten päälle. Alkujaan tää juhla on lähtösin Aasiasta ja näitä festareita taidetaan viettää nykyään maailmanlaajuisesti. Oon tässä kattellu kun nassukirjaan putoilee kavereitten kuvia lauantailta ja mua harmittaa kun olisin niiiin paljon halunnu mennä kanssa! Illalla oli vielä yhet kotibileet ja nekin jäi väliin :(

Tää multa jäi väliin. Brissyssä tapahtuma oli hiukan pienempi, mutta sama idea. Ehkä mä joskus vielä kanssa....

Mä teen töissä pelkästään iltavuoroa, koska aamukuudeksi ei tuu vielä busseja. Yhden yövuoron tein tossa joku aika sitten ja se oli ihan kiva. Miten muuten muissa vanhustenhoitopaikoissa, kierretäänkö sielläkin asukkaiden luona TUNNIN välein? Musta se oli jotenkin typerää kun ei kuitenkaan olla sairaalassa ja asukeilla on karkumatot sängyn vieressä. No mikäs siinä, ei tullu ainakaan aika pitkäks.

Kuten oon varmaan sata kertaa valittanut, niin toi työ ei oo mua varten ja nostan hattua niille, jotka jaksaa tota työtä vuodesta toiseen. Mulle riittää tää puoli vuotta, kiitos vaan. Mä en oo ennen ollu töissä vanhainkodissa niin en tiedä miten muualla hommat toimii. Mutta tuolla paikassa on paljon asioita, joista oikeesti tulee paha mieli. Kaikki on paperilla niin hemmetin hienosti, mutta käytäntö pissii aika pahasti. Paperitöitä on miljoona ja henkilökuntaa liian vähän, erityisesti viikonloppusin. Samat ongelmat kun varmaan joka paikassa. Se on kyllä sääli, kun niistä viidestätoista asukkaasta eniten 1:1-aikaa saa ne äänekkäimmät ja vauhdikkaimmat yksilöt. Muut istuu hiljaa suunnilleen koko päivän ja ainoo aika kun niitten kanssa oikeesti kerkiää juttelemaan, on vessatukset ja nukkumaanmeno. 

Vaikka joskus noi tyypit saa mut raivon partaalle (Elkää peljätkö. En potki, lyö tai kiroile niille) niin on ne silti aika ihania. Yks mummu on ihanan ilmeikäs; aina kun sille ilmehtii jotain, niin takasin tulee jos jonkinlaista irvistystä. Toisen kanssa ihaillaan yhdessä kissoja. Kolmas sai mut nauramaan sanomalla rollaattoriaan potkuriks (potkuri!! :D). Neljäs aina lauleskelee samalla kun mennään päiväkahville. Viides haluaa auttaa tiskien kanssa. Vaikka on hetkiä ja päiviä kun kukaan ei suostu tekemään mitään kun pyydetään ja tuntuu, että pitää revetä kolmeen eri paikkaan samaan aikaan, niin tulee niiden kanssa touhuamisesta silti hyväkin mieli. Kun saa päivän kymmenennen halin ja kommentin "mää tykkään susta", niin no, tuleehan siitä kiva olo :) Sillonkin kun joku silittää poskea, pitää yrittää unohtaa, että ne silittävät kädet on saattanu pyörähtää vaipassa viis minuuttia aikasemmin, ja olla iloinen, ettei ne nyt ihan aina yritä lyödä.

Viime viikolla käytiin taas leffassa. Tällä kertaa vuorossa oli White House Down, aikamoinen actionpläjäys. En noita äksönleffoja oo ihan hirveesti omatoimisesti katsellut, mutta kun näin, että Channing Tatumilta tulee uus leffa niin pitihän se päästä kattomaan! Ehkä maailman komein mies valkokankaalla hihattomassa paidassa ja likaisena, niin kuka siihen leffan juoneen enää keskittyy? Leffassa oli ihan silmitöntä räiskimistä ja isoja paukkuja, mutta myös huumoria oli viljelty sopivasti. Erittäin viihdyttävä pätkä siis. Joko se menee Suomessa? Menkää kattomaan :) Täällä on muuten kiva käydä leffassa kun piletti maksaa opiskelijakortilla $5,50. Mun ISIC-kortti on maksanu ittensä takasin jo moneen kertaan, vaikka ei se normilippukaan oo kun pari dollaria kalliimpi :)

Sit oon myös koukuttanu itteni tv-sarjaan. Täällä alettiin joskus maaliskuussa jo hehkuttaan yhtä tulevaa telkkusarjaa nimeltään Arrow. Ne mainokset oli hyviä ja mä halusin alkaa seuraamaan edes yhtä sarjaa niin siinäpä mulle oiva mahdollisuus. Huono juttu vaan, että kun se vihdoin alko, niin en nähnyt kun ehkä ensimmäisen jakson puoliks kun en näköjään koskaan oo kotona keskiviikkoisin kello 8.30pm. Nyt oon sitten kunnostautunut tän sarjan suhteen ja oon kattonut sitä näin jälkikäteen. Alotin muutama päivä sitten ja nyt meen jaksossa nro 14... Se on ihan älyttömän koukuttava! Näyttelijäsuoritukset ei nyt oo niitä kaikkein parhaimpia mutta onko se nyt niin justiinsa. Ja Stephen Amell on esiintyny tähän mennessä joka jaksossa ilman paitaa vähintään kerran... Tää sarja ei kaiketi näy vielä Suomessa (?) niin en kerro juonipaljastuksia, mutta Oliver-niminen jannu siellä seikkailee supersankarina sen jälkeen kun on ensin hengaillu autiolla saarella viis vuotta, jonne se taas joutu kun sen huvijahti uppos keskellä merta. Välillä ammuskellaan jousipyssyllä, välillä palataan sinne saarelle (mulle tulee mieleen Lost). Niin ja mainitsinko jo, että välillä treenataan yhden käden punnerruksia yläruumis paljaana? 

Nyt pitää ruveta varmaan kattomaan taas pari jaksoo. Mulla on nyt vapaapäivä, oon vieläkin pyjamassa enkä oo poistunu huoneestani muuta kun vessaan. Niin ja kello on siis kohta viis...

 Onko se vaan mä vai näyttääkö noi kukat jonkun muunkin mielestä rokkarilinnuilta?

 Kirjasto. Harmi kun oli sunnuntai eikä päästy kurkkaamaan millanen se on sisältä.

Käytiin eilen pyörimässä West Endissä (paljon ihania kahviloita ja ravintoloita, musiikkia, kirjoja ja vaatekauppoja) Siellä oli menossa tommonen Block Party-musiikkitapahtuma. Ei raaskittu maksaa lippuja sisään, vaan mentiin vieressä olevan kahvilan terassille kuuntelemaan bändejä, syömään juustokakkua ja tekemään matkasuunnitelmia. (Pitääks tässä vaiheessa muuten kertoa, jos on ostanu lennot Bangkokkiin? Mun tarkotus oli mennä Thaimaahan pariks viikoks beach partyja viettämään mutta aika ei riitä. Mutta eiköhän Bangkokissakin saa biletettyä ittensä kipeeksi.. Sit onkin hyvä palata Suomeen ja mennä töihin.)

Noora