Kota Kinabalu ja metsapolkuja

KK on Sabahin osavaltion pääkaupunki ja oon jotenkin jumittunu tänne. En kyl tajuu miks kun en näistä kaupungeista mitenkään kauheesti oo välittäny. Tän kaupungin edustalla on Tunku Abdul Rahman National Park johon kuuluu liuta saaria ja hienoja snorklailuvesiä. Tai ei siis loppujenlopuks mitään kauheen hienoja kun se vesi on vähän sameeta. Olin kuitenkin ollu reissussa jo kaks viikkoo ja vieläkään en ollu päässy rannalle. Korjasin tilanteen lähtemällä päiväksi yhdelle näistä saarista, Manukan nimeltään. Saarella oli semmonen kävelyreittikin mutta käännyin muutaman minuutin kävelyn jälkeen ympäri ja keksin että oon mieluummin rannalla kun taas siellä metsässä yksin. Tässä syy.

Rannalla sai vuokrata snorkkelin ja maskin ja eikun pulikoimaan. Ai että se vesi oli ihanan lämmintä eikä kyllä oikeestaan yhtään virkistävää. Siellä se päivä meni kaloja ja suomalaisia bongaillen (oon nähnyt nyt viikon sisään neljä suomalaista! Täällä päin ne kaikki näköjään on). Illalla kun pääsin hostellille piti kurkistaa mikä on päivän saldo auringonpolttamien suhteen. Ja joo, palohan se, mun selkä nimittäin. Musta on tullu aika hyvä laittaan aurinkorasvaa itelleni mutta nyt oli varmaan harjotuksen puutetta koska keskellä mun selkää on vielä kolme päivää myöhemminkin kipeä ja punainen läntti. Auts. Ens kerralla pyydän kyllä jotakuta rasvaan mun selän.

 Naa oli hauskoja, tonkanssa pysty tavallaan sukeltamaan ilman etta kuitenkaan oikeesti sukelsi.

Laiturilta naki kivasti meren pohjaan

Koska täällä kaupungissa ei oo mulle oikein katseltavaa niin lähdin Kinabalu National Parkiin. Siellä sijaitsee Mt Kinabalu, Kaakkois-Aasian korkein vuori. Korkeutta sillä on reilu 4000m. Sen ympärillä on luonnonpuisto jossa on paljon eri kävelyreittejä. Tosi monet turistit kiipee sille vuorelle, koska se ei oo mikään järkyttävän vaikee kiivettävä ja mäkin olisin kovasti halunnu mut se reissu olis tullu aikas kalliiksi ja mä epäilin että kunto ei kyllä kestä. Tyydyin siis hikoilemaan niillä poluilla vuoren juurella. Siellä viidakossa näky taas jos jonkin moista kasvia ja kuulu lintujen ja sirkkojen äänet mutta yhtäkään en nähny :D

 Tuolla alueella on kuulemma arviolta 1000 eri orkidealajiketta, niista 800 on loydetty ja uusia loydetaan noin 1/vuosi tahdilla.

Sillä Kinabalun vuorella on aika surullinen tarina tästä vuoden takaa. Kesäkuussa 2015 siellä sattui maanjäristys joka tappoi 18 ihmistä. Järistys tapahtui seitsemältä aamulla, just kun vuoren huippu oli täynnä kiipeilijöitä, ne kun aloittaa jo aamuyöstä ehtiäkseen katsomaan auringonnousun sinne vuorelle. Se järistys oli niin raju, että siitä vuoresta hajos semmoset kivipylväät, Aasinkorvat nimeltään. Hirveesti ihmisiä jäi myös nalkkiin sinne vuorelle mut saatiin kyllä pelastettua. On ollu varmaan aika voimaton olo siellä ylhäällä... Tästä tarinasta mun mielestä tekee jännittävän on se, että paikalliset ihmiset uskoo henkien suuttuneen yhdelle kymmenen hengen länkkäriporukalle. Ne oli kuus päivää aikaisemmin kiivennyt sille vuorelle ja heittänyt sitten vaatteensa veks ja muunmuassa kuseskellu ympäriinsä. Kun niiden opas oli pyytäny niitä lopettamaan niin se oli saanu osakseen solvauksia ja ties mitä. Mt Kinabalu on Dusun-heimolle pyhä vuori ja siellä ei saa olla alasti tai muutenkaan käyttäytyä epäkunnioittavasti. Okei, mäkään en tiennyt että se vuori on pyhä, mutta mulle ei tulis mieleenkään ruveta huuteleen törkyä paikalliselle oppaalle jos se pyytää lopettamaan. Joskus mua vaan hävettää olla länsimaalainen kun meikäläisissä on tommosia sikoja. On niitä muuallakin tietty mutta tää stoori kyllä pisti niin vihaksi. Hyi olkoon! Ainiin takaisin tarinaan, jotkut Akit (sen vuoren suojelijat) suuttui ja sen takia maa järisi alle viikkoa myöhemmin. Ja nää torvelot muuten joutu vankilaan vähäks aikaa siitä törttöilystään :D Juttelin yhden entisen vuoristo-oppaan (mountain guide??) kanssa siitä vuoresta ja se sano että maanvyöry katkas sieltä yhden kiipeilyreitin. Kun kysyin että jaa sen maanjäristyksen takia niin se vaan vastas joo ja siihen loppu keskustelu. Se on varmaan aika kipee asia vieläkin paikallisille kun siinä meni myös niiden opaskavereita :(

