Täällä mää taas oon, puoltoista vuotta myöhemmin :) Tällä kertaa saat kuulla tarinoita Perusta ja Ecuadorista, jonne lähdin reiluks viideks viikoks retkelle. Katotaan miten muijan käy.
Kello on kuus illalla ja mä haaveilen nukkumaanmenosta, aika surullista :D Rykäsin eilen Tampereelta tänne Limaan parin pompun kautta. Olipas muuten harvinaisen hirvee kakskytneljätuntinen! Ennen kun lentokone oli päässyt irtoomaan kiitoradasta Helsingissä, olin jo ehtiny kaataa jugurttia (ainoitten) farkkujeni päälle ja saanut Visa kortin lukkoon. Ilmeisesti jos arvuuttelee pin-koodia liian monta kertaa niin saattaa läydä näin... Sitten spurttasin läpi Heathrown. Jumalauta se kenttä on iso! Kun jumitin turvatarkastusjonossa aasialaislauman takana niin kuulutettiin kuinka lähtöportilla pitäis jo olla koska se menee kohta kiinni, niin mielessä sinkoili pari kirosanaa. Vyötäkään en ehtiny laittaa päälle kun pinkasin läpi terminaalin, hissillä alas, pieni junamatka, rappusia ylös ja vielä loppukiri muutaman portin päähän. Siellä ne tyypit portilla kiritti mua ja kehu hyvää suoritusta kun läähätin tulevani Helsingin lennolta. Mutta ehdinpäs silti!
Vajaa 9 tuntia myöhemmin kirosin Amerikkaa ja niitten järjenjuoksua. Miks ihmeessä pitää jonottaa johonkin automaatille antamaan sormenjäljet ja otattaan itestään (ihan hirveä) kuva ja sitten joutua kuitenkin helvetinmoiseen jonoon tekeen samat asiat tosi niuhon passintarkastajan edessä. Se setä mun muassa raivos mulle kun en odottanu että sanotaan "next" ja herrajumala sentään kun menin pyyhkäseen nenääni passilla. Siitähän se riemu repes. Teki mieli oikein antaumuksella alkaa nuoleen sitä passia sen sedän edessä mutta kun sillä olis ollu liikaa valtaa pilata mun matka niin purin hammasta, ja kieltä :D
Lentokoneessa sitten istuttiin puoltoista tuntia odottamassa, että saadaan kakkospilotti koneeseen. Hei oikeesti! Loppumatka menikin sitten ihan normaalisti, paitsi että meinasin jäätyä siihen penkkiin :O onneks täällä nyt kuitenki tarkenee.
Tänään kävin vaan vähän kävelyllä kattelemassa ympärilleni. Maisemissa ei ollu kauheesti ihmeteltävää, mutta näin tosi paljon kisuja yhdessä puistossa! Tässä on mun ainoot kuvat tältä erää. Ainiin, osaan näköjään asioida espanjaksi lipputiskillä, ainakin siihen saakka kun ne esittää ensimmäisen kysymyksen :D
Miau.
Noora
Murr.. ja mou!
VastaaPoistaSitä on näköjään stressikäyrän luku vähintään miljoona... Kyllä se siitä. Onpas mielenkiintoista seurata sun seikkailuja siellä suunnalla.
Flow-tila löytyy yleensä aika pian kun alkuhässäkkä on ohi. Sitä kohti...
Terv. Kiti