Pumbakin sen tiesi

Apua mulla on ollu ihan ihana viikonloppu!! Alkuviikkokin oli aika kiva. Tiistaina käytiin kattomassa se Jobs-leffa. Kaikkien mielestä se oli "ihan hyvä" mutta ei saanut sen kummempia kehuja. Ashton Kutcher oli mun mielestä aika hyvä siinä Steve Jobsin roolissa. Vähän jäi mietityttään, että oliko tyyppi oikeesti nuorena tosi itsekäs ja tyhmä vai olikohan sitä tarinaa vähän väritetty. Tää leffa ei kuitenkaan mitenkään ihan hirveesti jäänyt mieleen... Leffan jälkeen mentiin vielä sushille, mun eka kerta semmosessa liukuhihnasushimestassa :P Olisin ottanu itestäni kuvan mutten kehdannu alkaa räpsimään...

Keskiviikon vietin kotosalla ja illalla katottiin kämppiksen kanssa aivot narikassa jotain tositelkkusarjaa. Se on kyllä ihan bimbo ohjelma, mutta löysin sen kautta kuitenkin uuden bändin. Tai en oo varma oonko kuullu Young Kato-nimisestä yhtyeestä ennenkin kun yks niitten biisi kuulostaa hirveen tutulta. Tosin mä oon luullu, että se tutunkuulonen biisi on ruotsalainen. Tai sit on olemassa kaks lyriikoiltaan tosi samanlaista kipaletta. Kuinka montaa kiinnostaa hei nää mun jutut?? :D

Torstai ja perjantai meni töissä. Nyt ne vuorot oli ihan siedettäviä, kun oli taas henkilökuntaa sen verran kun tarviskin olla, eli yks ylimääränen työntekijä. Maanantain vuorosta jäi vähän paha maku suuhun yhden sairaanhoitajan toimesta ja perjantaina kuulinkin, että mun ja parin muun kymmenen minuuttia etuajassa loppuvista työvuoroista on valitettu ylemmälle taholle. Voi sitä ketutuksen määrää kun siitä kuulin. No, homma on selvitetty pomon kanssa ja saan edelleenkin lähteä pikkasen ajoissa että ehdin siihen illan viimeseen bussiin... Vielä kerran; on se nyt saakeli, jos ei voida valittaa sille ihmiselle, jota asia koskee vaan pitää ensimmäisenä mennä itkemään pomolle. Maailmassa on niiiiin monta ihmistä jotka sais kasvattaa itellensä munat, että uskaltais avata suunsa sillon kun tarve vaatii. Onneks mulla ei tätä ongelmaa ole ;) 

Lauantai oli busy, busy day. Mulla on yks sohvasurffarikaveri, joka harrastaa kiipeilyä ja se lupas hankkia kiipeilykenkiä ja valjaita, että päästään kiipeilemään ulkoseinälle. Otin kämppiksen mukaan ja käytiin ensiks yhdellä kirkolla, jossa tää kämppis pääsi suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa, eli äänestämään uutta pääministeriä (se on nyt Tony Abbott, jos jotakuta kiinnostaa). Mulle tuli muuten ihan uutena tietona, että aussit saa muutaman satasen verran sakkoja, jos ei käy äänestämässä. Vois olla ehkä ihan toimiva systeemi Suomessakin. 

Mentiin Kangaroo Point Cliffs-nimiseen paikkaan seuraavaks. Se on semmonen kallion seinämä ihan huikeella paikalla Brisbane Riverin varrella. Siinä on vieressä puistoo ja grillauspaikkoja. Puoli päivää meni siellä hengaillessa. Se seinä oli kyllä mulle pikkasen liian hankala. Siis mä en vieläkään tajua, miten sinne ylös saakka onnistuu kiipeämään. Jotku sen kuitenkin teki ja ne oli kyllä iiiihan väsyneitä kun pääsi takasin alas. Mä kokeilin pari kertaa eikä siitä mitään tullu. Luovutin ennenkun rupesin potkimaan sitä seinää :D Niistä yritelmistä mulla on muistona sormenpäissä kuplia, joita myöskin rakoiksi kutsutaan. Vois oikeesti koittaa tehdä jotain tälle mun rakon- ja mustelmanmuodostumisyliherkkyydelle... No, noi kuplat on ihan hauskoja kun en oo viittiny niitä vielä puhkasta. 

