Kotimatkalla osa 2: Great Ocean Road

Terkut Adelaidesta! Päästiin tänne hienosti ja ehjin nahoin. 

Perjantaina siis startattiin auto Melbournessa. Mua vähän kuumotti, koska sain taas kunnian olla se ensimmäinen kuski. Me oltiin varattu navigaattori, mutta sitä ei sitten jostain syystä oltukaan muistettu siellä paikassa missä me autonvuokraus hoidettiin. No, ei muuta kun paperikartat esiin! Mua jännitti ihan sairaasti, koska Melbourne on noh, melko iso kaupunki ratikoineen ja hoop-turn:eineen ja meidän autossa oli vielä manuaalivaihteet :D Ei kuitenkaan ajettu harhaan kun kerran kaupungista ulos ajaessa ja siitä sitten päästiin Great Ocean Roadille. Jos joku ei vielä tiedä, niin GOR on yks Australian suosituimmista turisti”nähtävyyksistä”, kaksjapuolisataa kilsaa pitkä tienpätkä, joka suurimmaks osaks kiemurtelee meren rannalla. Tie rakennettiin ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden sotilaiden muistoksi. Maisemat on komeet. Kato vaikka!

Se hemmetin hoop turn. Näin estetään ratikkakiskoilla seisominen risteyksissä. Ei muuten onneks osunu meidän reitille :)

 Bells Beach on kuuluisa surffiranta.

 Välillä meinas tulla paha olo noilla teillä mutkitellessa. 

Joo, tonne autoon mahtuu neljä ihmistä (joista yks on 190cm pitkä) ja niitten tavarat.

 The Twelve Apostles. Tää on ehkä koko reitin suosituin nähtävyys. Noita pölkkyjä ei tosin oo kahtatoista, niiden määrä riippuu laskijasta itsestään. Mä taisin nähdä 7.

London Bridge. Toi oli ennen kiinni mantereessa, mutta joskus 90-luvulla luonnon oma silta romahti ja jätti pari turistia jumiin sen hetkiselle maailman uusimmalle saarelle. Ihme kyllä kukaan ei loukkaantunut.

Matka kesti perjantaista sunnuntaihin, viimenen yö vietettiin Grampiansin luonnonpuistossa. Harmi vaan kun meillä ei ollut aikaa lähteä bushwalkille siellä, mutta autolla pääsi kuitenkin aika monelle näköalapaikalle. Meidän road trip päättyi Adeleideen, josta meille sanottiin, että ei se oo kauheen iso kaupunki ja että siellä on helppo ajaa. Sanotaanko nyt näin, että päästiin perille ja auto oli ehjä kun se palautettiin, mutta ei se kyllä ihan helppoa ollut. Huokaistiin Martinan kanssa helpotuksesta kun luovutettiin avaimet Europcarin henkilökunnalle :D Martinasta tuli muuten mieleeni, että mä saatoin sen just pari tuntia sitten lentokenttäbussiin. Aika haikeeta, kun sanottiin ”Nähdään ens vuonna” sen ”Nähdään ens viikolla” sijaan. No, semmosta se on. Mulla on onneks monta tyyppiä odottamassa kotonakin! Aina välillä sen unohdan, että mähän voitan joka tapauksessa: lähden ystävien luota, mutta mulla on ystävät odottamassa myös kotona :)

 Elukka, jonka englanninkielistä nimeä en vieläkään muista! Ja kun nyt rupesin miettimään, niin en oo kyllä varma sen suomenkielisestäkään nimestä...

 Miten sä vietät perjantai-illan? ;)

Mulla on vielä tää päivä aikaa hengailla Adelaidessa, kunnes huomenaamuna lähtee lento kohti Red Centreä, aika jännää! Tavattiin yhdessä hostellissa Adelaidessa asuva aussijannu ja se sano, että heitä viestillä kun oon Adelaidessa niin se tulee näyttämään paikkoja. Samana iltana kirosin sille sitä, kun aussit vaan puhuu, että nähdään ens viikolla mut ne ei oikeesti tarkota sitä. Rupes naurattaan ihan törkeesti, kun tajusin, että sehän saattokin olla vaan kohtelias ja siks sano, että nähään Adelaidessa. No, meillä on treffit tossa parin tunnin päästä :D

Nää pari kuvaa on toistaiseks ainoot, jotka oon ottanut Adelaidessa :D 

Alla vielä pari kuvaa Melbournen vankilasta (aika karua), hieno polkupyörä ja me ennen stand uppia.

Sori, olis paljon enemmän kerrottavaa, mutta kun en jaksa! Pakko lähteä aamu-unille.

Noora