Siella se vuori on

Yön vietin yhdessä majapaikassa joka oli kahden kilsan kävelymatkan päässä sieltä luonnonpuistosta. Ensiks kilsa maantien reunaa ja sit kilsa elämäni jyrkimpiä ylä-ja alamäkiä. Valitsin sen majapaikan siksi, että sieltä näkyy kuulemma hienot maisemat ja on niin idyllistä että! Mitä mä näin oli pilviä, epäystävällistä henkilökuntaa, ensimmäiset maksulliset kahvit tän reissun majapaikoista, hitosti yöperhosia ja koppakuoriaisen melkein mun sängyssä. Aamulla heräsin kuudelta kun yläkerrassa töminästä päätelleen pistettiin tanssit pystyyn. Ei peukkua tälle majatalolle.

 Olipa tosiaan hienot maisemat. Kun kysyin yhdelta omistajalta etta selkeneeko yleensa illaks tai jotain niin se vastas etta eikun taalla on aina pilvista :D

Perhosia. Ne yritti kokoajan lentaa pain nakoa.

Seuraavana päivänä halusin mennä viidakkoon Canopy walkwaylle, eli kävelemään semmosille "riippusilloille" puiden latvojen korkeuteen. Sinne päästäkseen piti mennä kahdella eri minivanilla ja sitä ennen kävellä vapaana kulkevan koiralauman ohi. Kun kävelin maantien reunassa sieltä paskamajapaikasta niin kuulin ja näin kun edessä päin oli sikana koiria. Mitään muuta en oo tällä reissulla vielä pelänny mutta vapaana olevia koiria kyllä. Siinä tien poskessa oli pari poikaa ja kun ne moikkas niin ajattelin kysyä niiltä että onko ne koirat vihasia. Kaikkiin kysymyksiin sain vastaukseks yes yes ja huitomisen sinne puiston suuntaan. Kyllä mää ny tiesin mihin oon menossa mutta että pureeko ne koirat?? Yes ja hymy perään. Aha. No ei auttanu ku kävellä vaan ohi niistä piskeistä. Ekat oli ihan ok mut sit yks niistä rupes muriseen mulle. Puolijuoksua menin niistä ohi ja kun pääsin perille bussipysäkille niin mun jalat oli ihan hyytelöö kun pelästyin niin paljon. Mutta ei ne purru!

Iiisoja lehtia ja Nooran suttuset tossut.

Puiden latvoissa käveltyäni lähdin takaisin KK:n ja nyt siis eletään sunnuntaita. Tänään nukuin vihdoinkin pitkään, vaikka taas heräilin pitkin yötä ja aamulla taas kun huonekaveri räppäs valot päälle. Ei ollu muuten eka kerta kun valot sytytetään aamuyöstä huoneessa kun jotkut pölvästit ei ajattele muita kuin itseään. Tänään tein turhan pitkän kävelylenkin släbäreissä jonka seurauksena on rakko varpaitten välissä. Sitten kävin KFC:llä syömässä ja vielä katsomassa leffassa Bridget Jonesia. Makso muuten alta kolme euroa se leffa. Piti kattoa toinenkin mutta siellä teatterissa oli niin tehokas ilmastointi että jätin väliin. Huomenna aamusta on taas aikainen herätys kun lähden siirtymään kohti pohjoista. Siellä on hyvät snorklausvedet joten olis kiva jos toi selkä paranis yön aikana niin vois mennä hyvillä mielin kelluttelemaan.

Tassa kavelylenkin saldoa

Hups, nythan kavi niin etta oon ollut toimivan tietokoneen ulottumattomissa muutaman paivan ja oikeesti nyt eletaan torstaita. Vielakin laahaa postaukset jaljella mutta palaan seuraavaan sitten Balilta ;) Johonkin meni kolme viikkoa ja huomenna on jo maan vaihto edessa.

Noora