 Tässä ollaan vielä intoa ja itsevarmuutta puhkuen...

 ...ja tässä noin 50cm maanpinnan yläpuolella varmaan just ennen otteen lipsahtamista.

 Kivat maisemat...

 ...ja tässä se kiipeilyseinä.

Kiipeilyn jälkeen sinkosin kotiin valmistautumaan iltaa varten. Me oltiin Martinan kanssa ostettu illaks liput Tequila Mockingbird-nimiseen näytelmään ja sovittiin, että puetaan oikein mekot päälle! Sitten kipsuteltiin korkokengissämme (jotka ei mulla meinannu sit ollenkaan pysyä jalassa. Yks pari tavallisia jalkoja mulle, kiitos!) juomaan lasit viiniä yhden italialaispoitsun kanssa ja sen jälkeen teatteriin. Ja se näytelmä oli muuten ihan helevetin hyvä. Tiiätte Lee Harperin kirjan To Kill a Mockingbird, suomeks muistaakseni Kuin surmaisi satakielen? Mä tykkään siitä leffasta tosi paljon ja se kirjakin oli hyvä. Tää oli sit semmonen moderni aussiversio alkuperäisestä. Tapahtumat sijoittui johonkin pieneen aussikaupunkiin ja kaikki tyypit puhu sillä mun niin rakastamalla aussiaksentilla :P Lavasteita ei juurikaan ollut, mutta ei haitannu mua. Ihan loistavasti sai sen puoltoistatuntisen kulumaan teatterin hämärässä.

Teatterin jälkeen jäätiin South Bankiin pyörimään. Täällä alkoi eilen kolme viikkoa kestävä Brisbane Festival. Siis kolme viikkoa musiikkia, teatteria, ruokaa, juomaa, valoshowta ja kaikenlaista muuta tapahtumaa. Se kolmiviikkoinen huipentuu kuulemma ihan mielettömään ilotulitusesitykseen. Tyypit, jotka näki sen jo viime vuonna, kehui sen ihan maasta taivaaseen. Onneks mulla on se päivä vapaata töistä. Siellä South Bankissa oli siis paljon kaikenlaisia ruokakojuja ja esityksiä, valoja ja pallljon ihmisiä. Notkuttiin muitten sohvasurffareitten kanssa yhdellä juottoalueella muutama tunti. Törmättiin muuten julkimoon siellä! Ihmeteltiin, kun ihmiset yhtäkkiä rupes kauheesti kuvaileen jotain meidän vieressä seisoskelevaa vanhahkoa parrakasta herrasmiestä. Oli sitten pakko kysyä joltain, että ketä ne oikein kuvaa. Tunnetteko Paul Kellyn? En mäkään. Se on joku australialainen muusikko. Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että jaa Kelly Slater (yks maailman parhaimmista surffareista...) mutta hoksasin sitten itekin, että se on muutaman vuosikymmenen nuorempi, eikä se oo muusikko. En kehdannu ottaa valokuvaa :D

Muunmuassa tämmönen Light Garden löytyy festareilta.

Kävin yhden mielenkiintoisen keskustelun yhden jannun kanssa. Se oli ihan ihmeissään kun sille selvis, että tykkään extremeurheilulajeista. Se sano, että vaikutan (näytän??) semmoselta vähän rauhallisemmalta tyypiltä. Myöhemmin se sano, että vaikutan tyypiltä, joka ei kauheen usein käy viihteellä, että viihdyn mieluummin kotona kavereitten kanssa leffaa katsellen ja punaviiniä juoden. Tässä vaiheessa piti kyllä korjata, että juon mieluummin maitoa kun punaviiniä. Nää päätelmät se luultavasti teki mun vaatteitten (se mekko...) perusteella, sekä sen, että mä en halunnu tanssia. Voi että miten pieleen sen analyysi meni :D Ihmettelin sitä Martinalle, niin se sano, että hyvinhän se voi luulla niin kun istuin mieluummin pöydässä kun kaikki muut tanssi (okei, yks ei tanssinu, se vaan seiso keskellä tanssilattiaa. Mutta se tyyppi on niiiiin outo enkä jaksa selittää koko stooria). Hirveen monelle ihmiselle tuntuu olevan kauhee henkilökohtainen ongelma jos mä en halua tanssia. Ei aina huvita. Eikä varsinkaan sillon kun kengät on päättäny tappaa mun jalat. Ärsyttävää.

Tekeeks toi mekko mut kotihiiren näköiseks??

No okei, sitten lähdin joskus puolen yön jälkeen kotia ja perillä koin kauhunhetkiä. Menin huoneeseeni ja laitoin valot päälle. Siinä mun työvaatteitten päällä (kasassa lattialla...) nökötti HÄMÄHÄKKI. Hyyyyyi saasta. Menin ihan paniikkiin ja rupesin äkkiä tunkemaan tennareita jalkaan, että voin käyttää niitä aseena. Yritin astua sen päälle niin se mokoma lähti karkuun. Onneks se lähti karkuun keskelle lattiaa johon sen sitten linttasin. Seuraava haaste oli saada se siitä lattialta vessanpönttöön. Tässä vaiheessa tihrustin jo itkua ja meinasin mennä herättään Hardyn (aamulla selvis, että se oli heränny siihen mun vauhkoomiseen sillon yöllä. Ei sit tullu mieleen tulla kattomaan, että onko mulla oikeesti joku hätä...). Kun olin keränny kaiken rohkeuteni, niin laappasin sen hämyn jämät vessapaperiin ja paiskasin vessanpönttöön. Sen jälkeen mittasin sykkeeni. Se oli 120 :D En oo ikinä ennen, koskaan, menny noin paniikkiin hämähäkistä mutta kun se perkele oli mun huoneessa!! Muutama hetki meni ennen kun uskalsin ruveta nukkumaan. Kuvankin muuten ehdin napata, se näkyy tossa alapuolella. En tiiä oliko se joku myrkyllinen, mutta koska tieto lisää tuskaa, niin päätin jättää selvittämättä.

Kun kauhujen yöstä oltiin selvitty, tuli sunnuntai. Eli tänään. Tänään täällä pidettiin Scandinavian Festival. Ruisleivän kuva silmissä kiiluen lähdettiin sinne puolen päivän jälkeen. Pettymys olikin ihan valtaisa, kun päästiin perille, eikä siellä ollu oikein mitään. Olis voinu olla paikalla muutaman tunnin aikasemmin niin olis voinu saadakin jotain herkkuja. Nyt kaikki ruokakojut huusi ei oota ja koska nälkä oli, niin päädyin ostamaan ruotsalaisia lihapullia ja pottuja. Sanotaanko nyt näin, että ite teen kyllä noin seitsemän kertaa parempia lihapullia... Jäi vähän tylsä olo näitten festareitten jälkeen. Sitäkään mä en tajua, että miks tommosilla festareilla pitää soittaa niin kamalan typerää musiikkia ja pitää niitä tanssiesityksiä. No joo, kai ne on jotain traditionaalisia (onks tää sana?) tansseja ja musiikkia mutta nyt kaikki luulee, että Pohjoismaissa kuunnellaan vaan ihmeellistä musiikkia ja tanssitaan piirissä käsikädessä. Soittais jotain vähän nykyaikasempaakin musaa. 

Skandifesteiltä jatkettiin matkaa Indonesian Festivaleille. Sekin oli aika pieni tapahtuma. Ei juurikaan ollut muuta kun muutama ruokakoju ja musiikkiesityksiä. Ja koska ei ollut nälkä, niin en käyny muistelemaan taannoista Balin reissua syömisen merkeissä. Ne festarit oli Powerhousen vieressä. Powerhouse on vanha voimalaitos, joka on nykyään yks Brisbanen "kulttuurikeskiöistä". En tiiä onko kulttuurikeskiö sana, mutta taidetta, musiikkia, teatteria ja stand up-komiikkaa sieltä kuitenkin löytää. En ollu ennen käyny siellä ja nyt oon ihan myyty. Se rakennus oli ihana! Ja se oli muutenkin kiva paikka viettää sunnuntaita. Siellä on livemusiikkia ja sunnuntaisin ilmasta stand uppia. Siellä on myös baari ja terassi, josta on ihan näpsäkät näkymät joelle. Powerhousella notkuttiin musiikkia kuunnellen ja valokuvia katsellen. Kun musiikkiesitys oli ohi, lähettiin lipumaan takasin Cityyn. Ja nimenomaan livuttiin, käytettiin nimittäin yhtä lauttaa, joka vei meidät jokea pitkin South Bankiin. Harmi kun mun työmatkalla ei pysty käyttämään lauttaa...

 Suosikkikuva löytyi

Maisema lautalta

South Bankista piti suunnistaa suoraan kotiin, koska mun teki hirveesti mieli syödä suklaata ja kattoo leffaa, mutta sit huomattiinkin, että siellä oli alkamassa joku tapahtuma, koska niin paljon porukkaa oli asettuneena joen rantaan kamerat tanassa. Siellä oli siis alkamassa City Of Lights-niminen valo- ja lasershow. Keskelle jokee on ankkuroitu laiva, johon rakennettiin lava, josta nyt sitten kolmen viikon ajan joka ilta kello 7 näytetään valoshow. Me missattiin se esitys eilen teatterin takia, mutta kaverit, jotka sen näki sano, että se oli ihan kiva muttei mitenkään magnificent. En tiiä mitä showta ne oli kattonu, koska se minkä mä näin, oli ihan huikee! Tää oli musta paljon hienompi kun ne valoshowt Hong Kongissa. Yritin ottaa kuvia, mutta eihän niistä mitään tullu. Videonpätkä kuitenkin onnistu jotenkuten. Tässä teille pätkä :)

Shown jälkeen kiireen vilkkaa kotiin, kun alko jo väsyttää. Kävin matkalla apteekissa, koska mun Tyroxit loppuu ihan just. Mulla onkin nyt pieni opettelu taas, kun nää pillerit on tuplasti vahvempia (jee, ei tartte nielasta kun yks tabletti joka päivä!), nää on läpipainopakkauksissa ja ne pitää säilyttää jääkaapissa....... Siis mitä ihmettä. Joko oon säilyttäny edelliset ihan perkeleen väärin tai nää aussit tekee tosi ihmeellisiä lääkkeitä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mulla on suunnitelmana reissata vielä reilun kuukauden verran ennen kotiinpaluuta. Pitää kai sitten kerjätä hostelleista lupaa säilyttää lääkkeitä jossain henkilökunnan jääkaapissa. Ei ihan ekana tulis mieleen laittaa niitä reissaajien yhteiseen jääkaappiin. Enpä olis uskonu, että joudun joskus tämmöstäkin asiaa miettimään. Että haista paska Mr Cancer.

Semmonen viikko mulla. Entäs teillä? Ainiin, tohon otsikkoon viitaten. Katoin myös tässä männäviikolla Leijonakuninkaan ekaa kertaa englanniks. Se leffa on aina yhtä surullinen, mutta joka kerta siitä oppii jotain uutta. Tällä kertaa se oli: "Home is where your rump rests." Tällä hetkellä mun perse lepää Brisbanessa. Rakastan tätä kaupunkia, enkä halua palata Suomeen. Mun koti just nyt on täällä :)

Vihdoinkin sain meidän Mr. Catista asiallisen kuvan. Yleensä se puskee kameraa tai sitten saan kuvan pelkästään sen takapuolesta. Sanokaa moi!

Noora